Vihdoin pitkähkö keikkatauko kaatui kahden kuuman indieyhtyeen tähdittämään iltaan. Kummankin kohdalla menetin live-neitsyyteni ja pakko myöntää että oli varsin miellyttävä että tyydyttävä kokemus. Kuten arvata saattaa, olen kumpaisenkin kokoonpanon suuri ystävä - varsinkin Yhdysvaltojen aroilta ponkaisevan Wild Nothingin.
Big Wave Riders on yksi niistä Suomen tulevaisuuden toivoista joihin uskallan itsekkin luottavaisena nojata. Poijjat soittavat letkeää ja mielenkiintoa herättävvää indietä, jonka hyvyyden taustalla saattaa olla pieni mutta tiukka rytmimuna. Koska poikain rytmimunat soi nätisti ja sopivat musiikkiin kuin nenä päähän, nostan hattua tuon vaikeahkoksi luokitellun soittimen loistavista käsittelytaidoista! Ilo on minun puolellani. Joka tapauksessa BWR veti nostattavan keikan - olisi jopa tietämättömänä voinut luulla että lauteilla oli illan pääesiintyjä eikä lämppäri! Nauttiva ja mielistelevä fiilis voi kylläkin johtua edellisen päivän herska vapinoista joiden alkuperästä ei tietoa. Olotila oli siis järisyttävän kamala ja sunnuntai-illan menot olivat ilotulitusta kaamokseen. Joka tapauksessa tässä on jälleen kokoonpano joka saa minut hämmentymään vähäeleisyydellään sekä miellyttävillä aistikokemuksilla liittyen mielikuviini hiekasta, merestä ja surffilaudasta.
Mahtaa Solitin Nick Triani olla ylpiä kaikista niistä loistokkaista yhtyeistä joita on hoteisiinsa haalinut - parempia kiinnityksiä saa etsiä kissojen ja koirain kaa. Ollaan me nyt ylpeitä Big Wave Ridersistä ja kuunnellaan sen kunniaksi
Skate or Die. Voisimpa sanua että ralli on syy sille miksi nurkissani komeilee lonkkari..
Hujauksessa menneen väliajan jäläkee lauteille nousi illan kuningas, Jack Tatum, taustajoukkoineen. Tästähän ei ilta olisi voinut parantua, vaikka yhtyeen poijjat olivatkin väsymyksen vallassa.
Muistan ikuisesti kun kuulin Wild Nothingin Chinatownin yhtyeen Gemini-levyltä ja rakastuin oitis siihen tunnelmaan ja ääneen. Silloin tunsin sen paljon puhutun muutoksen, sen kun huomasin että tässä on sitä jotain elämää ja ymmärrystä suurempaa. Ihastuin niin että vatsassa kihelmöi.. Sen jäläkee olen ihastunut yhtyeen tuotantoon uudestaan ja uudestaan, olin siis hyvin vaaleanpunaisin odotuksin liikenteessä enkä aivan sellaisia sydämenmuotoisia kiksejä keikalla saanut. Pojat vetivät hyvän setin, varsinki encore oli taivaallinen, mutta väsymys ja turhan täyteen ahdettu paikka tekivät kokemuksesta sillipurkkimaisen. Siitä huolimatta olen onnellinen siili kun näin tuon nukkemaisen kauniin Tatumin soittajineen - yksi elämäni odotetuimmista keikoista!
Tsekatkaa Wild Nothingin keikkaa edeltänyt sessio Nesteellä!
Elämänsä vireessä, AG
Kuvat
täältä,
täältä ja
täältä.
