29. huhtikuuta 2016

Prince of Assyria / Olohuoneklubi+, Galleria Hippolyte

WAU, WAU, WAU! Olen aivan sanaton.

Yhden ihanan viikon alkajaisiksi kävin nauttimassa ruotsalais-irakilaisen Prince of Assyrianin säkenöivästä äänestä sekä loistavista soittotaidoista Galleria Hippolytessa. Tunnelma oli hyvinhyvin intiimi ja kotoisa - illan takana olikin tänä keväänä aloittanut, uutuuttaan kiiltelevä, Olohuoneklubi (josta  myöhemmin tulossa muutama oma juttunsa.)


Olen kuunnellut Prince of Assyriania Missing Note -levyn tultua ulos vuonna 2009. Jo tuolloin miehen pehmeääkin pehmeämpi ääni teki sanattoman vaikutuksen, kuten myös muutamat maailman kauneimmat sanoitukset! Ei itkuilta voitukkaa välttyä, kun herra esitti ultimaattisia lemppareitani, Another love songin sekä Tears of joyn. Uudemmaltakin levyltä kuultiin monia tähdekkäitä kipaleita ja kaikeksi onneksemme saimme kokea aivan mieletöntä laulantaa! Siis voi luoja kuinka kroppa värisee ajatuksestaki. Jos herran ääni vaikuttaa jo levyllä, en tiedä mitä se tekkee livenä - kenties värisyttää, kihelmöi ja polttaa? Ainaki vakuuttaa, jos ei muuta.


Näin viikkojenki jälkeen olen onnellinen ja kiitollinen. Ilta oli ihana, sellainen taianomainen ja rempseä. Ympärillä valkoisia seiniä, kauniita tauluja sekä kupissa lämmin tee. Gotta love this kind of things!

PS. Juuri tämmöisille tilaisuuksille olisi kysyntää! Olispa palkitsevaa päästä itse toteuttamaan musiikkiin ja taiteeseen liittyviä tapahtumia, jotka tuovat yleisölleen iloa sekä lämpimiä fiiliksiä.

21. huhtikuuta 2016

Samae Koskinen / Ateneum-klubi

Oi, tästäkin on jo vierähtäny tovi jos toinenki, mutta Samae ja Ateneum ovat ansainneet tulla mainituiksi ja peukutetuiksi.

Oli pimeä ilta, lasi kuohuvaa, ystävä ja Samae. Loistavan illan menu? Ehkäpä. Kaiken kruunasi kuitenki korvapuusti - pieni makea hoikkana pittää. Ihan oma juttunsa oli eturivi ja loppuunmyyty ilta - aivan super kiva että Ateneum-klubi oli vetäny heti ekana iltanaan kahvion täyteen populaa!


Noh, Samae tuli, soitti ja lauloi. Kerto siinä sivussa muutaman paskan jutun, joille me tietty täydellä sydämellä naurettiin. Nautittiin nallekarhun loistavista sanoituksista, vaikka herran muisti tekikin välissä tepposia - sanat meinasi jäähä unholaan! Ymmärretään, oltiinha me kuumat kissat siinä eturivissä häiritsemässä. Onneksi Samae piti päänsä kylymänä ja jaksoi heittää lissää huonoa läppää.


Vaikka Samaen muisti tökki, ei se iltaa pilannut. Oikeastaan teki siitä rennomman ja lämpimämmän. Ja voi ne laulut ja ne salakavalat sanat! Niitä nyt ikävöin. Onneksi pian taas nautitaan ja nauretaan!

Kiitos Samae, kiitos Ateneum-klubi. I'll be back.

PS. Toinen Ateneum-klubin iltama järjestetään 29.4. klo 20. Siellä Ateneum-salin hurmaa Mirel Wagner. Suosittelen!

Kuvasta kiitos!


13. huhtikuuta 2016

Youth Lagoon / Tavastia

Olettekos kuulleet sanonnan 'paremmin myöhään kun ei milloinkaan', no nyt on täydellinen hetki lausua nuo maagiset sanat. Tässä kerta tulee lyhkäinen ylistyslaulu jo aikaa sitten olleesta keikasta. En voinut jättää julkaisematta.

I know, tämä on jo luultavasti sadas kerta kun sanon tämän. Kävin elämäni (yhdellä) parhaimmalla keikalla. Maanantaina. Ja minulle esiintyi amerikkalainen rakkaus, Youth Lagoon. Tuo kaikkien indieartistien hienoin ja kirkkain tähti. En ehkä itkeny, mutta kaukana ei kyyneleet ollut.


Varmasti jokainen teistä tietää miltä tuntuu kun seisoo yleisössä ja lavalla esiintyvän artistin mahtavuuden vuoksi unohdat missä olet? Maanantaina koin jälleen tuon tunteen. Kun kaikki ympäriltä katoaa ja kehoa värisyttää. Katsoin ihaillen niitä tummia kiharoita ja kuuntelin korvat lääpällään. Aivan ihana keikka, kaikessa surullisuudessaan - me kun emme taida enää Youth Lagoonia nähdä livenä. Toisaalta, juurikin sen vuoksi ilta tuntui entistä maagisemmalta ja tärkeämmältä.

Jotain hienoa kuitenkin koin ja siitä olen ikuisesti onnellinen. Viime aikoina onkin tuntunut että kaikki musiikkiin liitettävät muistot ovat kirkkaampia kuin muut - jotenki niissä muistoissa on enemmän sisältöä ja enemmän tunteen paloa.

Kiitos Youth Lagoon, kiitos Live Nation ja kiitos Radio Helsinki. Ilman teitä ei olis meitä, tai siis..

Ja ah, tyyppi soitti bändeineen juuri ne kaikki hyvät! Ei kyllä jättäny kylymäksi.



Kuva täältä.

4. maaliskuuta 2016

LCMDF / Sport It

Huh. Kävin beben kanssa mummoloimassa Oulusa ja tietysti jo ennen lentolippujen ostoa tsekkasin kaupungin (rupsahtaneen) keikkatarjonnan. Nettiä selatessa huomasin että samalle perjantaiselle illalle oli buukattu kaksi (!!) pääkaupunkiseudun vahvistusta, niin Reino Nordin kuin ihastuttavaakin ihanempi LCMDF - ja jostain kummallisesta syystä päädyin itse nauttimaan jälkimmäisestä.

Olen nähäny LCMDF:n aiemmin vain kerran livenä ja siitä onki vierähtäny jo tovi jos toinenki.. Mutta jo silloin tyttöjen esiintymisessä oli sitä jotain, ja niin oli tälläkin kertaa! Vaikka olin keikalle lähtiessä vielä pienoisen influenssan kourissa eikä juhlafiilareitakaan ollu havaittavissa, sai duon elektroninen poppi heti pään pyörryksiin. Kukapa nyt voisi vastustaa tuon parivaljakon menoa ja melskettä? Pylly heilui kuin heinät tuulessa - taisi se illan alussa nautittu gintonic antaa hitusen vauhtia pyöritykseen. Sain joka tapauksessa loistavat reenit perjantaina, kiitos Emma ja Mia.


Oli muuten superia aloittaa ilta vanhoilla kappaleilla! Niiden avulla porukka pääsi hyvin meininkiin mukkaan ja tanssijalat lämpeni iisisti. Hemmoteltiin meitä tietty myös uudella tuotannolla ja luonnollisesti rakastuin päättömästi kappaleeseen nimeltään Idiot. Luoja mitkä fläsärit vanhoista säädöistä. Story of my life - tällä kertaa kyseinen sanonta tosiaan osu ja uppos. Terkkuja vaan eräälle samalla keikalla keinuneelle. Noh, toivottavasti tytöt joka tapauksessa kyseisen rallin levyttää, meikäläinen ainaki vois sitä vielä muutaman kerran kuunnella..


Kaiken kaikkiaan ilta oli mieletön. Seura oli mainiota, juoma virkistytti ja tuulettuminen teki varsin hyvää tälle vässähtäneelle mamalle. Illan alussa väsytti ja värisytti, mutta yöllä kotiin kammetessa tanssitti ja laulatti (aamulla taas ei ääntä irronnut, ehkä hyvä niin.) Peukut myös illan 'isännälle' eli uudelle indiemusaan keskittyvälle Restless Indie Clubille - Oulussa on (tai ainaki PITÄIS olla) kysyntää juuri sellaiselle. Tuen ja tykkään. VinkVink, 12.3. kyseisellä klubilla esiintyy Joosua.

Kiitos. Ja anteeksi. Oli I-H-A-N-A-A. Vieläki värisyttää.

Kuvat täältä ja täältä.

13. helmikuuta 2016

Iisa / Pressa

Moi. Pitkästä aikaa täällä. Ja tätä on kaivattu. Nyt onneksi elämä tasoittuu ja keikkatahti kiihtyy, eli bäk in da bisness! woop woop!


Eilen kävin ystävän kanssa kurkkaamassa Iisan nykyistä keikkakuntoa ja pakko myöntää että tuo suloinen nainen on I-H-A-N-I-N - tuo vahvasti mieleen pienen, vaaleanpunaisen, bebe-leivoksen. Vaikka keikka oli juuri niin hyvä kuin odottaa voi, oli paikka kuitenki Iisan kaltaiselle artistille aika erikoinen.. Pressan asiakaskunta kun näyttää muodostuvan suurelta osin hotellin keski-ikäisistä asiakkaista, oli tunnelmassa hieman hakemista. Mutta sekin löytyi hakematta - kiitos Iisan taianomaisten lyriikoiden, tanssittavien rytmien ja eteeristäkin eteerisemmän olemuksen!


Keikka oli täydellinen esimerkki siitä, kuinka ajatuksella laadittu biisilista on kuin nerokas taideteos. Balladien ja tanssijalkaa vipattavien kappaleiden oikein asettelu tekkee keikasta moniulotteisemman, pitää mielenkiinnon yllä sekä antaa kuuntelijoiden ajatuksille ja tunteille tilaa. Eilen saiki taas kokea koko tunteiden värikkään kirjon - välillä meinasi kyynel vierähtää poskelle, välillä taas ei meinannut pylly pysyä paikallaan. Iloa tietenkin toi myös omien lemppareiden kuuleminen ja niiden mukanaan tuomat muistot. Voi rakkaus.

Mutta kiitos jälleen ihanasta keikasta. Olet Iisa mahtava!

AG

Kuva täältä.

10. huhtikuuta 2014

6 Feet Beneath the Moon by King Krule

Tiedättekö niitä paikkoja, hetkiä tai tyyppejä, joiden alkuperäinen tarkoitus muuttuu yllättäen ja tarjoaa sen ansiosta parempia viboja? Noh, kävin mielelläni jo aiemmin ottamassa mustetta ihoon Legacy Tattoossa työskentelevältä Beniltä, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun miekkonen pisti kerta kerran jäläkee vaa parempaa taustamusaa soimaan, niin tajusin kuinka hyvän diilin olinkaa löytäny. Siinä mustetta ottaessa, paskaa puhuessa, sain mukaani myös uusia musa-tuttavuuksia. Tällä kertaa pureudutaan viimeisimpään ihastukseeni, King Kruleen, jota hyräilin mielipuolisesti Benin hakatessa sirokaulaista flamingoa käteni täytteeksi.


King Krule räjäytti tajuntani äänellään. Siis helekutti, kuunnelkaapa, mikä soundi siltä äijältä lähtee! WOW. Paitsi että se ei ole äijä vaan pieni poikanen, vielä untuvassa ajelehtiva. Ikää jätkälä on vaivaiset 19, jota ei ole uskoa todeksi levyä kuunnellessa. Eikä uskoisi että kyseessä on esikoisalbumi. Ei sitten millään. Sen verta on pontta ja ajan patinoimaa ääntä 6 Feet Beneath the Moon -levyllä että aivan värisyttää. Jotkut vaan handlaa musiikin teon ja sepä vasta onki mahti taito osata. Arvostan.

Mutta siis, tarkotus oli vaan kertoa että järetöntä tykitystä!! Teksti on itseasiassa vanaha - siitä huolimatta oon edelleen yhtä vakuuttunu nuoren miehen lahjoista. Toivottavasti sinäki.

AH!

Kuva lainattu täältä!

16. elokuuta 2013

A Matter of Time

Moro. Moro. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös Kesä 2013. Oli ja meni. Syksy tullee, hikiset keikat jatkuu, meikä vallottaa tanssilattiat ja kilot karisee. Hittoon hyttyset, niiden puremat ja muurahaiset housuissa. Okei, itkien jätän hyvästit lämmölle ja itkien otan vastaan viiman ja sateet -iloitsen silti tästä kaikesta kurasta. Crazy bitch.

Niin, kuulin myös huhua että Indian Trails lopettaa. Siis hä, mietitte nyt. Niin minäki.

No, kuulin myös että Sigur Ros tullee keikalle. Kuten myös Hurts. Ja Washed Out. Ei siis paskempi tuuri.

Nyt meikä innostuu tästä. Siksipä kuuntelen ja katson nyt tätä.


Että hyvvää viikonloppua vaan. AG.

14. heinäkuuta 2013

Waiting by Hooch

I got one great friend.

Tunnen erään loistokkaan ihmisen; ihmisen, jonka musiikki saa samaan aikaan niin surulliseksi kuin iloiseksi. Ihmisen, joka rakastaa säveltämistä ja ymmärtää musiikin salat. Koska olen pakahtua ylpeydestä, halusin kertoa tästä tyypistä teillekkin. Ymmärrätte kyllä kuuntelun jäläkee miksi.

Waiting. Kaunein asia päällä maan.

Sam, this is for you. You are the best. I'm proud about you and your music. Keep it going on.

Tsekkaa muutkin.

Love, AG


12. heinäkuuta 2013

XXYYXX, Slow Magic, Giraffage, NIVA, Beat Culture & Mister Lies / Adams

Oon selkeesti hankkinut pitkäkestoisen lomamoodin kirjottamiselle. Itseasiassa tarkotus oli tiukentaa tahtia, mutta näköjään tämä työttömän elämän kiireellisyys yllätti meikäläisen. Kuinka huvittavvaa. Niimpä makkaan nyt perjantai-illan ratoksi koneen äärelä ja koitan saattaa päätökseen kymmeniä alotettuja juttuja. Onneksi seuranani on Guinness, tumma Kozel sekä jäätelöä. Niilä käynnistyy vanaha rattoriki.

Nyt palataan hetkeksi toukokuiseen ilotteluun. Siihen taianomaiseen iltaan, jota olin odottanut kuin pieni lapsi joulupukkia. Siihen mustaan ja musiikin täyteiseen yöhön, jolloin nuokuin Adamsin penkillä, koittaen pitää itseni mukana menossa. Niihin tunnelmiin palataan nyt.

Kuten eräästä aiemmasta jutusta muistatte (ihan tosi), olin hankkinut lipun erääseen Flow'ta maagisempaan spektaakkeliin. Tuohon Stereotype Helsingin järjestämään iltaan, jossa esiintyi loistokkaita nimiä Ameriikoista asti. Miettikääpä sitä. Aika ihmeellistä. Kyseessä oli kuuden (!!!!!!) hienon artistin värittämä mini-festari. Adamsissa. Miettikääpä sitä. Ootteko teki nyt ihan WOOOT. Minä olin silloin kuin luin tästä ensimmäistä kertaa. Sitten ajattelin että täsä on virhe ja sen jäläkee hypin jo riemusta, kyyneleet silmissä. Itken harvoin, mutta aina nauraessa ja hyviä vitsejä kertoessa kanavat aukiaa. Soitin jopa äitille että "Eikä! Juuri kun sannoin että Slow Magic ei varmaa koskaa soita Suomessa, niin viis minsaa ja nään tän!" Äitiki oli iloinen.


Kerrottakoon täsä vaiheesa että olin väsyny. Todella rättipoikkipinoon-väsyny. Vaikka jalakani eivät pysyneet paikallaan kihelmöinniltä, en kyennyt pitämään itseäni hereillä. Ensimmäiset kaksi esiintyjää menivät horroksessa. Pyytäisinki anteeksi kaikilta paikalta olleilta, jos vaikutin humalaiselta. Pyydän myös anteeksi vaatevalintaani - se neon-koralli mekko saattoi olla liian räväkkä ja sen seurauksena aika moni varmasti bongasi nuokkuvan neitokaisen.. Pidin kuitenkin niistä kahdesta esiintyjästä! Kolomannen kohdalla herääminen alkoi ja Slow Magicin keikalla mikään ei pidätellyt tämän tytön helmoja. Meno oli huikiaa, jopa saatanallista. NIVA oli sopivalla suhteella saanut pontta pönttöö ja siksipä fiilinki nousi stratosfääreihin. Ehkä ylikin.

Slow Magicin hakatessa rumpuaan, minä yritin päästä lattiasta läpi tahi lentoon. Olin varmasti uniaineissa. Tanssi kulki ja meno oli mukava, rento sekä päätä pyörittävä. Slow Magicin tuleminen yleisöön oli huikeaa ja nostattavaa. Voisin kuvitella että muutkin paikalla olijat nauttivat täysin siemauksin - kalijastaan ja noista hienoista rummutuksista. Olin keikkaa aiemmin Slow Magicia rakastava, nyt olen enemmän. Jösses. Kovis meno.


Valitettavasti tuo tunnin riehuminen vei veronsa, eikä kovasti hypetetyn XXYYXX:n meno sykähdyttänyt. Yritin mennä mukana, mutta ei. Niimpä lähdin hyvillä mielin, hikisenä, kotiin. Matka oli kummallinen, kaupunki hiljainen ja ensimmäinen kauppatorin kauppias jo asettelemassa telttaansa. Tuolla matkalla tunsin itseni onnelliseksi ja onnekkaaksi. Merituuli oli lämmin ja ilma kauniimpi kuin morsian. Tässäpä todiste matkastani ja tummasta kesätaivaasta.


Kiitos Ameriikka hienoista yhtyeistä. Kiitos Adams paikasta. Kiitos Stereotype Helsinki kaikesta.

Perjantai terkuin, AG

PS. Anteeksi vielä kuvien laadusta. Älkää polttako silmiänne. Pahoittelen myös järkyttäviä moovejani tanssilattialla. Toivottavasti kukkaa ei saanu traumoja.

10. heinäkuuta 2013

Milesmore / Vadelmafest '13

Vietin muutaman viikon takaisen sunnuntain aivan toisenlaisissa merkeissä kuin yleensä. Päivä oli mitä mainioin - kiitos krapulattoman herätyksen (alan vahvasti kaartumaan absolutistin elämään - ajatus on mennyt mönkään jo moneen kertaan) sekä ihastuttavan seurani. Nautimma piknik-eväistä Koffin puistossa ja musiikista Alppipuiston Vadelmafesteillä. Jälkimmäisessä pääsimme todistammaa jo aiemmin blogissa vilahtaneen yhtyeen, Milesmoren live-voiman. Se lämmitti koleassa säässä istuvaa kansaa aivan kuin yhtyeen levy aina suihkun jäläkee.


Milesmoren tekkee erikoiseksi se, että vaikka mussiikkimakuni on kovasti muuttunut viime aikoina sinne elektronisempiin sekä unisempiin stratosfääreihin, niin siitä huolimatta poikain popahtava indie-lirkuttelu iskee - edelleenkin. No, levyä paljon kuunnelleena olin odotellut keikalle pääsemistä jo tovin, joten lähin liikkeele innostunein mielin. Odotin lämpöä, herkkyyttä ja pallomaisia soundeja - ja kaikkiin rukouksiini vastattiin. Mieltä lämmitti omien lemppareideni kuuleminen sekä yhtyeen pirtsakka esiintyminen. Litti peukku.

Kiitos siis Vadelmafestin poppoolle sekä Milesmorelle. Ilta päättyi musiikilliseen hymyyn ja tyytyväisyys väreilee sisimmässä edellee. Tavataan uudelleen.

AG


17. kesäkuuta 2013

Flip Hop by Sipulijaska

Ensi kohtaamisemme oli humoristinen. Olin viime kesänä tsekkailemassa levyvalikoimaa Stupidossa ja silmäni kohistui muutamaan järjettömään artistinimeen ja toinen niistä oli Sipulijaska. En kiinnittänyt levyyn muuten huomiota, mitä nyt naureskelin silloin tällöin löydölleni. Mutta tässä sitä ollaan - kirjoittamassa tuosta päättömän nimen valinneesta artistista, ja vieläpä hyvällä.


Uusi, kunnon hively, Sipulijaskan puoleen tapahtui yhtenä kesäkuun viikonloppuna. Kuulin Auta Muistamaan piisin eräältä musiikkia ymmärtävältä taholta ja koukkuun jäin! Kuuntelin sanoja tarkkaan ja ne jäi kummittelemmaa mieleeni - illala uskaltauduin kyselemään noiden sulosointujen perään ja yllätys oli nauruntäyteinen. Sipulijaska teki siis yhdellä lorutuksellaan järisyttävän vaikutuksen tämän tytön musakorvaan - siksipä levy onki viihtyny viime viikot top vitosessa. Jokaisena, kesäisenä aamuna korvani halajavat tätä hunajaa.


Koska albuumi on kuunneltu läpi kymmeniä kertoja, osaan poimia joukosta helmet ja vähemmän helmet. Kaiken kaikkiaan yksi pala suuresta sydämestäni on sipulisen Jaskan käsissä. Silti mietin että olenko seonnut, kuolemaisillani vai täysissä sielun ja ruumiin voimissa, minä kun en ole räpätyksen suuri ystävä enkä aiemmin (viimeisiä kuukausia lukuunottamatta) ole lämmennyt elektrobiiteillekkää. Ehkäpä kyseessä onki aikuistuminen ja maun muokkautuminen uuteen aikakauteen - toivon kuitenki että se pieni teini pyssyy sisälläni, koska punaviintä tai sinihomejuustoa en aio kaappiini ihan vielä kelpuuttaa. Loisto musa on kuitenki aina tervetullutta.

Kiitos Sipulijaska että olet teheny omanlaista, psykepileisiin sopivaa räppiä. Kiitos että uskot itseesi. Meikäki uskoo sen verta että käyn hakemassa sen kannellisen kappaleen hyllyyni. Se on paljon se.

Auta mut kotimatkan alkuun, en jaksa enää juosta karkuun, AG

Kuvat täältä ja täältä.


10. kesäkuuta 2013

Burning Hearts & Shine 2009 / Tavastia

Tavastian tummat seinät toivottivat torstaina tervetulleeksi. Olikin kulunut tavattoman pitkä aika sitten viime näkemän, mutta sitäkin iloisempi oli yhdentyminen. Kaikin puolin ja kaikkien toimesta.

Burning Hearts oli yhtä kihelmöivä kuin edelliskesänäki. Kuultiin aluksi uutta matskua, joka oli juuri sitä mitä odotinkin - loistavvaa. Ihastuttavvaa oli myös kuulla uusia sovituksia vanhoista biiseistä - yllättävyys ja ne uudet ulottuvuudet tuovat sitä lämmintä tuulta vanhoihin risuihinkin. Ei sillä että Burning Heartsin tuotanto olisi risukasaa nähänykkää.. Muutenkin lavalta huokuva fiilis sai omanki kropan mukaan ja olisi teheny mieli reivata nurkasta nurkkaan ja keskelle. Olinkin kirjottanu ylemmissä fiilareissa muistiinpanoihini että "Muistaha ostoa levyit" Kirjotusvirheet johtuivat kalijan aiheuttamasta tilasta. Keikka oli siis hieno, ihana ja kaiken kaikkiaan rahojeni arvoinen - mutta viimisen biisin valintaa olisin itse miettinyt kahdesti. Tällä kertaa se surukkuus ja hitaus sai aikaan kylymiä väreitä ja muutamia kyyneliä takin kauluksessa, joka ei loistokkaan keikan päätteeksi ole se tunnetila jonka toivoisin jäävän päälle.

Shine 2009 oli mieletön. Siis MIELETÖN. Tajuton. Kyllähän sitä keikkaa olikin odotettu sillä irveellä että jumantsuukka. Jotain siitä hienoudesta kertoo se, että ainoa asia muistiinpanoissani on "Se viiminen Like a Jean oli kovissss" - en siis keskittynyt kirjoittamiseen vaan musaan, tanssimiseen ja kalijaani. Eli kaikkeen tärkeimpään. Miekkosten musa on jotain ylimaallista, jotain mitä ei voi kuvailla, jotain mikä pitää kuulla ja kokea. Jostain syystä jopa se keikalle rakennettu fiilis oli jollain tappaa tärkeämpää kuin ne sanoitukset tai soinnut - niitä voi tsekkailla lähemmin kotona. Olen iloinen että pääsin reilun vuojen kestäneen odotuksen jäläkee Shine 2009:n keikalle ja nautin siitä. Iloa on mukaansa vievä musa ja huumori.

Kiitos. Tack så mycket. Thank you. Help God.

Pusuin, AG


26. huhtikuuta 2013

Exile by Hurts

Huh, kylläpä tämä on täällä ootellu julkaisuaan..mut pistetäämpä nyt ulos! Puhe ihan vanahasta jutusta, mutta yrittäkää ymmärtää. Ja eikös se ole niin että parempi myöhään kun ei milloinkaa!

Muutama päivä takaperin Hurtsin toinen pitkäsoitto näki päivänvaloa ja tietty minäkin tartuin samantien syöttiin, kylläkin hieman skeptisin mielin. Pakko myös myöntää että omalla tavallani jännitin mitä tuleman pittää, koska en ollut aivan täysin tyytyväinen sinkkulohkaisuun ja koska omalla tavallani olin täysin rakastunut Happinessin antamaan fiilikseen sekä loistokkuuteen. Kaikesta huolimatta otin Exilen vastaan ja pistin koetukselle muutaman päivän mittaisella tehokuuntelulla.


No, Exile ei vienyt jalkoja alta kuten edeltäjänsä. Pettymykseltä ei vältytty eikä kyllä satunnaisilta kyyneliltäkään - jälkimmäiset nyt onneksi johtuivat musiikin koskettavuudesta, ei pettymyksestä. Omaan korvaani soundi oli hitusen löyhempi ja laahaavampi kuin Happinessissa ja oikiastaan siksi en oikein saanu mistää kiinni. Toisaalta taas nautiskelin siitä että toinen levy tarjoaa hieman "kasvanutta" Hurtsia - harvoinha debyyttialbumi on juuri sitä sammaa kammaa millä yhtye tahkoaa myöhemmin. Hyvänä (ja harmittavana) esimerkkinä Sigurin Rosin kehitys tai oikiammin muuttuminen popimpaan soundiin. Hurtsin kohdalla muutos oli kuitenkin hieman parempaan päin, vaikken levystä kokonaisuuvessaan nauttinu yhtä kovasti kuin ensimmäisestä.


Kaikesta huolimatta suosittelen levyn tsekkaamista - uskon että Hurtsin poikain karisma ja rakkauven täyteinen lyriikka iskee moneen suoneen, eikä sadat tuhannet fanit ole näin ollen yhtä tylyjä kuin minä. Ja pakkohan niitä pisteitä on antaa niistä levyn kannesta löytyvistä suomen sanoista. Kuvaa aika lailla Suomea tuo Onnellisuus maanpaossa.

Kipein terkuin, AG

Kuvat täältä ja täältä.



23. huhtikuuta 2013

Old Space by Clouds

Yksi elämän hienoimpia asioita on ystävät. Vielä paremmaksi ystävän tekkee sen loistava musiikkimaku ja öitä lämmittävät vinkit. Eilen illala sain vinkkauksen Helsingistä ponnistavasta elektro duosta, Cloudsista, eikä olisi voinut enempää mennä oikiaan osotteeseen. Meleko päheetä kammaa.

Kuuntelin Cloudsin poikia pitkälle yöhön enkä kyennyt lopettamaan - siis onko musta tulossa elektroa rakastava matami?! Oonko tosissani nousemassa yli vanahasta indie-rakastaja minästä?! Mitä helekuttia sanon minä. Aikamoista. Mutta Clouds. Loisto kamaa. Suosittelen. Täydellä sydämellä. En pilaa nautintoanne turhilla läpinöillä, vaan rakastukaa itse! Olkaa hyvä,  Clouds. Tässä lemppari, s'il vous plaît.

Ja arvatkaa mitä - joku omistaa lipun Flow'ta aurinkoisempaan taivaaseen!

Suurella sydämellä, AG




15. huhtikuuta 2013

New baby boy - I'm on fire!

Uusi vauva löysi tiensä helliin käsiini ja täsä muutaman päivän kyhnäämisen jäläkee ollaa kuin yhtä. Sen kunniaksi mussiikkia! JES! JES! JES! Nauttikaa näistä, palataan pian langoille!


Lööv is in the air. Luojan kiitos vain musiikin saralla.

Aurinkoisin kevät terkuin, AG

4. huhtikuuta 2013

Life After Defo by Deptford Goth

Taas jotain sopivan freessiä musaa.

Deptford Goth on brittiläisen monitoimimies, Daniel Woolhousen kokeilevainen prokkis, joka miehen omien sanojen mukaan on jotain aidon ja synteettisen välimaastosta. Samoin sanoin voisin itse kuvata näitä laahaavilla elekrtobiiteillä varustettuja, mutta herkullisen rauhallisia biisejä. Koko hommassa on aivan oma meininkinsä ja rytminsä. Ihastuin miekkosen tuotantoon jo 2011, jolloin Youth II EP tuli ulos, eikä tämä ensimmäinen pitkäsoitto sen huonompi ole - ehkä jopa parempaa kuin odotin.


Suosittelen lämmöllä levyn nimikkobiisiä, Life After Defoa, jonka mietteliäällä sielunmaisemalla on monia tarinoita kerrottavanaan - ainakin jokaisen kuuntelijan mielissä. Mutta albumin ehkä hienoin ralli on Years. Rummut siinä on mielettömät ja koko olemuksesta vain huokuu se sanaton taikuus. Suosittelen tsekkaamaan muutki kipaleet aivan yhtälailla - onhan jokaisen korva erilainen.

Kyseessä on kuitenkin varsin oivaa ja toimivaa musaa. Kyllä pörisee.

Goottimaisin terkuin, AG

PS. Älkää odotelko kirjoituksia lähiaikoina - ensin ajattelin juhulia, sitten lomailla, käyvä koulusa, lomaila, käyvä töisä, muuttaa ja järjestää häät. No, pitäisi myös hankkia tietokone, tästä väliaikaisesta kun pitää luopua huomena. Onneksi kaikki aina järjestyy, eiks vaa!

Kuvan lainasin täältä!

1. huhtikuuta 2013

Koska olen laiska.

Koska olen laiska, saatte jälleen tyytyä hienoihin musiikkikappaleisiin. Pääsiäisloma on ollut pitkä. Onneksi maailma on kuitenki lämmin ja aurinkoinen - kouluakaan ei ole enää kuin 4 päivää. Enää viimeinen koetus edessä, opparin esitys, ja sitten meikä matami ottaa suunnaksi oman elämän. Toivottaa etten hyydy torstaina koko yleisön eessä, sehän se tästä vielä puuttuis. No, joka tapauksessa järjestetää lauantaina megapippalot ja tässäpä osa meikän hiomaa soittolistaa! On muuten kovisss.


Kyllä vain. Onneksi pääsin ujuttammaa listalle myös 2000-luvun helmiä, niistäpä on kirjotettu jo aiemmin.

Ysikytlukulaisin terkuin, AG

PS. Koska olen laiska, ennoo teheny huhtikuun parhaat keikat listaa. Sorge. Jää myös tekemättä. On vähä muuta tekemistä ens kuulle nii tullee itellekki paha mieli ko ehi keikoille. Katotaa toukokuussa uusiksi!JEE!

PSS. I have been thinking of writing little bit in english? What do you think?

27. maaliskuuta 2013

Some nice music for you!


Something I have been listening lately. Hope you enjoy! <3

Music overdose, AG

Hyvä Päivä by Samae Koskinen

Voe hyvvee päevää ko on miellyttävä levy! Jokin mairian näkönen hymy on juuri liimautunu kasvoille ja päätin rustata tämän samantien ettei vaan laimene tämän naaman aurinkoisuus! Mikään ei minua tännää estä - ei kyllä huomennakaa tai ikinä.


En ole lämmennyt Samaen aikaisemmalle tuotannolle lähes ollenkaan. Kuitenkin Hyvästä Päivästä aiemmin lohkaistu Spoon River haki minua niin moneen kertaan tanssiin, että jossain vaiheessa olin päästä pyörällä ja täysin hurmioitunut. Olisi melekein teheny mieli päästä iholle asti, niiko yleensä kuuman tanssin jälkeen. Niimpä päätin yrittää Hyvän Päivän kanssa ja makiastihan siinä kävi. Niin Spoon River kuin loputkin levystä lennättävät sinut kyynelteitse aurinkoiseen, hyvään päivään. Jopa maanantai tuntuu lämpöiseltä.

Samaen aidon katkuinen lyriikka ja hieman elektrobiittinen soundi tuudittaa juurikin sopivalla tavalla. Siitä miehestä huokuu omalaatuinen karisma - sellainen nallemaisen veitikkamainen. Sellainen nauravainen ja jalat maassa oleva. Miekkosella on myös varsin hurmaava soundi äänessään, sanoinko jo että hurmaava? Kiitos Hullusta Naisesta ja Olit kaikki -biisistä.


Hyvän teki päivästä tämä. Kiitos Samae. Niiaan tässä nätisti ja hymyilen.

Onnellisin mielin, Hullu Nainen aka AG

PS. Monta kertaa voi lyhyessä tekstissä jankata hyvää päivää - monta. No kai kaikki nyt tietää mikä levy sieltä levykaupasta seuraavana haetaan?

Kuvat lainasin täältä ja täältä!

23. maaliskuuta 2013

Elise by Aves

Kirjoitin tästä hitonmoisesta suomalaisesta triosta jo viime elokuussa ja olin ajatellut odottaa toukokuussa ilmestyvvää esikoisalbumia ennen uutta ylistyslauluani, mutta sitten ilmestyi levyn ensimmäinen sinkku, Elise, joka sekoitti ajatukseni.


En ole koskaan kuulunut hullaantuneeseen fanilaumaan (lukuunottamatta rakastavaa aikaani Spice Girlsin mussiikin parissa) enkä sen ollen ole koskaan odotellut palavasti uusia sinkkuja tai albumeita. Aves on kuitenki herättänyt sisälläni niin lämpimiä kuin arvaamattomiakin tuntoja, joiden vuoksi huomasin kuinka malttamattomuus on suurin hyveistäni (tai paheistani). Aiemmin kärsimätön luonteeni ja järkyttävän huono muistini ovat kävellee nätein askelin vieri vierellä, tarkoittaen että yleensä unohan jo hyvissä ajoin että joltain yhtyeeltä on odotettavissa uusi albumi. Tällä kertaa odottavan aika on ollut pitkä ja kipeä. Siinä sivussa olen nostanut odotukseni niin korkialle etten itsekkää ennää yllä varvistellenkaan niihin korkeuksiin. Onneksi itse Aves yltää.

Elise on vasta ensimmäinen sinkku toukokuussa ilmestyvältä albumilta, mutta siitä huokuva fiilis, viimeistelty ääniviidakko sekä omaleimainen rytmikkyys vain vievät kuulijansa mukanaan. Vaikka Elise eroaakin hieman aiemmin julkaistusta materiaalista, ei se omaan korvaani ole huono muutos, vaan oikiastaan tässä soundi on kasvatettu edellisiä puhtaammaksi. Kappale soi hieman jykevämmin kuin edeltäjänsä - yhtään Shorelinea, Sarah Sunkia tai You, Lucidia morkkaamatta. Loisto kamaahan vanhatkin on, eihän tässä muuten suuria odotuksia olisi, jos odotuksia ollenkaan.

Olkaapa hyvä - kuunnelkaa kaikki! Elise tietty listan ekana. Pakahduttavvaa rakkautta kokevat menevät tänne ja hankkivat sinkun koristammaa ommaa listaansa. <3


Pärisyttävin rakkaussanoin, AG