30. tammikuuta 2012

Darwin Deez by Darwin Deez

Nyt on myönnettävä että olen jäävi sanomaan mitään levyn (mielettömästä) sisällöstä. Darwin Deez on kuuminta hottia niin ulkoiselta habitukseltaan (nokkamies Darwin Smith) kuin musiikillisilta taidoiltaan. Diamond's are girls best friends - not, Darwin Deez is. Sanokaa minun sanoneen.



Ryhmän levy on rakennettu varman päälle, hittipiisejä ja jumalaista ääntä. Jokin pyllyä hytkyttävässä melodiassa tekee mielen tanssimaan ja jalatkin vipattamaan enemmän kuin jumalanpalveluksessa. Mielessä kiertää iloiset tapaamiset ystävien kanssa ja samaan aikaan ihimettelen miten joku voi kirjoittaa että säveltää biiseistään jotain näinkin loistokasta? Olen myyty. Pitäisi ehkä kysellä suoraan yhtyeen pojilta mistä tullee se taika.

Kokoonpanon nimeä kantava Darwin Deez plättä ilmestyi vuonna 2010. Kokonaista julkaisua edelsi muun muassa kovasti radiosoitossa ollut Radar Detector -sinkku, jonka suosiota en yhtään mene kiistelemään. Soitanta saa hyvälle tuulelle, video on hulvattoman hauska ja nokkamies näyttää hyvältä (ihan ko voiski näyttää yhtään pahalta..) Pidän myös Smithin suussa soivista, hieman epävireisellä ulosannilla olevista korkeista äänialoista. Jokin niissä sytyttää. Vaihtoehtoiset soittimet, kuten käsillä taputtaminen, tuntuu ihimeelliseltä keksinnöltä näiden raitojen jäläkee.



Muutenkin muutamien (tuhansien) kuuntelukertojen jäläkeen plättä vain nousee ja nousee suosikkien listalla. Jos et ole vielä löytänyt yhteistä taivalta Darwin Deezin kanssa, suosittelen ottamaan ensimmäisen askeleen nyt ja rakastumaan ensisilmäyksellä. Et tule pettymään, koska tämä mies ei jätä sinua! Varsinkaan jos hankit esikoisteoksen itsellesi ja huudatat täysillä autossasi, varma nautinto iliman seksiä.

Tsekkaa Radar Detector -video!

AG

29. tammikuuta 2012

Happiness by Hurts

Oivan nnimen ovat Hurtsin pojat antaneet suositulle esikoisplätälleen, joka sylkäistiin ulos vuonna 2010; Happiness Hurts - Onnellisuus Sattuu. Tottahan se on. Onnellisuus sattuu ja sen jäläkeen sattuu vielä enemmän, jonka parivaljakko onkin pistänyt merkille.



Heti ensimmäisestä raidasta lähtien uskoo olevansa jossain hämyisessä mestassa kuuntelemassa surullista soitantaa, joka ei paljasta onnellisuuden irvikuvia. Mieli tyhjenee sävelen luikerrellessa rauhallisuudesta räjähtävään ja takaisin. Näiden combosta luulisi syntyvän yllätyksellinen paketti hittipiisejä - no, hittibiisejä kylläkin, yllätyksiä ei niinkään. Happiness on kuitenkin varmasti kerännyt pojille melekoiset paineet uuven levyn suhteen. Vaikea on pistää paremmaksi.

Hurtsin parivaljakko laulaa hallitusti oikeista asioista ja aidoista fiiliksistä. Niistä, joista laulavat miljoonat muutkin, mutta joita tuntee miljardit erilaiset ihmiset ympäri maailmaa. Rakkaus ja sen menettäminen on jokaisessa illallispöyvässä sekä kadunkulmassa, se yhdistää, erottaa ja luo fantastisia tarinoita. Sanotaankin että: Art never comes from happiness. Sydänsurut taitaa olla se suurin syy kauniiseen ja uskottavaan taiteeseen - mikäpä sattuisi ja puhuttaisi sitä enemmän?

Sanoituksissa pureudutaan koskettaviin eron hetkiin, riipaiseviin tunteisiin eron jäläkeen ja miehen sisimmässä piileksivään epätietoisuuteen. Joidenkin levyn raitojen aikana kuvittelee miehen sanojen takana, sen jonka sisimmässä nuo tunteet syntyvät ja kuolevat. Välillä herää miettimään sitä, miksei maailma voisi olla mustavalkoinen ja ihmiset nauttia Happinessistä.



Kaiken kaikkiaan loistava kerronta, mielettömät tempovaihtelut sekä ilmava fiilis koukuttavat. Levyn surumielisen soundin jäläkene yllättyy todenteolla siitä, että biisien loputtua käteen jääkin kummallinen onnellisuuden tunne. Sellainen herkeämätön hymynpoikainen suupielessä nousen autosta ja hengitän sisään raikasta pakkasilmaa. Ja mielelläänhän sitä kuuntelee kommeita miehiä laulamassa herkistä hetkistä.

Kiitos pojat! Suurimmat kiitokset piiloraidasta, toimii!

Tsekkaa Blood, Tears & Gold -video!

Kuvat: Hurts

AG