Born to Die by Lana Del Rey

En olisi ikinä uskonut kirjoittavani mittää kyseisellä otsikolla. En olisi uskonut haaskaavani kallisarvoista aikaani Lana Del Reyhin tai yhteenkään kiiltokuvamaiseen laulajattareen. Uskon kuitenkin mussiikkiin ja ilmiömäisiin ääniin. Uskon myös voimaan ja samaistumiseen. Niimpä nyt kirjoitan tätä tekstiä ja Lana laulaa taustalla Summertime Sadnessia..

Jokunen viikko sitten kuulin sattumalta Blue Jeans'n ja ihastuin biisin koko rakenteeseen. Lyriikat, äänet ja taustat = hunajaa korville! Varsinki lyriikat purivat minuun kuin viheliäiset piraijat - Lana kertoi juuri ne samat ajatukset jotka olin edellisenä iltana kirjoittanut ylös muistikirjaani.. Pitäisikö siis uskoa satuihin ja kohtaloon? No, joka tapauksessa fiilistelin biisiä usiampaan kertaan ja hain koko levyn omille listoilleni. En ole katunut. Nukkemaisen kauniilla naisella on jumalaton ääni!

Levyn lähemmän tarkastelun ja äärettömän tehokuuntelun jäljiltä olen tullut hyvin miellyttävään päätökseen - Lana on jumalatar, jolla on taito luoda sanoista kohtalokkaita tarinoita. Mielenkiintoni on siis herätetty. Katsotaan oliko nainen yhden levyn hitti vai jatkuuko kiitorata vielä toisen kohdalla!

Vaikka eppäilet puheitani, kuuntele Blue Jeans, Summertime Sadness sekä Dark Paradise. Villinä korttina suosittelen lämpimästi Diet Mountain Dew'tä! Enjoy my dear!

AG

PS. Hankkikaa niitä levyjä, jumalauta että kuulostaa hyvältä.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

St. Vincent / Nokia Blue Tent, Flow festival

Flow'n viimeinen päivä ja käsillä viimeiset hetkeni pääkaupungissa. Teltallinen hurmosta ja mieli täynnä haikeutta. Hymy korvissa ja väsymys kropassa. Vieressä uusi ystävä ja lavalla St.Vincent. Näihin päättyi oma 5 päivän Flow-elämä ja edessä häämötti paluu arkeen - siispä päätin ottaa kaiken irti keikasta ja lopun tunnelmista.

St. Vincent ei ole koskaan ollut minulle se lempparein vaan jäänyt enemmänki mukiinmenevien artistien kastiin.. Kuitenkin Flow'n esiintyjiä tsekkaillessa tiesin heti että keikalle menisin - eturiviin tietenki! Jätin Björkin sunnuntaina oman onnensa nojaan päälavan tungokseen ja lähdin määrätietoisesti kohti Nokia Blue Tenttiä, jossa toisen kiharatukkaisen jumalattaren oli tarkoitus villitä yleisö sähköisillä kitarasoundeillaan. Eturivipaikka - check! Hurmioitunut yleisö - check! Loistava seura - check! Ja voi sitä tunnetta kun Annie asteli lavalle..

Koko keikka oli kuin täyvellinen (ilo)tulitus kovia sointuja vielä kovempien sointujen perään. Annie ja skitta sai jopa minut miettimään seksuaalista suuntautumistani uuvestaan..sammaa päätökseen tulin kuin ennenki, vaikka Annie olikin terävine soundeineen, melodisine äänineen sekä seksikkäine tanssiliikkeineen kuumimpia naisia ikinä. Teltassa vallinnut fiilis sekä lavan näkymät jätti sanattomaksi - uskon matkanneeni keikan ajaksi jonkin tapaiseen transsiin koska pääni kävi tyhjäkäynnillä iliman ajatuksia tai sanoja, jäljelle jäi vain idioottimaisen iloinen hymy. Tai oikiastaan virnistys. Sen ilon voimin jaksoin pysyä jaloillani ja nauttia St. Vincentin taianomaisesta show'sta ja Annien kauniin käden kosketuksesta omassani. Eikä tuo ihanuus päättynyt siihen, vaan bändi kapusi yllätyksellisesti vielä kahen encore-biisin kanssa takasi lavan hämyyn. Kuulijoita hemmoteltiin!

Koska olen vielä kaksi viikkoa tapahtuneen jäläkee täysin sanaton, jaan teille muutaman biisin (Cruel & Cheerleader) ja ehotan kertomaan kuulemanne tuhannella sekä lisäämällä siihen viiden vuojen ilotulitteet - nyt voitte kuvitella miltä St. Vincent kuulostaa livenä. Jos ja kun huomaat mahdollisuuven talsia kyseisen kokoonpanon keikalle - TEE SE, mutisematta.

Syksyisin terkuin, AG

Aves & Burning Hearts / Tavastia

Burning Heartsia olen hehkuttanu jo aiemmin - ei varmaa kaipaa sen kummempia selityksiä siitä miksi löysin itteni Tavastialta tuona kauniina iltana. Puhutaan tällä kertaa mielummin lämppärinä toimineesta Avesista - se kun ansaitsee huikeita sanoja ja pusuja!

Kuva täältä!

Avesissa kiteytyy kaikki se kihelmöinti jota mussiikissa arvostan. En ossaa sanua onko trion (?) jäsenet suuria neroja vai Hannu Hanhia, mutta jonkinlainen iloisuus ja onnekkuus on miekkosten soitannassa aistittavissa. Tietyssä tilanteessa ja seurassa uskaltaisin jopa myöntää ihastuneeni päätä pahkaa viipyileviin ja kaukaisiin soundeihin jotka vievät minua kiirettömille laitureille - mutta nyt tyydyn toteamaan vain että en muista milloin olisin leijunut niin miellyttävällä tavalla kuin tuona iltana Tavastian hämärällä tanssilattialla. Aves tuo säihkyvän hehkun kehoon ja täyttää päänki kauniilla ajatuksilla.

Huomaatkaa että edessä seisovalla tuntemattomalla tytöllä on minun tekemät korvikset korvissaan! ;>

Vaikka olin fanittanu pääkaupunkiseutulaista kokoonpanoa jo ennen kesäklubilla todistettua keikkaa, en ollut uskoa kuinka utuinen, viheltelyllä höystetty mussiikki voisi aiheuttaa suurempia tykytyksiä. Onneksi seuranani oli ihastuttava nuorikko, josta heti keikan alkumetreillä kuoriutui vesipestävä Aves-fani. Keskinäinen ymmärryksemme noita satumetsämäisiä sulosäveliä kohtaa on tuonut mukanaan tukea ja turvaa - en olekkaa mielihullu kuvitelmissani..

Hamuan edelleen niitä huurteisen raikkaita hetkiä pumpulipilvillä - niistähän Avesin mussiikki kertoo. Ja haluan kiittää miehiä nyt, kun en sitä Tavastialla kehdannut tehdä ihan kasvotusten, niistä elämyksistä, vihellyksistä sekä ihastuttavista sävellyksistä - KIITOS! Jatkakaa tietänne! Minä odottelen jospa eksyisitte vaikka Ouluun...

Kaikella kunnitoituksella ja rakkaudella!

Ikuisesti teidän, AG

 PS. Burning Hearts veti muuten myös hitonmoisen keikan! Onnekkaana nautin heistä Flow'ssakin!

Confess by Twin Shadow

Näin kovvaa levyä ei ole ilimestyny sitten Beach Housen Bloomin, enkä vertaile löyhin perustein. Twin Shadowin Confess on alusta loppuun täyttä tulitusta - tämä on juuri sellaista rakkauvesta lirkuttelua josta itse sytyn mennen tullen! Jo ensimmäisten tahtien jäläkee myin sieluni Georgelle. Häitä odotellessa..

Alusta alkaen ihimettelet miehen nerokkuutta musiikin tekijänä, albumin syvää sanomaa ja sitä suurta kysymystä: tietääköhän se nainen, jolle Twin Shadow tunnustaa kaiken, kuinka onnekas hän on? En voi kuvitella näiden lyriikoiden jäläkee mittää hienompaa tapaa kertua rakastetulleen tunteistaan, vaikka ne eivät olis yksiselitteiset - pointsit tanssibiiteistä, kuunnellessa voi itkemisen sijaan reivata. Jostain syystä olen jumiutunut siihen nerokkuuteen näiden tahtien takana - kyllä on niin huima kehitys esikoisalbumista!

En tiijä mikä, huhujen mukaan onnettomuus, on saanut Georgen innostumaan selkeistä perusrytmeistä höystettynä hivelevillä nykybiiteillä. Kaikuefekti vie hunajaista ääntä koko tilaan ja levottomat jalat huutaa tanssilattia alleen. Odotan innolla että pääsen luukuttamaan levyä auton stereoista; miellyttävät matkat kruunaa mukana hoilaaminen! Levyn olenki hankkinut jo aika päiviä sitten Stupidosta ja kovasti pelekään sen kuluvan puhki.. Onneksi autossa odottelee myös kasa muita loistavia kiekkoja!

Harmillisesti missasin Twin Shadow:n taannoisin Tavastian keikan, mutta ehkä miekkonen nähtäisiin ensi kesän Flow-festareilla?

Nauttikaa aloitusraidaksi päättyneestä Golden Lightistä ja hemmetin kovasta Five Seconds -rallista!

Kauniita hetkiä Georgen parissa, AG

PS. Kattokaa ny tuota miestä - onko täyvellisempää?



Kuvat täältä, täältä ja täältä!

Rubik / Kuudes aisti

Hyppäsin muutama viikko takaperin ratikkaan ja otin suunnaksi Kalliossa ensimmäistä kertaa järjestetyn Kuudes aisti -festarin. Lippu poltti kassissa, kun kiire oli Rubikin keikkaa kuuntelemmaa ja auttamasti olin myöhässä! Ratikan saavuttaessa oikean pysäkin, otin muutamia juoksuaskelia kohti Kuudennen linjan sisäpihaa ja onnekseni ehdin paikalle ennen viimeisiä hittibiisejä.

En siis ehtinyt nauttimmaa leggings-herrojen esityksestä alusta asti, mutta ne biisit jotka kuulin olivat täyttä kultaa! Kokonaiset 15 minuuttia mietin miksen ole luukuttanut miekkosia viimeisiin vuosiin? Minäkää en ossaa vastata siihen kysymykseen.. Jokin hassu ilo niistä glitterhousuisista ukoista huokuu että itekki häikäistyy. Eikä asiaan varmasti yhtään vaikuta hienot rytmit, riffit ja sanotukset.

Kiitän täydestä sydämestä Rubikin kuumia miehiä siitä että he ilmestyivät studion pimeydestä vetämmää Kuudennen aistin hienoimman keikan! GRR! Ja te jotka ette tullee paikalle: menetitte jotain tajunnaräjäyttävvää. Nyt ootellaan mielenkiinnolla jatkaako tuleva levy aikaisempien albumien tykitystä vai mennäänkö huonompaa/parempaan suuntaan. Se jää nähtäväksi!

Stay turned, tulossa könäsiä kertomuksia viimeisten Helsinki-viikkojen menoista. Luvassa mm. katsaus Flow:n kovimpiin keikkoihin!

Rubikmaista loppukessää, AG