A Matter of Time

Moro. Moro. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös Kesä 2013. Oli ja meni. Syksy tullee, hikiset keikat jatkuu, meikä vallottaa tanssilattiat ja kilot karisee. Hittoon hyttyset, niiden puremat ja muurahaiset housuissa. Okei, itkien jätän hyvästit lämmölle ja itkien otan vastaan viiman ja sateet -iloitsen silti tästä kaikesta kurasta. Crazy bitch.

Niin, kuulin myös huhua että Indian Trails lopettaa. Siis hä, mietitte nyt. Niin minäki.

No, kuulin myös että Sigur Ros tullee keikalle. Kuten myös Hurts. Ja Washed Out. Ei siis paskempi tuuri.

Nyt meikä innostuu tästä. Siksipä kuuntelen ja katson nyt tätä.


Että hyvvää viikonloppua vaan. AG.

Waiting by Hooch

I got one great friend.

Tunnen erään loistokkaan ihmisen; ihmisen, jonka musiikki saa samaan aikaan niin surulliseksi kuin iloiseksi. Ihmisen, joka rakastaa säveltämistä ja ymmärtää musiikin salat. Koska olen pakahtua ylpeydestä, halusin kertoa tästä tyypistä teillekkin. Ymmärrätte kyllä kuuntelun jäläkee miksi.

Waiting. Kaunein asia päällä maan.

Sam, this is for you. You are the best. I'm proud about you and your music. Keep it going on.

Tsekkaa muutkin.

Love, AG

XXYYXX, Slow Magic, Giraffage, NIVA, Beat Culture & Mister Lies / Adams

Oon selkeesti hankkinut pitkäkestoisen lomamoodin kirjottamiselle. Itseasiassa tarkotus oli tiukentaa tahtia, mutta näköjään tämä työttömän elämän kiireellisyys yllätti meikäläisen. Kuinka huvittavvaa. Niimpä makkaan nyt perjantai-illan ratoksi koneen äärelä ja koitan saattaa päätökseen kymmeniä alotettuja juttuja. Onneksi seuranani on Guinness, tumma Kozel sekä jäätelöä. Niilä käynnistyy vanaha rattoriki.

Nyt palataan hetkeksi toukokuiseen ilotteluun. Siihen taianomaiseen iltaan, jota olin odottanut kuin pieni lapsi joulupukkia. Siihen mustaan ja musiikin täyteiseen yöhön, jolloin nuokuin Adamsin penkillä, koittaen pitää itseni mukana menossa. Niihin tunnelmiin palataan nyt.

Kuten eräästä aiemmasta jutusta muistatte (ihan tosi), olin hankkinut lipun erääseen Flow'ta maagisempaan spektaakkeliin. Tuohon Stereotype Helsingin järjestämään iltaan, jossa esiintyi loistokkaita nimiä Ameriikoista asti. Miettikääpä sitä. Aika ihmeellistä. Kyseessä oli kuuden (!!!!!!) hienon artistin värittämä mini-festari. Adamsissa. Miettikääpä sitä. Ootteko teki nyt ihan WOOOT. Minä olin silloin kuin luin tästä ensimmäistä kertaa. Sitten ajattelin että täsä on virhe ja sen jäläkee hypin jo riemusta, kyyneleet silmissä. Itken harvoin, mutta aina nauraessa ja hyviä vitsejä kertoessa kanavat aukiaa. Soitin jopa äitille että "Eikä! Juuri kun sannoin että Slow Magic ei varmaa koskaa soita Suomessa, niin viis minsaa ja nään tän!" Äitiki oli iloinen.

Kerrottakoon täsä vaiheesa että olin väsyny. Todella rättipoikkipinoon-väsyny. Vaikka jalakani eivät pysyneet paikallaan kihelmöinniltä, en kyennyt pitämään itseäni hereillä. Ensimmäiset kaksi esiintyjää menivät horroksessa. Pyytäisinki anteeksi kaikilta paikalta olleilta, jos vaikutin humalaiselta. Pyydän myös anteeksi vaatevalintaani - se neon-koralli mekko saattoi olla liian räväkkä ja sen seurauksena aika moni varmasti bongasi nuokkuvan neitokaisen.. Pidin kuitenkin niistä kahdesta esiintyjästä! Kolomannen kohdalla herääminen alkoi ja Slow Magicin keikalla mikään ei pidätellyt tämän tytön helmoja. Meno oli huikiaa, jopa saatanallista. NIVA oli sopivalla suhteella saanut pontta pönttöö ja siksipä fiilinki nousi stratosfääreihin. Ehkä ylikin.

Slow Magicin hakatessa rumpuaan, minä yritin päästä lattiasta läpi tahi lentoon. Olin varmasti uniaineissa. Tanssi kulki ja meno oli mukava, rento sekä päätä pyörittävä. Slow Magicin tuleminen yleisöön oli huikeaa ja nostattavaa. Voisin kuvitella että muutkin paikalla olijat nauttivat täysin siemauksin - kalijastaan ja noista hienoista rummutuksista. Olin keikkaa aiemmin Slow Magicia rakastava, nyt olen enemmän. Jösses. Kovis meno.

Valitettavasti tuo tunnin riehuminen vei veronsa, eikä kovasti hypetetyn XXYYXX:n meno sykähdyttänyt. Yritin mennä mukana, mutta ei. Niimpä lähdin hyvillä mielin, hikisenä, kotiin. Matka oli kummallinen, kaupunki hiljainen ja ensimmäinen kauppatorin kauppias jo asettelemassa telttaansa. Tuolla matkalla tunsin itseni onnelliseksi ja onnekkaaksi. Merituuli oli lämmin ja ilma kauniimpi kuin morsian. Tässäpä todiste matkastani ja tummasta kesätaivaasta.

Kiitos Ameriikka hienoista yhtyeistä. Kiitos Adams paikasta. Kiitos Stereotype Helsinki kaikesta.

Perjantai terkuin, AG

PS. Anteeksi vielä kuvien laadusta. Älkää polttako silmiänne. Pahoittelen myös järkyttäviä moovejani tanssilattialla. Toivottavasti kukkaa ei saanu traumoja.

Milesmore / Vadelmafest '13

Vietin muutaman viikon takaisen sunnuntain aivan toisenlaisissa merkeissä kuin yleensä. Päivä oli mitä mainioin - kiitos krapulattoman herätyksen (alan vahvasti kaartumaan absolutistin elämään - ajatus on mennyt mönkään jo moneen kertaan) sekä ihastuttavan seurani. Nautimma piknik-eväistä Koffin puistossa ja musiikista Alppipuiston Vadelmafesteillä. Jälkimmäisessä pääsimme todistammaa jo aiemmin blogissa vilahtaneen yhtyeen, Milesmoren live-voiman. Se lämmitti koleassa säässä istuvaa kansaa aivan kuin yhtyeen levy aina suihkun jäläkee.

Milesmoren tekkee erikoiseksi se, että vaikka mussiikkimakuni on kovasti muuttunut viime aikoina sinne elektronisempiin sekä unisempiin stratosfääreihin, niin siitä huolimatta poikain popahtava indie-lirkuttelu iskee - edelleenkin. No, levyä paljon kuunnelleena olin odotellut keikalle pääsemistä jo tovin, joten lähin liikkeele innostunein mielin. Odotin lämpöä, herkkyyttä ja pallomaisia soundeja - ja kaikkiin rukouksiini vastattiin. Mieltä lämmitti omien lemppareideni kuuleminen sekä yhtyeen pirtsakka esiintyminen. Litti peukku.

Kiitos siis Vadelmafestin poppoolle sekä Milesmorelle. Ilta päättyi musiikilliseen hymyyn ja tyytyväisyys väreilee sisimmässä edellee. Tavataan uudelleen.

AG

Flip Hop by Sipulijaska

Ensi kohtaamisemme oli humoristinen. Olin viime kesänä tsekkailemassa levyvalikoimaa Stupidossa ja silmäni kohistui muutamaan järjettömään artistinimeen ja toinen niistä oli Sipulijaska. En kiinnittänyt levyyn muuten huomiota, mitä nyt naureskelin silloin tällöin löydölleni. Mutta tässä sitä ollaan - kirjoittamassa tuosta päättömän nimen valinneesta artistista, ja vieläpä hyvällä.

Uusi, kunnon hively, Sipulijaskan puoleen tapahtui yhtenä kesäkuun viikonloppuna. Kuulin Auta Muistamaan piisin eräältä musiikkia ymmärtävältä taholta ja koukkuun jäin! Kuuntelin sanoja tarkkaan ja ne jäi kummittelemmaa mieleeni - illala uskaltauduin kyselemään noiden sulosointujen perään ja yllätys oli nauruntäyteinen. Sipulijaska teki siis yhdellä lorutuksellaan järisyttävän vaikutuksen tämän tytön musakorvaan - siksipä levy onki viihtyny viime viikot top vitosessa. Jokaisena, kesäisenä aamuna korvani halajavat tätä hunajaa.

Koska albuumi on kuunneltu läpi kymmeniä kertoja, osaan poimia joukosta helmet ja vähemmän helmet. Kaiken kaikkiaan yksi pala suuresta sydämestäni on sipulisen Jaskan käsissä. Silti mietin että olenko seonnut, kuolemaisillani vai täysissä sielun ja ruumiin voimissa, minä kun en ole räpätyksen suuri ystävä enkä aiemmin (viimeisiä kuukausia lukuunottamatta) ole lämmennyt elektrobiiteillekkää. Ehkäpä kyseessä onki aikuistuminen ja maun muokkautuminen uuteen aikakauteen - toivon kuitenki että se pieni teini pyssyy sisälläni, koska punaviintä tai sinihomejuustoa en aio kaappiini ihan vielä kelpuuttaa. Loisto musa on kuitenki aina tervetullutta.

Kiitos Sipulijaska että olet teheny omanlaista, psykepileisiin sopivaa räppiä. Kiitos että uskot itseesi. Meikäki uskoo sen verta että käyn hakemassa sen kannellisen kappaleen hyllyyni. Se on paljon se.

Auta mut kotimatkan alkuun, en jaksa enää juosta karkuun, AG

Kuvat täältä ja täältä.

Burning Hearts & Shine 2009 / Tavastia

Tavastian tummat seinät toivottivat torstaina tervetulleeksi. Olikin kulunut tavattoman pitkä aika sitten viime näkemän, mutta sitäkin iloisempi oli yhdentyminen. Kaikin puolin ja kaikkien toimesta.

Burning Hearts oli yhtä kihelmöivä kuin edelliskesänäki. Kuultiin aluksi uutta matskua, joka oli juuri sitä mitä odotinkin - loistavvaa. Ihastuttavvaa oli myös kuulla uusia sovituksia vanhoista biiseistä - yllättävyys ja ne uudet ulottuvuudet tuovat sitä lämmintä tuulta vanhoihin risuihinkin. Ei sillä että Burning Heartsin tuotanto olisi risukasaa nähänykkää.. Muutenkin lavalta huokuva fiilis sai omanki kropan mukaan ja olisi teheny mieli reivata nurkasta nurkkaan ja keskelle. Olinkin kirjottanu ylemmissä fiilareissa muistiinpanoihini että "Muistaha ostoa levyit" Kirjotusvirheet johtuivat kalijan aiheuttamasta tilasta. Keikka oli siis hieno, ihana ja kaiken kaikkiaan rahojeni arvoinen - mutta viimisen biisin valintaa olisin itse miettinyt kahdesti. Tällä kertaa se surukkuus ja hitaus sai aikaan kylymiä väreitä ja muutamia kyyneliä takin kauluksessa, joka ei loistokkaan keikan päätteeksi ole se tunnetila jonka toivoisin jäävän päälle.

Shine 2009 oli mieletön. Siis MIELETÖN. Tajuton. Kyllähän sitä keikkaa olikin odotettu sillä irveellä että jumantsuukka. Jotain siitä hienoudesta kertoo se, että ainoa asia muistiinpanoissani on "Se viiminen Like a Jean oli kovissss" - en siis keskittynyt kirjoittamiseen vaan musaan, tanssimiseen ja kalijaani. Eli kaikkeen tärkeimpään. Miekkosten musa on jotain ylimaallista, jotain mitä ei voi kuvailla, jotain mikä pitää kuulla ja kokea. Jostain syystä jopa se keikalle rakennettu fiilis oli jollain tappaa tärkeämpää kuin ne sanoitukset tai soinnut - niitä voi tsekkailla lähemmin kotona. Olen iloinen että pääsin reilun vuojen kestäneen odotuksen jäläkee Shine 2009:n keikalle ja nautin siitä. Iloa on mukaansa vievä musa ja huumori.

Kiitos. Tack så mycket. Thank you. Help God.

Pusuin, AG

Exile by Hurts

Huh, kylläpä tämä on täällä ootellu julkaisuaan..mut pistetäämpä nyt ulos! Puhe ihan vanahasta jutusta, mutta yrittäkää ymmärtää. Ja eikös se ole niin että parempi myöhään kun ei milloinkaa!

Muutama päivä takaperin Hurtsin toinen pitkäsoitto näki päivänvaloa ja tietty minäkin tartuin samantien syöttiin, kylläkin hieman skeptisin mielin. Pakko myös myöntää että omalla tavallani jännitin mitä tuleman pittää, koska en ollut aivan täysin tyytyväinen sinkkulohkaisuun ja koska omalla tavallani olin täysin rakastunut Happinessin antamaan fiilikseen sekä loistokkuuteen. Kaikesta huolimatta otin Exilen vastaan ja pistin koetukselle muutaman päivän mittaisella tehokuuntelulla.

No, Exile ei vienyt jalkoja alta kuten edeltäjänsä. Pettymykseltä ei vältytty eikä kyllä satunnaisilta kyyneliltäkään - jälkimmäiset nyt onneksi johtuivat musiikin koskettavuudesta, ei pettymyksestä. Omaan korvaani soundi oli hitusen löyhempi ja laahaavampi kuin Happinessissa ja oikiastaan siksi en oikein saanu mistää kiinni. Toisaalta taas nautiskelin siitä että toinen levy tarjoaa hieman "kasvanutta" Hurtsia - harvoinha debyyttialbumi on juuri sitä sammaa kammaa millä yhtye tahkoaa myöhemmin. Hyvänä (ja harmittavana) esimerkkinä Sigurin Rosin kehitys tai oikiammin muuttuminen popimpaan soundiin. Hurtsin kohdalla muutos oli kuitenkin hieman parempaan päin, vaikken levystä kokonaisuuvessaan nauttinu yhtä kovasti kuin ensimmäisestä.

Kaikesta huolimatta suosittelen levyn tsekkaamista - uskon että Hurtsin poikain karisma ja rakkauven täyteinen lyriikka iskee moneen suoneen, eikä sadat tuhannet fanit ole näin ollen yhtä tylyjä kuin minä. Ja pakkohan niitä pisteitä on antaa niistä levyn kannesta löytyvistä suomen sanoista. Kuvaa aika lailla Suomea tuo Onnellisuus maanpaossa.

Kipein terkuin, AG

Kuvat täältä ja täältä.

Old Space by Clouds

Yksi elämän hienoimpia asioita on ystävät. Vielä paremmaksi ystävän tekkee sen loistava musiikkimaku ja öitä lämmittävät vinkit. Eilen illala sain vinkkauksen Helsingistä ponnistavasta elektro duosta, Cloudsista, eikä olisi voinut enempää mennä oikiaan osotteeseen. Meleko päheetä kammaa.

Kuuntelin Cloudsin poikia pitkälle yöhön enkä kyennyt lopettamaan - siis onko musta tulossa elektroa rakastava matami?! Oonko tosissani nousemassa yli vanahasta indie-rakastaja minästä?! Mitä helekuttia sanon minä. Aikamoista. Mutta Clouds. Loisto kamaa. Suosittelen. Täydellä sydämellä. En pilaa nautintoanne turhilla läpinöillä, vaan rakastukaa itse! Olkaa hyvä,  Clouds. Tässä lemppari, s'il vous plaît.

Ja arvatkaa mitä - joku omistaa lipun Flow'ta aurinkoisempaan taivaaseen!

Suurella sydämellä, AG

New baby boy - I'm on fire!

Uusi vauva löysi tiensä helliin käsiini ja täsä muutaman päivän kyhnäämisen jäläkee ollaa kuin yhtä. Sen kunniaksi mussiikkia! JES! JES! JES! Nauttikaa näistä, palataan pian langoille!

Lööv is in the air. Luojan kiitos vain musiikin saralla.

Aurinkoisin kevät terkuin, AG

Life After Defo by Deptford Goth

Taas jotain sopivan freessiä musaa.

Deptford Goth on brittiläisen monitoimimies, Daniel Woolhousen kokeilevainen prokkis, joka miehen omien sanojen mukaan on jotain aidon ja synteettisen välimaastosta. Samoin sanoin voisin itse kuvata näitä laahaavilla elekrtobiiteillä varustettuja, mutta herkullisen rauhallisia biisejä. Koko hommassa on aivan oma meininkinsä ja rytminsä. Ihastuin miekkosen tuotantoon jo 2011, jolloin Youth II EP tuli ulos, eikä tämä ensimmäinen pitkäsoitto sen huonompi ole - ehkä jopa parempaa kuin odotin.

Suosittelen lämmöllä levyn nimikkobiisiä, Life After Defoa, jonka mietteliäällä sielunmaisemalla on monia tarinoita kerrottavanaan - ainakin jokaisen kuuntelijan mielissä. Mutta albumin ehkä hienoin ralli on Years. Rummut siinä on mielettömät ja koko olemuksesta vain huokuu se sanaton taikuus. Suosittelen tsekkaamaan muutki kipaleet aivan yhtälailla - onhan jokaisen korva erilainen.

Kyseessä on kuitenkin varsin oivaa ja toimivaa musaa. Kyllä pörisee.

Goottimaisin terkuin, AG

PS. Älkää odotelko kirjoituksia lähiaikoina - ensin ajattelin juhulia, sitten lomailla, käyvä koulusa, lomaila, käyvä töisä, muuttaa ja järjestää häät. No, pitäisi myös hankkia tietokone, tästä väliaikaisesta kun pitää luopua huomena. Onneksi kaikki aina järjestyy, eiks vaa!

Kuvan lainasin täältä!

Koska olen laiska.

Koska olen laiska, saatte jälleen tyytyä hienoihin musiikkikappaleisiin. Pääsiäisloma on ollut pitkä. Onneksi maailma on kuitenki lämmin ja aurinkoinen - kouluakaan ei ole enää kuin 4 päivää. Enää viimeinen koetus edessä, opparin esitys, ja sitten meikä matami ottaa suunnaksi oman elämän. Toivottaa etten hyydy torstaina koko yleisön eessä, sehän se tästä vielä puuttuis. No, joka tapauksessa järjestetää lauantaina megapippalot ja tässäpä osa meikän hiomaa soittolistaa! On muuten kovisss.

Kyllä vain. Onneksi pääsin ujuttammaa listalle myös 2000-luvun helmiä, niistäpä on kirjotettu jo aiemmin.

Ysikytlukulaisin terkuin, AG

PS. Koska olen laiska, ennoo teheny huhtikuun parhaat keikat listaa. Sorge. Jää myös tekemättä. On vähä muuta tekemistä ens kuulle nii tullee itellekki paha mieli ko ehi keikoille. Katotaa toukokuussa uusiksi!JEE!

PSS. I have been thinking of writing little bit in english? What do you think?

Some nice music for you!

Something I have been listening lately. Hope you enjoy! <3

Music overdose, AG

Hyvä Päivä by Samae Koskinen

Voe hyvvee päevää ko on miellyttävä levy! Jokin mairian näkönen hymy on juuri liimautunu kasvoille ja päätin rustata tämän samantien ettei vaan laimene tämän naaman aurinkoisuus! Mikään ei minua tännää estä - ei kyllä huomennakaa tai ikinä.

En ole lämmennyt Samaen aikaisemmalle tuotannolle lähes ollenkaan. Kuitenkin Hyvästä Päivästä aiemmin lohkaistu Spoon River haki minua niin moneen kertaan tanssiin, että jossain vaiheessa olin päästä pyörällä ja täysin hurmioitunut. Olisi melekein teheny mieli päästä iholle asti, niiko yleensä kuuman tanssin jälkeen. Niimpä päätin yrittää Hyvän Päivän kanssa ja makiastihan siinä kävi. Niin Spoon River kuin loputkin levystä lennättävät sinut kyynelteitse aurinkoiseen, hyvään päivään. Jopa maanantai tuntuu lämpöiseltä.

Samaen aidon katkuinen lyriikka ja hieman elektrobiittinen soundi tuudittaa juurikin sopivalla tavalla. Siitä miehestä huokuu omalaatuinen karisma - sellainen nallemaisen veitikkamainen. Sellainen nauravainen ja jalat maassa oleva. Miekkosella on myös varsin hurmaava soundi äänessään, sanoinko jo että hurmaava? Kiitos Hullusta Naisesta ja Olit kaikki -biisistä.

Hyvän teki päivästä tämä. Kiitos Samae. Niiaan tässä nätisti ja hymyilen.

Onnellisin mielin, Hullu Nainen aka AG

PS. Monta kertaa voi lyhyessä tekstissä jankata hyvää päivää - monta. No kai kaikki nyt tietää mikä levy sieltä levykaupasta seuraavana haetaan?

Kuvat lainasin täältä ja täältä!

Elise by Aves

Kirjoitin tästä hitonmoisesta suomalaisesta triosta jo viime elokuussa ja olin ajatellut odottaa toukokuussa ilmestyvvää esikoisalbumia ennen uutta ylistyslauluani, mutta sitten ilmestyi levyn ensimmäinen sinkku, Elise, joka sekoitti ajatukseni.

En ole koskaan kuulunut hullaantuneeseen fanilaumaan (lukuunottamatta rakastavaa aikaani Spice Girlsin mussiikin parissa) enkä sen ollen ole koskaan odotellut palavasti uusia sinkkuja tai albumeita. Aves on kuitenki herättänyt sisälläni niin lämpimiä kuin arvaamattomiakin tuntoja, joiden vuoksi huomasin kuinka malttamattomuus on suurin hyveistäni (tai paheistani). Aiemmin kärsimätön luonteeni ja järkyttävän huono muistini ovat kävellee nätein askelin vieri vierellä, tarkoittaen että yleensä unohan jo hyvissä ajoin että joltain yhtyeeltä on odotettavissa uusi albumi. Tällä kertaa odottavan aika on ollut pitkä ja kipeä. Siinä sivussa olen nostanut odotukseni niin korkialle etten itsekkää ennää yllä varvistellenkaan niihin korkeuksiin. Onneksi itse Aves yltää.

Elise on vasta ensimmäinen sinkku toukokuussa ilmestyvältä albumilta, mutta siitä huokuva fiilis, viimeistelty ääniviidakko sekä omaleimainen rytmikkyys vain vievät kuulijansa mukanaan. Vaikka Elise eroaakin hieman aiemmin julkaistusta materiaalista, ei se omaan korvaani ole huono muutos, vaan oikiastaan tässä soundi on kasvatettu edellisiä puhtaammaksi. Kappale soi hieman jykevämmin kuin edeltäjänsä - yhtään Shorelinea, Sarah Sunkia tai You, Lucidia morkkaamatta. Loisto kamaahan vanhatkin on, eihän tässä muuten suuria odotuksia olisi, jos odotuksia ollenkaan.

Olkaapa hyvä - kuunnelkaa kaikki! Elise tietty listan ekana. Pakahduttavvaa rakkautta kokevat menevät tänne ja hankkivat sinkun koristammaa ommaa listaansa. <3


Pärisyttävin rakkaussanoin, AG

Maaliskuun parhaat!

Pistettää taas jakkoo mitä loistokkaimmat keikat + muut häröt tapahtumat!

7.3. Tavastia räjähtää tanskalaisen The Raveonettesin sekä Black Lizardin voimin. Samaisena torstaina pohjosen hiihtolomalaiset voi nauttia Karri Koiran & Ruudolfin seurasta Levillä - menisin minäki!

Heti 8.päivä perjantaina suunnataan Jyväskylään tsekkailemmaa Big Wave Ridersin livekunto. Jälleen kerran suosittelen että te menettä paikalle minun puolesta, ja omastanne, koska voitte muistella noiden poikain alkutaivalta sitten kun soittavat Bonoa suuremmilla areenoilla.

Jos on hieman herkemmän musan ystävä, suosittelen lauantaille (9.3.) joko Samuli Putroa Levillä, Olavi Uusivirtaa Kuopiossa taikka Eva & Manua Helsingin Gloriassa. Mikään mainituista esiintyjistä ei jätä kylymäksi vaikka muutama fiiliskyynel saattaaki poskelle vierähtää. Onnekkaimmat löytävät ittensä Tavastian lauantaidiscon hulinoista niihin aikoihin kun ilta vaihtuu yöhön. Järkevimmät saattaa löytää Adamsista kunnon DJ-settien ääreltä - se on se mistä minut voisi löytää jos se vaan mahollista olis.

Harmi että sunnuntain Robinin Circuksen keikka on loppuunvarattu...

Seuraava viikko alakaa varsin lupaavasti kun tiistaina 12.3. Tavastian lavalta voi bongata niin Mirel Wagnerin kuin Swansin - taaskin näitä keikkoja joille ei itse pääse ja harmittaa niin pirun suuresti. Viikonlopun taas alottellee vanha suosikkini Disco Ensemble joka nähhään 15.päivä Kuopiossa ja Oulun lavoilla voit törmätä haukkuvaan Karri Koiraan. Samaisena perjantaina voit tulla kanssani Adamsiin kuuntelemmaa Discodromoa, Risto Gattoa ja Toni Haloa - jos siis haluat. Lauantaina me kaikki, sinäkin!, otetaan suunnaksi Beeffi ja siellä järkättävä kirppis. Sunnuntainaki herätää suhteellisen ajoissa iliman oloja ja matkataan iloisesti ratikalla Adamsiin, jossa meille tarjoillaan brunssikirppistä! Ruokaa ja löytöjä.

Ja koska elämä on todella epäreilu...juuri kun päätän matkani Helsinkiin, saapuu Tavastian lavalle Walk the Moon poijjat. Siis niimpä tietty! Mutta onneksi teillä muilla on mahollisuus rynnistää kattelemmaa noita ameriikkalaisia jätkiä torstaina, päivämäärä on 21.3. Kannattaa hakia liput.

Harmi myös että Adam Lambertin keikka on loppuunmyyty...mun lemppari! Mutta onneksi teillä 18 täyttäneillä faneilla on vielä mahollisuus mennä Tigeriin keikan jatkoille. Siis ehottomasti meette!

No nyt ko päästiin asiaan niin ne jotka ei Adamia pääse tsekkailee, suuntaa joko kommeitten Von Hertzenien keikalle Poriin tahi Tavastialle nauttimmaa Huoratronin seteistä. Von Hertzenin veljekset voi bongata myöskin lauantaina, mutta silloin täytynee matkustaa Seinäjoen suunnalle. Sammaa aikaa Matti Johannes Koivu ihastuttaa Korjaamolla ja tavalliseen tappaa Adamsista löytyy sitä kunnon tanssimusaa. Oululaisille tarjotaan maukasta ja harvinaista herkkua NEØVn muodossa nelivitosen yläkerrassa. Sunnuntaina voit maata krapulassa, tuntematon tyyppi vieressä ja ihimetellä eilisiä edesottamuksia. Toisaalta voit herätä ajoissa ja suunnata brunssille.

Loppukuusta Helsingin herroja hemmotellaan muun muassa Indian Trailsin voimin Siltasessa (tarkka päivämäärä on 26.3.) jonne suosittelen menemmää! Tai siis, tehän menette!  Jos joku on matkustelemassa Lontooseen päin 28.päivän hujakoilla niin lissää matkaasi Ja Ja Ja Clubilla esiintyvä Delay Trees. Täytynee muuten kirjotella kyseisestä clubista ja sen toiminnasta - tsekkaamisen ja hatun noston arvoinen mesta kyseessä! Myös täällä meijän pohjolassa tapahtuu keikkarintamalla ja 28.päivä tätä kyseistä kuuta voit suunnata Hertzenien keikalle Jykylään, Matti Johannes Koivun tunnelmiin nelivitoseen tahi Tigan sekä Jori Hulkkosen iltamiin Adamsiin. Ei pöllömpiä vaihtoehtoja nekkää.

Perjantaina voit maustaa elämää NEØVn johdolla Kuopiossa, Sami Suovan ja Teemu Fiilin kera Adamsissa tai maukkaan Samae Koskisen korvalääkkeen voimin Turus. Kuukauven viiminen mainitsemisen arvoinen keikka löytyy myös Turust - French Filmsin ja The Hearingin voi tsekata Klubilta. Lämpöä siis luvassa.

Livemäisin tunnelmin, AG

PS. Älkää suuttuko jos jottai unohtu! Mutta saa vinkkailla muista!

Sunnuntai. Random.

Tässäpä tämän hetken jumitus. Nerokkuutta on monenlaista. Luojalle kiitos siitä, Ville Ahoselle tästä!

Mustassa virrassa uiskenteleva AG

Kaikki paljaaksi.

Alako tympimmää tuo täyvellisen musalistan esittely. Totuushan on aivan toinen, tai ainaki osittain, ja sekös vähän nolottaa. Ajattelin siis tulla kerrala ulos kaapista ja jakkaa nämä loistavat raidat, jotka eivät kuulu siihen listaan jota ylpiänä kerron kuuntelevani, vaan nämä kuuluu siihen salaisuuksien listaan - siihen jota nolona mutta hämmentävän rakastavasti kuuntelen kotona. Olkaa hyvä!

Siinäpä oli kerrakseen. Pahoittelen mahdollisista järkytyksistä.

Omasta mielestäni listalta ei edes löytyny kauheuksia, mutta vähäse jänskätti tulla tämmöstä tänne jakammaa, mutta muistakkaa että kukkaa ei ole täyvellinen eikä kenenkään musalistat ole yhtään sen parempia. ;)

AG

Indian Trails, Wild Palms & Satellite Stories / Oulu Indie Night, Teatria

Mmm, pitkästä aikaa lähdin keikalle. En suinkaan soittelemmaa vaan tsekkailemmaa - lempipuuhaani. Ilta oli varsin miellyttävä, mutta ensiksi haluaisin jaaritella unelmista. Tiedättekö niitä suuria visioita ja toiveita? No ne on ollut täällä päässä aika kovasti tapetilla. Viimeisen kahden viikon aikana olen saavuttanut kaksi unelmaa - molemmat sellaisia hyvin tavoitettavissa olevia, mutta silti mahdottomilta tuntuvia. Näiden hykerryttävien kokemuksien jäläkee voisin vannoa että unelmien saavuttamisesta saatavaa mielihyvvää parempaa ei ole - ei edes suklaa, sipsit tai seksi (paitsi ehkä Mignon-munat..) Siispä suosittelen lämpimästi unelmia! Ja voimpa varmasti eilisten miesvoittoisten bändienki puolesta sanua että kyllä niiden unelmien saavuttaminen tuntuu mielettömältä! Eikö?

No, saavutaan höpinöitten jäläkee taas musiikkimaailman pinnale. Eilen otin itseni ja lippuni ja ratsastin mustalla ratsullani Teatrialle. Pidän kyllä ystävieni seurasta keikoilla käydessäni, mutta yksin menemisessä on ihan omat vibansa - se tuntuu aluksi yksinäiseltä ja surkialta, mutta on loppujen lopuksi hyvin hyvin voimaannuttavvaa!
Saavuin ennen kaheksaa aika tyhjään Teatriaan ja olin hieman pettynyt..eikö ihmisiä oikiasti innosta tämmönen! Meinasi vettää sanattomaksi. Luojan kiitos Indian Trailsin kavutessa lavalle kasin jälestä, paikalla oli jo sen verta laaja joukkio ettei tarvinnu jälleen hävetä silmiään päästä. Muistan kyllä lahtelaisten poikien ensimmäisen keikan täälläpäin. No, täytynee paljastaa että oululaisten piheys ei vaikuta vain mussiikin maailmassa..

Olin iloinen. Hyvin iloinen. Ette tiedäkkään kuinka lämpöisiä kiksejä saan kun kuulen sekä näen aiemmin tsekattua yhtyettä uudelleen livenä ja huomaan heti kuinka soundit on parantunu! Siis luoja miten Indian Trails on tsempannu melkein vuojen takaisesta keikasta - hienoa! Käykäähän jätkät hakemassa kakkua palkinnoksi. Soundi oli siis hioitunu ja vokalistin ääni oli edelleen rakastettavan tummanpuhuva - saa lähetellä sähköpostia, ite en kehtaa! Pus! Oli joka tapauksessa mahtia nähhä poijjat uuvestaan Oulussa ja onneksi tällä kertaa yleisöki oli löytäny paikalle ja oli kovasti mukana menossa. Jess! Näitä poikia alan myymää ulukomaile - palataan siihen tulevaisuuven toimeenkuvaan myöhemmin!

Koska olin jo yhtä hymyä lahtelaisten jäläkee, ei hymy voinut enää nousta korvia korkeammalle kun villit palmut astuivat lavalle. Nyt on kyllä myönnettävä että Wild Palmsin keikka oli kaikkea sitä mitä en ollut osannu odottaa. Esiintyminen oli vähäeleistä, mutta vokalistin äänen soundi sekä epätodellinen liikkuminen oli tajuttoman upeaa. Olin aivan ällikällä lyöty äänen kuultuani - se jää levyllä aivan tuhkan peittoon! En kyllä siltikkää ossaa päättää onko levytetty vai livetetty (:-D) parempaa.

Oli muuten miekkosilla maseet valot keikalla. Vaikka en ufo-tarinoista välitäkkää, niin kyllähä sellanen tietty fiilis vaan toimii. Ja kyllä tämän pienehkön unelman toteutuminen sai aikaan tonnettain mielihyvvää, ai että. Nytki hymyilyttää.

Wild Palmsin ukkojen jäläkee olin jo ihan finaalissa ja sekasi mussiikin aiheuttamasta mielihyvästä, että oululaisen vahvistuksen meno jäi vähä pliisuksi. Huomasin että oma keskittyminen alako lipsummaa heti ensimmäisen biisin jäläkee ja olin jo luovuttamassa. Mutta koska Satellite Stories on täyttä party indie -tulitusta, nousi se meno loppujen lopuksi toisiin stratosfääreihin! Huhhuh! Olen myös aiemmin maininnu että poikain keikoista kyllä hienoimmat ovat juuri kotikentällä tapahtuvat ja jälleen voin sanua sammaa. Jokin oma polte siinä vain on. Vaikka fiilis oli vähän hiipuvan puoleinen, oli mukavvaa kuulla muutama uusi biisi - joka kyllä antoi puhtia toisen albumin odotteluun. Go Scandinavian girls, ups, boys!

Keikan jälkeisin krapuloin, AG

PS. Kiitos koko konkkaronkalle hyvästä illasta! Teijän takia en nukahtanu vaikka sitä pelkäsin. Terkuin mummo.

PSS. Isot pojot Indian Trailsin pojille itsepainetuista kasseista! Kankaanpainanta on aika kivvaa!

PSSS. Wild Palms, big thanks to you guys! You were more than awesome. Hopefully you will have great time in Lapland and meet our Santa. Remember to be nice and sit on his knee! Luck for that!

Country Boy Can Survive by Hank Williams

Ajattelin ystävällisenä tyttönä tulla jakammaa tämän hetken inspis-biisini! Eikös vain ole jyty! Hehh, en vielä ole hurahtanu yksikertassee countryyn, mutta koulutehtävät vaati tällaisen jatkuvaa luukuttamista - miltä kuulostais tästä inspiraationsa ammentanut vaatemallisto?

Nappaako vai ei?

Kantrimaisin kevät terkuin, AG

PS. Sille joka jatkuvasti löytää tänne kirjoittamalla googlen hakusanaksi "Alaston nainen"; Olen pahoillani ettet ole löytänyt haluamaasi täältä. Tässä kuitenkin lievitystä pettymyksiisi! Tiedän että isot pettymykset voi katkasta unelmilta siivet.

Kuva napattu tuntemattomaksi jääneestä lähteestä.
 
PSS. Mietin joskus että toivottavasti tyypit jotka lukkee näitä päättömiä kirjotuksia, ymmärtää että elämäni on sarkasmin täyttämää komediaa, joten lukekaa asiat huumoripohjalta!

Sometimes life just laugh with you.

Luulin jo että elämä ei vois muuttua tätä paremmaksi, mutta sitten loistokas Blackbird Blackbird länttäsi tämän julisteen eteeni. Olin jo epätoivoissani - eikö nämäkään tule Suomeen?! Mutta onneksi luin viimoisenaki olevan rivin ja voi sitä onnen määrää! Viisi (?) mahtavvaa pändiä samala iskulla - tämä on jo unelmien ylittämistä. Kiitos Adams, tiesin että teistä on mihin vaan!

Siis luoja tätä tatsia! <3

Hihhii, AG

Nyt niille keikoille!

Mukavasti nukkuin pommiin ja olenki viettäny aamuni sängyssä tuhisten ja seuraavien viikkojen ohojelmaa miettien. Samala päähäni pilkahti ajatus siitä, että voisin jakkaa vähän suomalaisen mussiikin iloa ja suositella lähiviikoille loistavia keikkakokemuksia! Mikäs sen parempaa näin perjantaina.

Aiemmin tällä viikolla meitä helli Helsingin Lepakkomiehessä Milesmore. Yhtyeessä vaikuttaa nelijä ukkoa ja yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumiki on pökästy ulos 2012. Onnittelut kaikille niille ihanille jotka löysivät tiensä kyseiselle keikalle, itsehän en paikalle päässyt, mutta tulevaisuus näyttää valoisalta! Suosittelen tsekkaamaan ja seuraamaan!

Tällä kolealla helmikuisella viikolla meitä ilahduttaa yksi kaikkien aikojen hienoimmista suomalaisista tyttöbändeistä, LCMDF. Pienimuotoinen Suomen sisäinen kiertue veti varmasti poppoota puoleensa ja harmittelen etten päässyt osalliseksi tähänkään iloon. Toivottavasti te sen sijaan nautitta! Tännää tytöt ovat muuten Jyväskylän Freetimessa.

Koska Bar Loose ei ikinä petä musatarjonnallaan, kuuluu listaan myös Annankadun makeimman mestan menoja. Tännää, 8.2., on tarjolla NEØV sekä Neat Neat. Ensimmäisenä mainittu viettää sopivasti esikoisalbuminsa, Orange Morningin, levynjulkkareita. Jos ei lippua vielä ole, hanki se!

Loosen menojen lisäksi tämän päivän keikkakalenterista löytyy muun muassa, Big Wave Riders ja Indian Trails jotka ilahduttaa lahtelaisia, Satellite Stories joka tanssittaa forssalaista väkeä sekä  Stockers! jonka voi bongata Nosturin lavalta.

Huomena, 9.2., on tarjolla Korjaamolla niin Pintandwefallia kuin Samuli Putroa, Lutakossa Aino Vennaa sekä Tampereen Valoa festivaleilla niin lemppareinta Avesta, oululaista Satellite Storiesia kuin tyttöbändien kultaa LCMDF:ääkin.

Ensi viikola koittaa yksi maailman turhimmista krääsäpäivistä, eli ystävänpäivä. 14.2. järjestetään myös meitä (sinkkuja) ällösöpöilyä karttavia tyyppejä varten valtakunnallinen keikkapäivä! Tsekatkaa paikat ja pändit täältä! Itse taijan suosia Tavastialla esiintyvvää Aino Vennaa. Ah, kaikki keikathan ovat siis ilimaisia, joten menkää ny ehottomasti! Vaihtoehtoisesti voit viettää ystävänpäiväsi Kuudennen Linjan Kutumusaklubilla, jos vaikka löyvät kuumuutta sinkkuiluusi.

Helmikuun lopulla Töölössä sijaitseva Korjaamo tarjoaa muun muassa 22.2. suurenmoista Big Wave Ridersia, jota suosittelen täyvellä sydämellä kaikille! Poikien musa soi hyvällä tavalla myös soittimessa, mutta ehottomasti enemmän live-yhtye. Myös 23.2. on tarjolla eräs ihastuttava suomalainen naisartisti, Anna Puu. Muistan vieläki pehmeät väreet, joita oli tarjolla taannoisella 45:sen keikalla. Menkää ja nauttikaa!

Oulussa on taas tarjolla yksi kaikkien aikojen kutkuttavimmista keikoista: jo joskus aiemmin puheena ollut Oulu Indie Night. Illan kokoonpanossa on oululaista indietanssia Satellite Storiesin muodossa, lahtelaista indirokkia Indian Trailsilta sekä kuumaa ja villiä menoa brittiläisiltä Wild Palmseilta! Oih, voiko olla parempaa tappaa viettää lauantai-iltaa ja yötä? EI! Hanki lippusi ennenko hamstraan kaikki itselleni!

Kuten aiemmin mainitsin, Loose harvoin pettää tarjonnallaan. Siispä suuntaahan tiesi 27.2. hämyiseen kaljatupaan ja mene nauttimaan Paperfangista. Yhtye on (luonnollisesti) Solitin Nick Trianin suojatti ja hieno sellainen! Älä jätä tätä välistä!

Täydellisine keikkakalentereineen toivotan aurinkoista helmikuuta! AG

“The future belongs to those who believe in the beauty of their dreams.”

Viime viikkoina olen kamppaillut kovasti tämän blogin kohtalosta, enkä edelleenkään ole saanut asiaa päätökseen. Tämä on ollut ja on edelleen paikka jossa saan jakkaa mussikista saamaani iloa, vaikken taiteenlajista paljoa ymmärräkkään, ja siksipä ajatus luopumisesta on raastava. En siis ainakkaa lopeta, mutta toisaalta tuntuu pahalta ko ei ole aikaa kirjoitella! Kuuntelen jatkuvasti mussiikkia ja vähintään joka toinen päivä teen aivan loistavia löytöjä - uusia ja vanhoja. Mutta välillä on pakko jakkaa 24 tuntia muihin tarkoituksiin, kuten unelmille ja unille. Omat, ns. suurimmat, unelmani ovat toteutuneet viimeisien muutaman vuojen sisällä ja suurin niistä viimeisen kuukauden aikana - siksipä omat voimavarani on käännetty nyt toiseen suuntaan. Elämäni kodittomana matkaajana jatkuu vielä, mutta mukaan lisätään kolomas kaupunki tuolla kauempana. Tämä kahen vuojen jatkuva ramppaaminen kaupungista toiseen, yksi matkalaukku mukana, on vaatinut viimeisen vuojen aikana isot veronsa ja nyt kun mukaan sekoitetaan yksi iso unelmani, vaaditaan minulta paljon ellei liikaa. Kaikesta huolimatta olen onneni huipulla enkä osaa kuvitella tätä parempaa elämää! Muistakaa unelmoija, koska kaikki ne unelmat toteutuu jos tosissaan niin haluat! TSEMPPIÄ! <3

Tässä iloksenne muutama huippu juttu!

 

Mieletön Susanne Sundfør laulullaan White Foxes. Kuka muistaa nähneensä yhtä vaikuttavan videon? On muuten ollut todellisessa tehokuuntelussa, eikä loppua näy. Väreet kulukee pitkin selekää ja paperiin luonnostellaan mitä ikinä mieli tuokaan.

Lämpesin Tiiu Helinälle jo joulun alla, mutten ole ehtinyt kirjoitella tuosta kotimaisesta laatukamasta. Tässä nyt lempparini, eli aikoinaan sinkkunakin toiminut Muuri!

Jukka Ässän esikoisalbuumi Mitäs tässä pukattiin ulos viime lokakuussa ja siitä lähtien on ollut soitossa aika ajoin. Merkitsevät lyriikat ja rento fiilinki vie eteenpäin! Tsekkaa muuten myös Juhannus-biisin video, se vasta magee onki!

Tässä We Have Bandin vaikuttavin laulu - jokin aika sitten sen sattumalta pistin soimaan ja se tunne kun lyriikat kertoo juuri siitä miltä sisällä tuntuu on tajunnan räjäyttävvää. Mieletön.

Olen aina räpiköiny countya vastaan, mutta jonkin tämän nuoren miekkosen, Jake Buggin, country-väritteisessä soundissa vetoaa meikäläiseenki. Omat lempparini on Broken sekä Someone Told Me - väheksymättä tätä Lightning Boltia!

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Charlotte Gainsbourgin Paradisco jossa on klassikon ainekset. Rakkautta ensi kuulemalla - siitä onki jo tovi vierähtäny..

PS. Blogi ei siis lopeta, vaan sen rytmi on ennalta-arvaamattoman lupaamatonta. Haluan jakkaa mussiikin iloa kaikkien kanssa ja niimpä ollen toivon tämänkin blogin elpyvän seuraavien vikkelien kuukausien jäläkee! Nähhää ainaki 23.2. Oulun Teatrialla! Vejetää musaöverit!

Rakkaimmat terkut, AG

Luomustudio

Ajatuksissani kytenyt idea Luomustudion esittelemisestä sai viimein aamun unettomina tunteina tuulta alleen ja noiden hetkisten aikana kyhäilin kasaan tämän avaavan tekstin. Tekstillä ei tule olemmaa päätä eikä häntää, mutta toivottavasti tekin, jotka ette ole törmänneet kyseiseen musiikkimediaan aikaisemmin, otatte asiaksenne vilkaista suomalaisen nerokkuuden hedelmää! Toivon kuitenkin että suurin osa tänne eksyvistä tietää jo mistä puhutaan - helepottaa meikäläisen hommaa huomattavasti.

Elikkäs, Luomustudio on musiikkimedia, jonka tavoitteena on jakaa niin sanotusti "puhdasta" akustista musiikkia iliman nykytekniikan huimia muokkailukykyjä. Ideahan on suorastaan loistava - ainaki akustisten versioiden jumalallisuudesta haltioituvalle tyypille.. en kuitenkaan väitä etteikö loppuun asti sliipatut levyversiot olisi hyviä, vaan lähinnä haluan lisätä ihmisten kiinnostusta akustiseen musiikkin ja siihen tarvittaviin taitoihin. Kuten arvata saattaa, akustisesti soittaminen vaatii muusikolta taitoa ja läsnäoloa aivan toisella tavalla kuin levyille tulevien raitojen nauhoitus tai live-keikat piuhaviidakossa. Akustisessa musiikissa on mukana myös se suurenmoinen herkkyys, joka ei aina pääse sähköisen ulosannin läpi.

Onneksemme Luomustudion takana häärivä poppoo on ymmärtänyt riisua musiikkia turhista verhoistaan ja on valjastanut tämän innostavan projektin, jossa videoidaan yhtyeiden akustisia sovituksia omista biiseistään. Hienointa tässä on kuitenkin se, että esiintymiset taltioidaan aina yhdellä kameralla ja mikillä, samanaikaisesti. Kaikki pyssyy näin ollen mahdollisimman aitona ja riisuttuna. Ja nyt huudetaan - JEIJJJ! Kiitos Luomustudio - onnen potkut persuuksille!

Nyt tsekatkaa joulukuussa järjestetyn Akustisen iltapäivän satoa - tämänkin tapahtuman takana on tekstissä hehkutettu Luomustudio. Valitettavasti en itse päässyt tsekkaamaan menoa Tavastian hämyisyyteen, mutta kovasti on videoiden kanssa fiilistelty - tehkää samoin! Ja koska joulukuun tapahtuma oli toinen samanmoinen niin toivokaamme jatkuvuutta tällaisille iltapäiville.

Big Wave Riders - Move On

Laura Moisio - Lokakuu

Satellite Stories - Blame the Fireworks

Suomen Zorro & Elämän Paineet - Kappelin Kaiku

Akustisuus kunniaan, AG

Bitch slap.

Jonkun häätyis antaa kunnon bitch slapit meikälle - saatais ehkä tämä laiskuus irti tästä kropasta.

Pahoittelevin mielin, AG

PS. Tännää on kuitenkin eräs kauan muhinut idea tulossa tekstin muotoon. Palataan siis myöhemmin! PUS.