Burning Hearts & Shine 2009 / Tavastia

Tavastian tummat seinät toivottivat torstaina tervetulleeksi. Olikin kulunut tavattoman pitkä aika sitten viime näkemän, mutta sitäkin iloisempi oli yhdentyminen. Kaikin puolin ja kaikkien toimesta.

Burning Hearts oli yhtä kihelmöivä kuin edelliskesänäki. Kuultiin aluksi uutta matskua, joka oli juuri sitä mitä odotinkin - loistavvaa. Ihastuttavvaa oli myös kuulla uusia sovituksia vanhoista biiseistä - yllättävyys ja ne uudet ulottuvuudet tuovat sitä lämmintä tuulta vanhoihin risuihinkin. Ei sillä että Burning Heartsin tuotanto olisi risukasaa nähänykkää.. Muutenkin lavalta huokuva fiilis sai omanki kropan mukaan ja olisi teheny mieli reivata nurkasta nurkkaan ja keskelle. Olinkin kirjottanu ylemmissä fiilareissa muistiinpanoihini että "Muistaha ostoa levyit" Kirjotusvirheet johtuivat kalijan aiheuttamasta tilasta. Keikka oli siis hieno, ihana ja kaiken kaikkiaan rahojeni arvoinen - mutta viimisen biisin valintaa olisin itse miettinyt kahdesti. Tällä kertaa se surukkuus ja hitaus sai aikaan kylymiä väreitä ja muutamia kyyneliä takin kauluksessa, joka ei loistokkaan keikan päätteeksi ole se tunnetila jonka toivoisin jäävän päälle.

Shine 2009 oli mieletön. Siis MIELETÖN. Tajuton. Kyllähän sitä keikkaa olikin odotettu sillä irveellä että jumantsuukka. Jotain siitä hienoudesta kertoo se, että ainoa asia muistiinpanoissani on "Se viiminen Like a Jean oli kovissss" - en siis keskittynyt kirjoittamiseen vaan musaan, tanssimiseen ja kalijaani. Eli kaikkeen tärkeimpään. Miekkosten musa on jotain ylimaallista, jotain mitä ei voi kuvailla, jotain mikä pitää kuulla ja kokea. Jostain syystä jopa se keikalle rakennettu fiilis oli jollain tappaa tärkeämpää kuin ne sanoitukset tai soinnut - niitä voi tsekkailla lähemmin kotona. Olen iloinen että pääsin reilun vuojen kestäneen odotuksen jäläkee Shine 2009:n keikalle ja nautin siitä. Iloa on mukaansa vievä musa ja huumori.

Kiitos. Tack så mycket. Thank you. Help God.

Pusuin, AG

TOP 5 : Videos

Pakko myöntää että sitten MTV:n muututtua lähinnä teiniäitien elämää suodattavaksi katselukanavaksi, on musiikkivideoiden katselu jääny taka-alalle. Tässä kuitenkin pienoinen pintaraapaisu omiin, tänä vuonne purkitettuihin videoihin.

Burning Hearts - Modern Times

Explosions In The Sky - Postcard From 1952

Lana Del Rey - Blue Jeans

Twin Shadow - Five Seconds

Young Dreams - Fog of War

+ Postiljonen - How I Will Know / All That We Had Is Lost

Ja loppuun kaikkien maailman videoiden hienoin, levollisin ja kaunein pätkä! Tämä ei kuulu listoille vaan omaksi yksikökseen. Enjoy my dears!

Passion Pit x We Are Serenades - Birds

Ihastuttavia hetkiä vanhojen sekä uusien rakkaitten kanssa!

AG

TOP 10 : Albums

Vuoden vaikein tehtävä on muhinut mielessä jo pitkään ja pikku hiljaa olen keräillyt oman TOP-listani erinäisistä asioista. Ensimmäisenä nautittakoon kova pala, elikkäs albuumit. Tämähän on toisaalta se helepoin, koska erittelyä ei tapahu - parhaat kipaleet onki aivan toinen laji.. Pidemmittä puheitta:

TOP 10 : Albums

Beach House - Bloom

Twin Shadow - Confess

Chad Valley - Young Hunger

How to Dress Well - Total Loss

Burning Hearts - Extinctions

First Aid Kit - Lion's Roar

Wild Nothing - Nocturne

Satellite Stories - Phrases to Break the Ice

Lana Del Rey - Born to Die

Chromatics - Kill for Love

ja bonuksena Passion Pit - Gossamer

Suosittelen tsekkaamaa nämä ja muutkin tänä vuonna ulos pukatut levyt, jotka ei tähän listaan mahtunnee. Palataan parhaat kipaleet listalla, jonka jälkeen ilmiömäiset videot!

Parhaat päivänsä nähnyt AG

Modern Times by Burning Hearts

Tässäpä aika glitter-höyryinen video. Pienenä harakkana pidin kovasti Paola Suhosen työstä Burning Heartsin videon ohjaamisen kanssa. Modern Times on muutenkin hätkähdyttävän kaunis kipale, joten välke ja vähäeleisyys vain lisää purevuutta. Kiitos!

Glittereissä, AG

Aves & Burning Hearts / Tavastia

Burning Heartsia olen hehkuttanu jo aiemmin - ei varmaa kaipaa sen kummempia selityksiä siitä miksi löysin itteni Tavastialta tuona kauniina iltana. Puhutaan tällä kertaa mielummin lämppärinä toimineesta Avesista - se kun ansaitsee huikeita sanoja ja pusuja!

Kuva täältä!

Avesissa kiteytyy kaikki se kihelmöinti jota mussiikissa arvostan. En ossaa sanua onko trion (?) jäsenet suuria neroja vai Hannu Hanhia, mutta jonkinlainen iloisuus ja onnekkuus on miekkosten soitannassa aistittavissa. Tietyssä tilanteessa ja seurassa uskaltaisin jopa myöntää ihastuneeni päätä pahkaa viipyileviin ja kaukaisiin soundeihin jotka vievät minua kiirettömille laitureille - mutta nyt tyydyn toteamaan vain että en muista milloin olisin leijunut niin miellyttävällä tavalla kuin tuona iltana Tavastian hämärällä tanssilattialla. Aves tuo säihkyvän hehkun kehoon ja täyttää päänki kauniilla ajatuksilla.

Huomaatkaa että edessä seisovalla tuntemattomalla tytöllä on minun tekemät korvikset korvissaan! ;>

Vaikka olin fanittanu pääkaupunkiseutulaista kokoonpanoa jo ennen kesäklubilla todistettua keikkaa, en ollut uskoa kuinka utuinen, viheltelyllä höystetty mussiikki voisi aiheuttaa suurempia tykytyksiä. Onneksi seuranani oli ihastuttava nuorikko, josta heti keikan alkumetreillä kuoriutui vesipestävä Aves-fani. Keskinäinen ymmärryksemme noita satumetsämäisiä sulosäveliä kohtaa on tuonut mukanaan tukea ja turvaa - en olekkaa mielihullu kuvitelmissani..

Hamuan edelleen niitä huurteisen raikkaita hetkiä pumpulipilvillä - niistähän Avesin mussiikki kertoo. Ja haluan kiittää miehiä nyt, kun en sitä Tavastialla kehdannut tehdä ihan kasvotusten, niistä elämyksistä, vihellyksistä sekä ihastuttavista sävellyksistä - KIITOS! Jatkakaa tietänne! Minä odottelen jospa eksyisitte vaikka Ouluun...

Kaikella kunnitoituksella ja rakkaudella!

Ikuisesti teidän, AG

 PS. Burning Hearts veti muuten myös hitonmoisen keikan! Onnekkaana nautin heistä Flow'ssakin!

Aboa Sleeping by Burning Hearts

Se Burning Heartsin taannoinen Oulun keikka sitten jäi mutta onneksi on nauhotettu materiaali jota voi kuunnella repeattina ja kesän 2012 Flow jossa bändi aikoo vetää yhen hienon liven! JESS! Olen melkeimpä iloisempi tästä kuin siitä että mignon-munia saa nyt kaupasta vain eurolla! Elämä hymyilee ja maha paukkuu.



Burning Heartsin suosio ei yhtään yllätä..koostuuhan sen jäsenistö sentään Magenta Skycode:ssa, Cats On Fire:ssa sekä Le Futur Pompiste:ssa vaikuttaneista tyypeistä. Aboa Sleeping julkaistiin vuonna 2009 ja jo silloin kaksikko Repo & Ojala keikkaili niin New Yorkissa kuin Euroopan suurimmissa kaupungeissa. Aboa Sleeping on kerroksittainen tulitus rauhoittavvaa ja kaunista soitantaa joka tuo mieleen kuumat kesäpäivät. Levyä kuunnellessa haluaisin kirmata pitkin kimaltelevaa asflattia ja lepuuttaa ruumistani kostealla nurmikolla..juoda polttavalla hiekalla kylymää kalijaa ja nauraa päättömille vitseille. Olla kuin elämä olisi bestseller.



Aboa Sleeping on hienon kaksikon paljon puhutteleva esikoinen. Soundi vie mukanaan niin sanotusti mukanaan.. Revon ihanaisen äänen siivittämänä voisin kuunnella vaikka Taru Sormusten Herraa ja uskoa sen olevan jokin mielenkiintoisempi teos.. Vielä kun mukaan pistettäisi Ojala ja soittimet, olisi soppa hipomassa täyvellisyyttä. No, Burning Hearts hipoo täyvellisyyttä ellei paikoittan kipua sen yli. Mieleen painautuvat kuvat vielä syventää yhtyeen himottavuutta.

Minä nään yhtyeen viimeistään elokuussa Flow:ssa ellen jopa aiemminki! Koittakaahan tkei löytää tienne samaan tilaan tämän yhtyeen kanssa.

Tässä niinhin odotusten hetkiin: I Walked Among the Trees sekä A Peasant's Dream.

Kuvat poimittu täältä ja täältä!

Ilolla AG

Alexander in Paris / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki

Eilen oli niin surun ku ilon ilta. Lauantaille oli tarjolla Musixinen klubia 45:sessa, jossa lavalle nousi ihanempaaki ihanempi Burning Hearts mutta sammaa aikaa edessäni siinsi Kuusisaaren paviljongissa järjestetty AFRIKKA12 -tapahtuma, jota oli siivittämässä useat hienot artistit. Valkkasin sydän verellä Kuusisaaren hyväntekeväisyysmenot enkä pettynyt kovin suuresti..ainakkaa ko en kuvittele mimmoset setit Burning Heartsilla oli tarjolla. Joka tapauksessa ajattelin jakkaa lyhyelti ajatuksiani näkemistäni live-vedoista! Jokainen tullee omana juttunaan, joten elekääpä turhaa pyörikö rallia housuissanne jos otan rauhallisesti kirjottelussani.



Saavuttiin Kuusisaareen heti kuuen maissa ja saimme heti nautinnollisen hetken Massi Ahtisen herkkää laulu-kitarointia. Itselle jäi jostain syystä mieleen biisi joka käsitteli yksinäisyyttä. Onneksi en ole itkijätyyppiä, joten jäi ne kyyneleet vierimättä. Mies veti kuitenki melekee täyven kympin suorituksen, pojot!

Kesken kaiken herkkiä nautintohetkiä siirryimme yläkertaan tsekkaamaa raahelaisen Alexander in Paris:n tämänkertaisen kunnon. Ei ollee pojat hankkinee salilta entistä näkyvämpiä lihaksia, mutta mussiikki lämmitti mieltä yhtä kovasti ko ennenki. Tanssijalakaaki vipatti vaan ujous astui voimaan eikä kantti kestäny suuren suurta lattiaa. Hieman nyt harmittaa!



Poikien tunnin mittainen setti oli toimiva eikä Arctic Monkeysin coveri yhtään vähentäny tunnelmaa tai kokoonpanon hienoutta. Bändin soitossa on jottai helppouden tunnetta eikä asiaan varmaankaan vaikuta soittotaidot tai vilpitön halu ilostuttaa yleisöä. Pistin silimälle myös toisen laulaja-kitaristin mielettömät kitarat ja toisen täyvelliset Chelsea-bootsit! AH, pienestä voi katsojaki ilonsa irti saaha.

Kolomas kertahan se toden sannoo ja tällä kertaa se taisi meinata sitä että jatkan poikien keikoilla käyntiä. Kyllä oli raahelaiset hipsteripojat taas niin räiskylieskoissa!

Tässäpä pienoinen maistiainen poikien studio livenä!

PS. Pojat on muuten pistänee EP:n ulos viime elokuussa. Hankkikaa se!

Kuvat täältä ja täältä!

Illasta vielä väsynyt AG