Viime viikkoina olen kamppaillut kovasti tämän blogin kohtalosta, enkä edelleenkään ole saanut asiaa päätökseen. Tämä on ollut ja on edelleen paikka jossa saan jakkaa mussikista saamaani iloa, vaikken taiteenlajista paljoa ymmärräkkään, ja siksipä ajatus luopumisesta on raastava. En siis ainakkaa lopeta, mutta toisaalta tuntuu pahalta ko ei ole aikaa kirjoitella! Kuuntelen jatkuvasti mussiikkia ja vähintään joka toinen päivä teen aivan loistavia löytöjä - uusia ja vanhoja. Mutta välillä on pakko jakkaa 24 tuntia muihin tarkoituksiin, kuten unelmille ja unille. Omat, ns. suurimmat, unelmani ovat toteutuneet viimeisien muutaman vuojen sisällä ja suurin niistä viimeisen kuukauden aikana - siksipä omat voimavarani on käännetty nyt toiseen suuntaan. Elämäni kodittomana matkaajana jatkuu vielä, mutta mukaan lisätään kolomas kaupunki tuolla kauempana. Tämä kahen vuojen jatkuva ramppaaminen kaupungista toiseen, yksi matkalaukku mukana, on vaatinut viimeisen vuojen aikana isot veronsa ja nyt kun mukaan sekoitetaan yksi iso unelmani, vaaditaan minulta paljon ellei liikaa. Kaikesta huolimatta olen onneni huipulla enkä osaa kuvitella tätä parempaa elämää! Muistakaa unelmoija, koska kaikki ne unelmat toteutuu jos tosissaan niin haluat! TSEMPPIÄ! <3
Tässä iloksenne muutama huippu juttu!
Mieletön Susanne Sundfør laulullaan White Foxes. Kuka muistaa nähneensä yhtä vaikuttavan videon? On muuten ollut todellisessa tehokuuntelussa, eikä loppua näy. Väreet kulukee pitkin selekää ja paperiin luonnostellaan mitä ikinä mieli tuokaan.
Lämpesin Tiiu Helinälle jo joulun alla, mutten ole ehtinyt kirjoitella tuosta kotimaisesta laatukamasta. Tässä nyt lempparini, eli aikoinaan sinkkunakin toiminut Muuri!
Jukka Ässän esikoisalbuumi Mitäs tässä pukattiin ulos viime lokakuussa ja siitä lähtien on ollut soitossa aika ajoin. Merkitsevät lyriikat ja rento fiilinki vie eteenpäin! Tsekkaa muuten myös Juhannus-biisin video, se vasta magee onki!
Tässä We Have Bandin vaikuttavin laulu - jokin aika sitten sen sattumalta pistin soimaan ja se tunne kun lyriikat kertoo juuri siitä miltä sisällä tuntuu on tajunnan räjäyttävvää. Mieletön.
Olen aina räpiköiny countya vastaan, mutta jonkin tämän nuoren miekkosen, Jake Buggin, country-väritteisessä soundissa vetoaa meikäläiseenki. Omat lempparini on Broken sekä Someone Told Me - väheksymättä tätä Lightning Boltia!
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Charlotte Gainsbourgin Paradisco jossa on klassikon ainekset. Rakkautta ensi kuulemalla - siitä onki jo tovi vierähtäny..
PS. Blogi ei siis lopeta, vaan sen rytmi on ennalta-arvaamattoman lupaamatonta. Haluan jakkaa mussiikin iloa kaikkien kanssa ja niimpä ollen toivon tämänkin blogin elpyvän seuraavien vikkelien kuukausien jäläkee! Nähhää ainaki 23.2. Oulun Teatrialla! Vejetää musaöverit!
Rakkaimmat terkut, AG
