Stache / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Afrikka12:sen meiningit alakaa olla purettuna, mutta vielä viimeisenä muttei pisaraakaan vähäisempänä oululainen Stache! Stacheen törmäsin Afrikassa toista kertaa eikä törmäys aiheuttanu tälläkään kerrala traumoja vaan lähinnä korkian tanssifiiliksen ja sekaisen onnellisuuven. Tiedättekö sen tunteen kun naamalle syntyy hölmistyny vino hymy ja silimät kiiluu? Juuri siltä tuntui!



Stachen urokset soittavat funkahtavvaa indiepoppia tai jottai sinnepäi. Yhtye on äärettömän iloista sakkia, välillä jopa eppäilin heijän lirauttelevan housuihin omissa nautinnoissaan. Bändin korkeitten fiilisten lisäksi poikien soittotaidoista ei ole pahhaa sanomista..pidän kovasti myös Stachen hauskoista biiseistä joissa on hyödynnetty koko kokoonpanon laulantaa. Perinteisen tasapaksumaisen kuorolaulannan sijaan yhdessä laulaminen tuo uusia ulottuvuuksia ja vie viestin perille asti. Jopa laulajan melekee epätoivonen äänensointi hykerryttää kuuntelijaa.



Yhtyeen urokset ovat kuulemma tekemässä ensimmäistä albumiaan - jään odottelemmaa malttamattomana sen tulemista koska auto huutaa jo uusia levyjä kulutettavaksi. Stachen mussiikilla voisi matkatkin mennä tanssien.

Ja koska bändi keikkailee ahkerasti, kaikki nostavat pyllynsä ylös sieltä sohovan tai sängyn pohojalta ja ottaa suunnaksi menot joista löytyy tämä poppoo heilumasta. En luppaa poikien puolesta kuumia lanneliikkeitä, mutta Afrikassa nähtiin bleiserin riisuminen! Kannattaa siis suunnata paikalle katsomaan mitä seuraavalla keikala on tarjota.;>

Ettikää juhulahumuja tästä! Jossette löyvä, vika on teissä!

PS. Joko kyllästyttää Oulusta sinkoavat yhtyeet? Lupaan kautta kiven ja kannon että asiaan tullee muutos ja blogisti lähtee tutustummaa muitten maitten musiikkiskeneihin.

Kuvat täältä!

Iloisin terkuin AG

Arabia Arabia / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Hämmentävvää etten ole aiemmin maininnu Arabia Arabiaa blogissa - olen kuitenki päässy todistammaa livejä useasti ja kerta kerralta saanut entistä suurempaa nautintoa. Korjataampa siis tämäki vääryys ja puhutaa bändistä kunnola!



Törmään tähä oululaiseen trioon aika ajoin niin keikoilla ku ihimisten huulilla. Itse näin poijjat ekkaa kertaa joskus vuosi takaperin ja kun hehkutin elämystä äidilleni sain tietää että hän oli nauttinu Arabiasta jo minua ennen.. Ylläristä toivuttuani olen kuullu että yhtye vetoaa moneenlaiseen kuuntelijaan ja onkin pakko myöntää että Sinisen kaapin hienouvesta huolimatta liputan himppusen verran enemmän Arabia Arabian tulevaisuuvelle. Ehkä syy löytyy rauhallisemmasta meiningistä tai näkyvämmästä punaisesta langasta.

Pojat on lavalla karismaattisia mutta vähäeleisiä esiintyjiä ja soundi on friikihtävän miellyttävvää. Ponteva tempo ja vokalisti Konstan omalaatunen ulosanti tuo uusia ulottuvuuksia biiseihin. Yhtyehän koostuu kolomesta suht. nuoresta uroksesta, joiden luultavasti kuuluuki tehhä mussiikkia elämäntyönään tai ainaki huomattavana sivuprokkiksena. Näin kitaroita rakastavana ihmisenä voisin itkeä itteäni jopa uneen koska poikien triosaa soitetaan (vaan) rumpuja, koskettimia sekä bassoa..mutta jostain syystä en ole etes ajatellu asiaa ennen Afrikka-iltaa. Eikä se sillonkaa haitannu. Kohta pyörrän puheeni kitaroiden hienouvesta.



Suosittelin kaikkia tsekkaamaan ihimeessä Sinisen kaapin live-vedot ja suosittelen aivan yhtä lämpimästi Arabia Arabian samaisia. Kummanki keikoilta voi saaha yllättäviä insipaation puuskia, kiitos kaikille pojille niistä!

Saatte nautinnoksi yhen videon: KLIK KLIK!

Kuvat täältä.

PS. Nähhää huomena taidenäyttelyssä!

Makuelämyksiä lupailee AG

Funksons / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Juuri kun pääsin sanomasta etten ole millään solullani räpin ystävä, villiinnyin täysin (OlliPA &) Funksonsin menoissa! Se tuli ku tähti kirkkaalta taivaalta ja sädehti koko kroppaan. Nyt mietinki että häätyykö pyörtää sanat vai vaivunko vaan epätietoisuuteen omista mieltymyksistäni..

Ihimettelen nykyää aika ajoin Oulun musiikkiskenen monipuolisuutta ja hienoutta. Jälleen kerran heräsin vanahaan virteen joka muistuttaa ettei ikinä kannata jumiutua tiettyyn genreen tai tiettyihin bändeihin, vaan kannattaa kalastella uusia sekä erilaisia tuulia. Allekirjoitan ajatuksen täysin.. Siksipä jäin lauantaina seisommaa Kuusisaaren paviljongin yläkertaan vaikka Funksonsin tyyli ei tuntunut omimmalta itseltäni. Räpillä höystetyn funkin kajahtaessa ilimoile muutin mieleni..

Häpeissäni tunnustan nyt että minut on kyllä kututtu lukemattomia kertoja facebookin avulla OlliPA & Funksoneiden iltamiin, mutta räp-osio kokoonpanon sivuilla on aina aiheuttanut aivoissani reaktion jonka toimesta olen painanu "declined" nappulaa ja unohtanu koko asian. Häpeä ja harmitus on Afrikka12:sen jäläkee ollu suurempi ko elefantin korvat. Nyt viisastuneena en enää ohita räppi-funkkia vaan lähen ilolla sheikkaamaan bootya.



Oululainen Funksons on siis loistavvaa funkkia esittävä yhtye, jonka kanssa lavalla nähhää yleensä muutama räppäri, mukaan lukien OlliPA. (Pojoja ihanasta Oulun murteesta!) Keikan alettua olin hämmennyksestä huolimatta heti mukana! Loistokas soundi veti mukaansa ja nauru kajahti ilimoile hymyn siivittämänä. Ryhymän energian värisi iholla ja ihmisten mieletön heittäytyminen oli mahtavvaa. Kokoonpanon tanssitava tempo oli omiaan ajelehtimiseen tanssilattian laidalta toiselle - ite en kokeillu, mutta olisi ehkä sittenki pitäny.

Joka tapauksessa AHAA-elämyksiä kokeneena suunnistan seuraavallekki keikalle! Enää en ohita kutsuja vaan oon täysilä mukana ja toivon teijänki olevan! Laajentakkaa musiikkimaailmaanne niin voitte löytää aarteita joista ette kyenny etes unelmoimaa.

Parit juutube-biisit: Alamua ja Kaamos.

Kuva täältä!

Hyvin onnellinen ilime kasvoillaan.

AG

Pummiharmonia / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Haluaisin välistä kirjottaa huonoista musiikkikokemuksista, mutta valitettavasti saan aina sumplittua itteni vaan (suhteellisen) hyviin elämyksiin. Tai ehkä se on tämä ylipositiivinen elämänasenne joka löytää kaikesta jottai hienoa sanottavvaa! Tai vaan loistava vainu löytää mahtavvaa mussiikkia elämään.

Törmäsin lauantain Afrikka12 -tapahtumassa ensimmäistä kertaa oululaiseen räppiä laukovaan Pummiharmoniaan. En ole millään solullani räpin ystävä, suoraan sanottuna en oikein etes ymmärrä kyseistä genreä..silti lämpenin! Oli iso ylläri itelleniki! Voin vedota hieman myös tunnelmaan jota oli siivittämässä innokkaat räppiystävät - siihen meininkiin oli pakko samaistua.

Räppiryhymä oli kaiken kaikkiaan aivan hyvä, mutta ei niistä oikee mittää irti saanu. Ainoa mieleen jääny asia oli puolukkahillo, hirvenpaisti ja menevä meininki. Tietty neki voi ajatella monella eri tavalla hyviksi tai huonoiksi. Vaikka hieman lämpesin, ei se kuumuuteen asti yltäny. Silti en kadu vaikka aikaani kulutin Pummiharmonian hienoja biittejä ja hymyilyttäviä lyriikoita kuunnellessa!

Koska pojista ei kuvia löytyny, tässäpä Viimeisii.

AG

Alexander in Paris / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Eilen oli niin surun ku ilon ilta. Lauantaille oli tarjolla Musixinen klubia 45:sessa, jossa lavalle nousi ihanempaaki ihanempi Burning Hearts mutta sammaa aikaa edessäni siinsi Kuusisaaren paviljongissa järjestetty AFRIKKA12 -tapahtuma, jota oli siivittämässä useat hienot artistit. Valkkasin sydän verellä Kuusisaaren hyväntekeväisyysmenot enkä pettynyt kovin suuresti..ainakkaa ko en kuvittele mimmoset setit Burning Heartsilla oli tarjolla. Joka tapauksessa ajattelin jakkaa lyhyelti ajatuksiani näkemistäni live-vedoista! Jokainen tullee omana juttunaan, joten elekääpä turhaa pyörikö rallia housuissanne jos otan rauhallisesti kirjottelussani.



Saavuttiin Kuusisaareen heti kuuen maissa ja saimme heti nautinnollisen hetken Massi Ahtisen herkkää laulu-kitarointia. Itselle jäi jostain syystä mieleen biisi joka käsitteli yksinäisyyttä. Onneksi en ole itkijätyyppiä, joten jäi ne kyyneleet vierimättä. Mies veti kuitenki melekee täyven kympin suorituksen, pojot!

Kesken kaiken herkkiä nautintohetkiä siirryimme yläkertaan tsekkaamaa raahelaisen Alexander in Paris:n tämänkertaisen kunnon. Ei ollee pojat hankkinee salilta entistä näkyvämpiä lihaksia, mutta mussiikki lämmitti mieltä yhtä kovasti ko ennenki. Tanssijalakaaki vipatti vaan ujous astui voimaan eikä kantti kestäny suuren suurta lattiaa. Hieman nyt harmittaa!



Poikien tunnin mittainen setti oli toimiva eikä Arctic Monkeysin coveri yhtään vähentäny tunnelmaa tai kokoonpanon hienoutta. Bändin soitossa on jottai helppouden tunnetta eikä asiaan varmaankaan vaikuta soittotaidot tai vilpitön halu ilostuttaa yleisöä. Pistin silimälle myös toisen laulaja-kitaristin mielettömät kitarat ja toisen täyvelliset Chelsea-bootsit! AH, pienestä voi katsojaki ilonsa irti saaha.

Kolomas kertahan se toden sannoo ja tällä kertaa se taisi meinata sitä että jatkan poikien keikoilla käyntiä. Kyllä oli raahelaiset hipsteripojat taas niin räiskylieskoissa!

Tässäpä pienoinen maistiainen poikien studio livenä!

PS. Pojat on muuten pistänee EP:n ulos viime elokuussa. Hankkikaa se!

Kuvat täältä ja täältä!

Illasta vielä väsynyt AG