Stache / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Afrikka12:sen meiningit alakaa olla purettuna, mutta vielä viimeisenä muttei pisaraakaan vähäisempänä oululainen Stache! Stacheen törmäsin Afrikassa toista kertaa eikä törmäys aiheuttanu tälläkään kerrala traumoja vaan lähinnä korkian tanssifiiliksen ja sekaisen onnellisuuven. Tiedättekö sen tunteen kun naamalle syntyy hölmistyny vino hymy ja silimät kiiluu? Juuri siltä tuntui!



Stachen urokset soittavat funkahtavvaa indiepoppia tai jottai sinnepäi. Yhtye on äärettömän iloista sakkia, välillä jopa eppäilin heijän lirauttelevan housuihin omissa nautinnoissaan. Bändin korkeitten fiilisten lisäksi poikien soittotaidoista ei ole pahhaa sanomista..pidän kovasti myös Stachen hauskoista biiseistä joissa on hyödynnetty koko kokoonpanon laulantaa. Perinteisen tasapaksumaisen kuorolaulannan sijaan yhdessä laulaminen tuo uusia ulottuvuuksia ja vie viestin perille asti. Jopa laulajan melekee epätoivonen äänensointi hykerryttää kuuntelijaa.



Yhtyeen urokset ovat kuulemma tekemässä ensimmäistä albumiaan - jään odottelemmaa malttamattomana sen tulemista koska auto huutaa jo uusia levyjä kulutettavaksi. Stachen mussiikilla voisi matkatkin mennä tanssien.

Ja koska bändi keikkailee ahkerasti, kaikki nostavat pyllynsä ylös sieltä sohovan tai sängyn pohojalta ja ottaa suunnaksi menot joista löytyy tämä poppoo heilumasta. En luppaa poikien puolesta kuumia lanneliikkeitä, mutta Afrikassa nähtiin bleiserin riisuminen! Kannattaa siis suunnata paikalle katsomaan mitä seuraavalla keikala on tarjota.;>

Ettikää juhulahumuja tästä! Jossette löyvä, vika on teissä!

PS. Joko kyllästyttää Oulusta sinkoavat yhtyeet? Lupaan kautta kiven ja kannon että asiaan tullee muutos ja blogisti lähtee tutustummaa muitten maitten musiikkiskeneihin.

Kuvat täältä!

Iloisin terkuin AG

Arabia Arabia / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Hämmentävvää etten ole aiemmin maininnu Arabia Arabiaa blogissa - olen kuitenki päässy todistammaa livejä useasti ja kerta kerralta saanut entistä suurempaa nautintoa. Korjataampa siis tämäki vääryys ja puhutaa bändistä kunnola!



Törmään tähä oululaiseen trioon aika ajoin niin keikoilla ku ihimisten huulilla. Itse näin poijjat ekkaa kertaa joskus vuosi takaperin ja kun hehkutin elämystä äidilleni sain tietää että hän oli nauttinu Arabiasta jo minua ennen.. Ylläristä toivuttuani olen kuullu että yhtye vetoaa moneenlaiseen kuuntelijaan ja onkin pakko myöntää että Sinisen kaapin hienouvesta huolimatta liputan himppusen verran enemmän Arabia Arabian tulevaisuuvelle. Ehkä syy löytyy rauhallisemmasta meiningistä tai näkyvämmästä punaisesta langasta.

Pojat on lavalla karismaattisia mutta vähäeleisiä esiintyjiä ja soundi on friikihtävän miellyttävvää. Ponteva tempo ja vokalisti Konstan omalaatunen ulosanti tuo uusia ulottuvuuksia biiseihin. Yhtyehän koostuu kolomesta suht. nuoresta uroksesta, joiden luultavasti kuuluuki tehhä mussiikkia elämäntyönään tai ainaki huomattavana sivuprokkiksena. Näin kitaroita rakastavana ihmisenä voisin itkeä itteäni jopa uneen koska poikien triosaa soitetaan (vaan) rumpuja, koskettimia sekä bassoa..mutta jostain syystä en ole etes ajatellu asiaa ennen Afrikka-iltaa. Eikä se sillonkaa haitannu. Kohta pyörrän puheeni kitaroiden hienouvesta.



Suosittelin kaikkia tsekkaamaan ihimeessä Sinisen kaapin live-vedot ja suosittelen aivan yhtä lämpimästi Arabia Arabian samaisia. Kummanki keikoilta voi saaha yllättäviä insipaation puuskia, kiitos kaikille pojille niistä!

Saatte nautinnoksi yhen videon: KLIK KLIK!

Kuvat täältä.

PS. Nähhää huomena taidenäyttelyssä!

Makuelämyksiä lupailee AG

Funksons / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Juuri kun pääsin sanomasta etten ole millään solullani räpin ystävä, villiinnyin täysin (OlliPA &) Funksonsin menoissa! Se tuli ku tähti kirkkaalta taivaalta ja sädehti koko kroppaan. Nyt mietinki että häätyykö pyörtää sanat vai vaivunko vaan epätietoisuuteen omista mieltymyksistäni..

Ihimettelen nykyää aika ajoin Oulun musiikkiskenen monipuolisuutta ja hienoutta. Jälleen kerran heräsin vanahaan virteen joka muistuttaa ettei ikinä kannata jumiutua tiettyyn genreen tai tiettyihin bändeihin, vaan kannattaa kalastella uusia sekä erilaisia tuulia. Allekirjoitan ajatuksen täysin.. Siksipä jäin lauantaina seisommaa Kuusisaaren paviljongin yläkertaan vaikka Funksonsin tyyli ei tuntunut omimmalta itseltäni. Räpillä höystetyn funkin kajahtaessa ilimoile muutin mieleni..

Häpeissäni tunnustan nyt että minut on kyllä kututtu lukemattomia kertoja facebookin avulla OlliPA & Funksoneiden iltamiin, mutta räp-osio kokoonpanon sivuilla on aina aiheuttanut aivoissani reaktion jonka toimesta olen painanu "declined" nappulaa ja unohtanu koko asian. Häpeä ja harmitus on Afrikka12:sen jäläkee ollu suurempi ko elefantin korvat. Nyt viisastuneena en enää ohita räppi-funkkia vaan lähen ilolla sheikkaamaan bootya.



Oululainen Funksons on siis loistavvaa funkkia esittävä yhtye, jonka kanssa lavalla nähhää yleensä muutama räppäri, mukaan lukien OlliPA. (Pojoja ihanasta Oulun murteesta!) Keikan alettua olin hämmennyksestä huolimatta heti mukana! Loistokas soundi veti mukaansa ja nauru kajahti ilimoile hymyn siivittämänä. Ryhymän energian värisi iholla ja ihmisten mieletön heittäytyminen oli mahtavvaa. Kokoonpanon tanssitava tempo oli omiaan ajelehtimiseen tanssilattian laidalta toiselle - ite en kokeillu, mutta olisi ehkä sittenki pitäny.

Joka tapauksessa AHAA-elämyksiä kokeneena suunnistan seuraavallekki keikalle! Enää en ohita kutsuja vaan oon täysilä mukana ja toivon teijänki olevan! Laajentakkaa musiikkimaailmaanne niin voitte löytää aarteita joista ette kyenny etes unelmoimaa.

Parit juutube-biisit: Alamua ja Kaamos.

Kuva täältä!

Hyvin onnellinen ilime kasvoillaan.

AG

Pummiharmonia / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Haluaisin välistä kirjottaa huonoista musiikkikokemuksista, mutta valitettavasti saan aina sumplittua itteni vaan (suhteellisen) hyviin elämyksiin. Tai ehkä se on tämä ylipositiivinen elämänasenne joka löytää kaikesta jottai hienoa sanottavvaa! Tai vaan loistava vainu löytää mahtavvaa mussiikkia elämään.

Törmäsin lauantain Afrikka12 -tapahtumassa ensimmäistä kertaa oululaiseen räppiä laukovaan Pummiharmoniaan. En ole millään solullani räpin ystävä, suoraan sanottuna en oikein etes ymmärrä kyseistä genreä..silti lämpenin! Oli iso ylläri itelleniki! Voin vedota hieman myös tunnelmaan jota oli siivittämässä innokkaat räppiystävät - siihen meininkiin oli pakko samaistua.

Räppiryhymä oli kaiken kaikkiaan aivan hyvä, mutta ei niistä oikee mittää irti saanu. Ainoa mieleen jääny asia oli puolukkahillo, hirvenpaisti ja menevä meininki. Tietty neki voi ajatella monella eri tavalla hyviksi tai huonoiksi. Vaikka hieman lämpesin, ei se kuumuuteen asti yltäny. Silti en kadu vaikka aikaani kulutin Pummiharmonian hienoja biittejä ja hymyilyttäviä lyriikoita kuunnellessa!

Koska pojista ei kuvia löytyny, tässäpä Viimeisii.

AG

Alexander in Paris / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Eilen oli niin surun ku ilon ilta. Lauantaille oli tarjolla Musixinen klubia 45:sessa, jossa lavalle nousi ihanempaaki ihanempi Burning Hearts mutta sammaa aikaa edessäni siinsi Kuusisaaren paviljongissa järjestetty AFRIKKA12 -tapahtuma, jota oli siivittämässä useat hienot artistit. Valkkasin sydän verellä Kuusisaaren hyväntekeväisyysmenot enkä pettynyt kovin suuresti..ainakkaa ko en kuvittele mimmoset setit Burning Heartsilla oli tarjolla. Joka tapauksessa ajattelin jakkaa lyhyelti ajatuksiani näkemistäni live-vedoista! Jokainen tullee omana juttunaan, joten elekääpä turhaa pyörikö rallia housuissanne jos otan rauhallisesti kirjottelussani.



Saavuttiin Kuusisaareen heti kuuen maissa ja saimme heti nautinnollisen hetken Massi Ahtisen herkkää laulu-kitarointia. Itselle jäi jostain syystä mieleen biisi joka käsitteli yksinäisyyttä. Onneksi en ole itkijätyyppiä, joten jäi ne kyyneleet vierimättä. Mies veti kuitenki melekee täyven kympin suorituksen, pojot!

Kesken kaiken herkkiä nautintohetkiä siirryimme yläkertaan tsekkaamaa raahelaisen Alexander in Paris:n tämänkertaisen kunnon. Ei ollee pojat hankkinee salilta entistä näkyvämpiä lihaksia, mutta mussiikki lämmitti mieltä yhtä kovasti ko ennenki. Tanssijalakaaki vipatti vaan ujous astui voimaan eikä kantti kestäny suuren suurta lattiaa. Hieman nyt harmittaa!



Poikien tunnin mittainen setti oli toimiva eikä Arctic Monkeysin coveri yhtään vähentäny tunnelmaa tai kokoonpanon hienoutta. Bändin soitossa on jottai helppouden tunnetta eikä asiaan varmaankaan vaikuta soittotaidot tai vilpitön halu ilostuttaa yleisöä. Pistin silimälle myös toisen laulaja-kitaristin mielettömät kitarat ja toisen täyvelliset Chelsea-bootsit! AH, pienestä voi katsojaki ilonsa irti saaha.

Kolomas kertahan se toden sannoo ja tällä kertaa se taisi meinata sitä että jatkan poikien keikoilla käyntiä. Kyllä oli raahelaiset hipsteripojat taas niin räiskylieskoissa!

Tässäpä pienoinen maistiainen poikien studio livenä!

PS. Pojat on muuten pistänee EP:n ulos viime elokuussa. Hankkikaa se!

Kuvat täältä ja täältä!

Illasta vielä väsynyt AG

Back from Earth EP by AWOLNATION

Aamuisin herätessäni aukaisen ensimmäisenä Spotifyn ja selaan listoja läpi miettien mikä näistä aloittaisi päiväni parhaiten. Tänä aamuna, kuten monina muinakin viime aikoina, olen valkannut ameriikkalaista alternative elektro-indie-rokki-poppia AWOLNATION nimiseltä yhtyeeltä. Jotenki bändin pärähtävä elektromussiikki antaa päivälle yltiömäisen alun. Heti saa lievää sähköshokkihoitoa, jonka ansiosta pyllyki liikahtaa.



AWOLNATION julkaisi ensimmäisen EP:nsä Back from Earth:n vuonna 2010 ja melkeimpä siitä saakka olen yhtyeen tuotannosta diggaillu. Omassa mielessäni kokoonpanon soundi kuitenki eroaa kovasti muista lemppareista vaikka väitänki kuuntelevani kaikenlaista mussiikkia. Ehkä todistan asian ja kirjoitan seuraavaksi Smurffien kokoelmista.. No, joka tapauksessa omalaatuinen ulosanti ja tajuttomat elektrobiitit saattavat minutki maata kiertävälle radalle - tähän voi kyllä vaikuttaa bändin poikien mielenkiinto avaruuskypäriin.



Koska tännääki alotin päiväni hyvin antaumuksellisesti tanssien AWOLNATIONin tahtiin, ei fiilis ole yhtään paskempi. Paremmin ei päivä olisi voinu alkaa, paitsi auringonpaisteen siivittämänä! Tai ehkäpä kunnon live-veto kyseisiltä herroilta voisi tehä aamusta spesiaalimman. Sitä toivoessa näen lämmittäviä unia Aaron Brunosta.



Tässäpä kaksi Back from Earth EP:n lemppareita: Sail ja Guilty Filthy Soul.

Kuvat poimittu täältä, täältä ja täältä!

Rakkaudella, AG

The Mustache Mozart Affair by Steaming Satellites

Ilmiömäinen! Ylivoimainen! IHANA! Hienointa mussiikkia valovuosiin! En tiijä miten muuten kuvvailisin itävaltalaisen Steaming Satellitesin tuotantoa. Heti ensimmäisten piisien jäläkee olin myytyä naista - aivan kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Huhhuh. Vieläki väreet kulukee selekäpiitä vaikka ensimmäisestä kuuntelukerrasta onki vierähtäny tovi jos toinenki.



Yhtyeestä ei palijon tietoa heru, mutta Itävallasta tullaan ja viiden (kolomen) miekkosen monitoimibändistä on kyse. Urokset soittavat montaa soitinta ja ultimaattiset musiikilliset lahajat kyllä kuulee kun levyä kuuntellee! Rakastuin täysin ihailtavaan elektroniseen indieen, joka hetkittäin kuulostaa jopa kellaribändin ensimmäisiltä harjoituksilta. Laulajan äänessä on jännä rikkinäinen viba, josta en täysin saa kiinni mutta nautin siitä sitäki enemmän! Voin vain mielessäni piirtää kuvvaa siitä miltä nämä viisi ukkoa näyttää ja kuulostaa baarien sekä festareiden lavoilla - luultavasti liian hyvältä ollakseen totta! Yleisöki luultavasti luulee palanneensa menneiden vuosikymmenten iltoihin, jolloin turha murehtiminen oli out ja kuumat viiksimiehet in.



Näissä iloisissa väreissä jätän jutun lyhkässeen! Ihan vain ettei mene suosimiseksi..

Tsekatkaa kuitenki nämä kaksi videota: Witches ja The Sea. Lennätte ajassa taaksepäin jonnekki kuun paremmalle puolen - kuka tästä voi olla tykkäämättä?

Kuva täältä ja täältä!

Kaikessa höyrypäisyydessään, AG

Reetta / 45 Special

Vielä yksi kertomus live-meiningeistä ja sitten palataan pikkasen levyjen pariin.

Reetta. Ollaan melekee kaimoja, mutta hyvin kaukana toisistamme jos musiikillisia lahjoja verrataa. Reetta on oululaislähtöinen kokoonpano jonka mussiikissa kuulee herkkiä hetkiä ja rajuja mietteitä. Koska en ole kovinkaan hellyyttävän tarinoinnin ystävä, olen jättänyt yhtyeen omaan pieneen lokeroonsa sen enempää ajattelematta tai siihen perehyttämättä. Perjantain keikka kuitenkin osoitti herkkyyven pelon vääräksi ja näin tunteikkaan soundin takana jotain uutta.



Oulun musiikkiskene on nykyään loistokas ja haluankin tukea pienempiä yhtyeitä heidän kivikkoisella tiellään - oikiastaan siitä syystä lähin mukkaa perjantain rientoihin. En katunut hetkeäkään antamaani minimaalista tukia, vaan hymyilin ja nautin koko showsta täysin rinnoin muiden lukuisten kuuntelijoiden seassa. Lasin kaltainen, helposti rikkimenevä soundi oli liian surumielistä minulle mutta voih, pidin suuresti tanssittavista kipaleista siellä rauhallisempien keskellä. Vaihtelevuuen vuoksi ilta oli miellyttävä kokonaisuus kuunnella enkä sen vuoksi paheksu rakkauvesta laulamista. Saatampa löytää itseni bändin keikalta toistenki.

Toivottavasti bändi saa hiottua biiseistään vielä timanttisempia, jotta saamme nauttia ihanista hetkistä myöhemminki!

Kuva täältä!

Kiittäen, AG

Indian Trails / Nuclear Nightclub

Torstaina pärähti käyntiin Oulun ensimmäinen indieklubi WAVES, jonka takana hyörii oululaislähtöinen (taas!!) yhtye nimeltä Satellite Stories. Meidän pienen, mutta sitäkin innokkaamman vierailijakunnan iloksi iltaa oli vauhdittamassa lahtelainen Indian Trails. Päällimmäinen muistikuva kyseisen kokoonpanon live-vedosta on laulajan kommentti "Oulu on Suomen pohjoisin paikka jossa oon vieraillu." REALLY??

Vaikka edelleenki jaksan hämmästellä eteläisen Suomen kansalaisten vähäistä oman maan sisäistä matkailua, kykenen tarkastelemmaa poikien mukiinmenevää suoritusta avarakatseisesti. Olin kuullut bändistä jo aiemmin ja tutustunut fiksuna tyttönä ennen liveä tuotantoon.. pidin, mutten rakastunut. Pakonomaisesta mielenkiinnosta uutta yhtyettä kohtaan kävelin Nukeen katsastammaa urosten keikka-energiat enkä pettynyt!



Aiemmin on tullut puheeksi rakkauteni rumpuja, erikoisia lauluääniä ja indie-genreä kohtaan, mutta Indian Trailsin soundista löytyi eräs hieno asia josta kaiken muun lisäksi jaksan paasata itselleni - ponnekkuus! Varsin mahtava asia mussiikissa. Sillä jos millä saa aikaan miellyttäviä ja tanssittavia aaltoja. Nautin kovasti myös poikien näkyvästä ilosta, huonoista vitseistä, hipsterimäisestä ulkoisesta habituksesta että tiukasta temposta. Jatkoa ja uusia keikkoja odotellessa!

Yhtye elelee tosiaan alkutaipalettaan, joten omien raitojen kokoelma ei ole päätä huimaava. Ennustan kuitenki kovvaa nostetta ja rutkasti mahtipontista mussiikkia!

Tsekatkaa tämä ja hiljentykkää tanssahtelemmaa.

PS. Jos vain sytyit yhtyeestä, tykkää facessa! Autetaa uroksia tähtitieteellisellä matkallaan kohti Helsinki Art Sceneä.

Kuva täältä!

Kaikella rakkaudella, AG

Year Gone / 45 Special

Aika rientää ja niimpä kirjottelen vähän liian myöhässä.. Joka tapauksessa tällä kertaa on aiheena oululaislähtöinen kokoonpano, jonka päämajana toimii tätä nykyä kaunis pääkaupunkimme Helsinki. Onneksemme tai yllätykseksemme löysimme itsemme viikko sitten 45:sta kyseisen bändin keikalta. Parin epäonnistuneen yllätyskeikan vuoksi olimme hieman kauhuissamme..varsinkin lämppäribändin muistuttaneen suuresti noita edellisiä näkemiämme livevetoja kyseisessä juottolassa, mutta kerranki koimme iloisia hetkiä! Vaikka yhtye ei kitaroikkaa ommaa lempparityyliä, nautin silti hienosta live-mussiikista ja jännästä tunnelmasta. Ja tällä kertaa keski-ikäisetkin osasivat käyttäytyä!



Yhtye kertoo sivuillaan soittavansa energistä, englanninkielistä rock-mussiikkia ja yhdyn täysin tietoon. Itselle mieleen nousi heti Foo Fighters - taitaapa poijjat kerätä vaikutteita muun muassa juuri kyseisen kokoonpanon suunnalta. Kivan soundin lisäksi (muutamien) soittajien tanssillinen tausta sekä oululaisuus innosti tutustumaan poikiin hieman enemmänki.

Itse live-veto ja siinä kuullut biisit lämmittivät alkuiltaa varsin kivasti, eikä energinen poppoo voinut jättää kylymäksi vaikkei varsinaisesti fanittanutkaan tuotantoa. Itse sytyin myös hienoista kitaroista (!!), aivan kuin siis tietäisin niistä kapineista mittää..juuri ja juuri ulukonäkö merkkaa. Bändin ulkoisessa habituksessakaan ei ollut suurempia aukkoja, joka tietty parantaa yhteneväisyyden tunnetta ja parantaa sanoman purettavuutta.

Odottelen mielenkiinnolla uusia törmäyskursseja tapahtuvaksi. Voisin tsekata miesenergiaa uudemman kerran! Fania pojat ei minusta kuitenkaan saanee, eivätkä sitä koskaa tule saamaankaan. Tärkeintä on lämmittävä musiikillinen ilosanoma!

Kuva lainattu täältä!

AG

Sininen kaappi / Nuclear Nightclub

Keikasta on kulunut jo viikko. Tiedän, toimin hittaasti. No, joka tapauksessa halusin ehottomasti jakkaa tämän kyseisen yhtyeen levyjulkkarikeikan fiilarit ja sen aiheuttamat ilonväreet. Bändi on oululainen (yllätys yllätys!) ja jäseniä yhtyeessä on kuusi kipaletta. Nuoresta iästään huolimatta poikien soundi on ennaltanäkemättömän ärsyttävää, mielenkiintoista ja korvia kirvelevää, joka ei yhtään ole huono juttu vaikka siltä voisi kuulostaa.

Viikko sitten yhtye järjesti oululaisessa juottolassa levynjulkkarikeikkansa liittyen ihka ensimmäiseen pitkäsoittoon nimeltä Foliotracks. Meno oli rajua ja kokonaisuus kauniisti mietitty. Tunnelma keikalla oli käsinkosketeltavan riemastunutta ja yleisö nautti täysin rinnoin täyvellisesti mietitystä showsta. Pojat soittivat koko levyn tuotannon illan aikana ja varmaan siitä johtuen ilta olikin hallittua kaaosta, josta ei voinut perääntyä. Kaikista ihaninta oli yleisön mukaansatempaavuus, ei vain voinut seiso tikkusuorana naama mutkilla!



Oli kivvaa huomata että itse soittajatki olivat hieman rentoutuneet vanhaan verraten ja näyttivät nauttivan omasta pienestä suosiokliimaksistaan. Mikäpä sen mukavempaa kuin onnelliset soittajat ja sekasortoinen musiikki.

En tiedä kuinka saisin iskostettua kaikkien otsalohkoon että jos joskus on mahollista mennä ja nähhä bändi livenä, suosittelen sitä äärettömän lämpimästi! Suosittelen sitä myös niille, jotka eivät välttämättä mussiikista syty koska yhtyeen livevedot on vaan niin intensiivisiä, ettei niitä kannata skipata!

Iloa ja onnea pojille! Toivotaa rikasta keikkavuotta!

Tässäpä hieman haastatteluvideota LestaTV:n toimesta!

Kuva täältä!

AG

Oh Land by Oh Land

Olen tohottanut monta kertaa pitäväni omalaatuisista äänistä ja hivelevän kauniista mussiikista. Olen myös tykästynyt moniin naislaulajiin, joiden musiikki tuntuu rauhoittavan mieltäni ja tekevän positiivisuudestani vielä käsinkosketeltavampaa - jos se voi olla mahdollista. Oh Land nimellä tunnettu tanskalainen Nanna tekkee kaikkea edellämainittua ihanan erikoisella äänellään. Pystytkö itse olla ihastumatta?



Oh Landin toinen pitkäsoitto kantaa perinteisesti artistin ommaa nimeä. Levyä ei ole pilattu pitkillä biisien nimillä, vaan päätetty että lyhyet ja ytimekkäät sanat tai mini-lauseet vievät pitemmän korren..kiittelen päätöksestä. Se saa pitkäsoiton näyttämään innostavalta ja mielenkiintoiselta, eikä odotukset raitojen sisällöstä nouse tiettyihin kuumottaviin pisteisiin vaan pysyvät minimissään. Pienien odotusten takia yllättyy iloisesti joka biisin kohdalla ja janoaa vain lissää melodista soitantaa, jonka Nannan ihastuttava laulanta herättää henkiin.

Biisien moniulotteisuudessa on jonkinlainen kutkuttava taika, jota jaksan ihimetellä levyä kuunnellessani. Tavallisuudesta poikkeavat soittimet ja erikoiset äänet..AH! Itse mykistyn heleposti musiikin avulla koska en kykene ymmärtämmää ihmisten lahjakkuutta ja mielikuvitusta tämän taiteenlajin saralla. Se on vain hienoa ja kestävää! Vaikka Nannan ääni onkin kantava voima niin voiko kauniimpia melodioita ja yhtä jännittäviä biisien osioita ollakkaa?



Koska asia alakaa junnaamaan, lopetan tähän. Pakko vain myöntää että Oh Land on loistokas nainen. Taikaa!

PS. Olisi muuten aika mahtava kokemus nähä livenä, sen verta panostettu esiintymiskostyymeihin ja muuhun! JEE! Pakko myös myöntää tässä vaiheessa että puhelimeni soittoäänenä soi Sun Of a Gun enkä aio vaihtaa. <:

Tässäpä hieman ihimettelemisen aihetta kahden loistokkaan live-videon muodossa: Wolf & I ja White Nights. Enjoy!

Kuvat täältä!

Stratosfääreissä oleileva AG