Ane Brun / Nokia Blue Tent, Flow festival

Aika rientää ja minä yritän juosta tennareilla perässä - joskus onnistun, joskus en. Nyt unelmoin koulunpenkillä ja muistelen kesän lämmittävintä tapahtummaa, Flow'ta. Moni artisti sai sydämen värehtimään sen kauniin viikonlopun aikana ja siksipä palaan noihin tunnelmiin Ane Brunin siivittämänä. Kirjoitus on osiltaan jo elokuun aikaista, joten tuoreita sekä hautuneita mielikuvia luvassa!

Monilla hienoilla keikoilla olen elämäni aikana heilunu, mutta Ane Brun pysäytti minut koskettavimmalla esityksellä ikinä. Muistan vieläki sen tunteen kun kevyin askelin kuljeksin kohti Nokia Blue Tenttiä ja astuin sinisten pressujen alle - se sydämestä puristava henkäys pysäytti minut niille sijoilleen. Kukaan artisti ei ole koskaan vaikuttanut niin vahvasti mieleeni kuin Ane Brun tuona päivänä vai olikohan se jo ilta? Muistan kuinka kävelin seuralaiseni kanssa paikalle kesken keikan ja hapuilin näkökenttääni valkoiseen kankaaseen pukeutunutta artistia. Jokin näyssä ja musiikissa sai kaiken katoamaan - jokin oli veret seisauttavan kaunista!

Ane Brunin musiikki on kuulasta ja henkäyksen ohutta. Juurikin tämän Flow'n keikalla nähdyn puvustuksen ja maskin vaikuttavuus oli suuri, vaikka kyseessä oliki aikalailla puhdas pinta. Jopa screeniltä sai käsityksen siitä kuinka antaumuksella Ane laulunsa esittää. Jos joku jäi kuumassa teltassa kylymäksi, ei hän ymmärrä laulajattaren  kaikkensa antavuutta. Huh! Parasta herkkää antia aikoihin!

Ane Brun siis lämmitti kovasti - suosittelen kaikille, kaikissa tilanteissa!

Kuuntele ihastuttava Do You Remember ja nauti videosta!

Kuvat täältä ja täältä!

Rakkaudella, AG

Feist / Päälava, Flow festival

Kuten olen moneen kertaan tämän blogin aikana toennu, pidän kovasti hienoista naisäänistä sekä naisista kitara kainalossa. Feististä löytyy nuo kaksi asiaa maustettuna ylimääräisellä kauneudella ja rennolla meiningillä - kukapa voisi olla tykkäämättä?

Feist oli ehdottomasti yksi tärkeimpiä tärppejäni Flow festivaaleilla.. Siispä kadotin itseni jonnekki eturivin hulinaan ja annoin palaa. Ihastelin niitä hemmetin kuumia kitaroita, joita naisella oli mukanaan kolmin kappalein, ja hymyilin ympärillä oleville ihmisille, jotka muuten nekin nauttivat naikkosen lavakarsimasta. Nauroin keikan aikana jopa Leslien vitseille, vaikka inhoanki välispiikkejä yli kaiken. Saatoin jopa laulaa mukana, vaikka sitä en kyllä myönnä jos joku kyssyy...

 Pidän kovasti Feistin monipuolisuudesta musiikin saralla. On hitaita balladeja ja indierokkimaista poppia, on sähköskittaa ja akustista, on hymyjä ja surumielisyyttä..on kaikkea todella hyvässä suhteessa. Livenä joukkio kuulosti huomattavasti menevämmältä kuin levyllä, vaikka ei ne silläkään pahalta kuulosta.. Joka tapauksessa löysin uuven säkenöivän kipinän yhtyeen kuluttamiselle eikä se ole laantumaan päin. Tällä hetkellä toivon vain että voisin palata tuon keikan tunnelmiin ja kokea kaiken uusiksi, sen verta vaikuttava esiintyminen oli kanadalaisilla. Sen verta kyllä on pahhaa sanottava etten ymmärtäny taustalaulajien epämääräistä ja epävarmaa liikehdintää...

Feistmäisissä tunnelmissa, AG

Mopo / Tiivistämö, Flow festival

Välissä on mielenkiintosta vetää hihasta villejä kortteja - juuri siihen kategoriaan kuuluu tämä jazzahtavaa mussiikkia soittava trio. Myönnän etten valinnu kollektiivin Tiivistämö keikkaa itse, en edes toisella kerralla.. mutta opin jälleen että vanaha koira voi oppia uusia temppuja.

Käännyin Mopon ensimmäiseltä Tiivistämö keikalta aika nopsaa tahtia poies - korviin sattui ja pää ei ymmärtänyt. Toisella kerralla istuin eturiviin ja avasin itteni mussiikille. Unodin lokeroinnin ja omat ennakkokäsitykset - ei muuten ollu huonompi päätös!

Mopo ei saanut minusta uutta fania, mutta trio sai minut hämmästelemään nykymaailmaa ja sieltä löytyviä mielenkiintoisia ääniä. On purulelua, pilliä, pullonkorkkia ja pehmolelua. On rummut, kontrabasso sekä monenlaiset saksofonit. On kaksi miestä ja nainen. Mopo. Nyt voin varmasti paljastaa etten ikinä, enkä edelleenkää pidä jazzista. Suoraan sanottuna en nauti siitä. Silti Mopo avarsi himppusen silmiäni hauskuudelle ja jännittäville komboille. Sille ettei musiikin tarvitse olla hikipinkoilua vaan rentoa ja letkeetä. Sellasta mukavaa ja naurattavvaa. Sellasta ettei itsekkää aina tiijä mikä ääni ilmestyy seuraavana. Ymmärsin pitäväni improsta ja yhteisestä kivasta. Kiihtyvästä tahdista ja kummallisista rytmeistä.

Ihastuin Mopon kauniiseen sävellykseen johon kuului laulaja ja laulu. Mieletöntä! Vei ihan jalat alta.

En tiijä tulenko koskaan ilmestymään uuvestaan Mopon keikalle, mutta suosittelen sitä avartavana kokemuksena kaikille ja ihan loistavana yhtyeenä niille jotka pitävät jazzin rytmeistä. Ei ainakkaa kannata jättää tutustumatta!

Mopon tarakalta, AG

St. Vincent / Nokia Blue Tent, Flow festival

Flow'n viimeinen päivä ja käsillä viimeiset hetkeni pääkaupungissa. Teltallinen hurmosta ja mieli täynnä haikeutta. Hymy korvissa ja väsymys kropassa. Vieressä uusi ystävä ja lavalla St.Vincent. Näihin päättyi oma 5 päivän Flow-elämä ja edessä häämötti paluu arkeen - siispä päätin ottaa kaiken irti keikasta ja lopun tunnelmista.

St. Vincent ei ole koskaan ollut minulle se lempparein vaan jäänyt enemmänki mukiinmenevien artistien kastiin.. Kuitenkin Flow'n esiintyjiä tsekkaillessa tiesin heti että keikalle menisin - eturiviin tietenki! Jätin Björkin sunnuntaina oman onnensa nojaan päälavan tungokseen ja lähdin määrätietoisesti kohti Nokia Blue Tenttiä, jossa toisen kiharatukkaisen jumalattaren oli tarkoitus villitä yleisö sähköisillä kitarasoundeillaan. Eturivipaikka - check! Hurmioitunut yleisö - check! Loistava seura - check! Ja voi sitä tunnetta kun Annie asteli lavalle..

Koko keikka oli kuin täyvellinen (ilo)tulitus kovia sointuja vielä kovempien sointujen perään. Annie ja skitta sai jopa minut miettimään seksuaalista suuntautumistani uuvestaan..sammaa päätökseen tulin kuin ennenki, vaikka Annie olikin terävine soundeineen, melodisine äänineen sekä seksikkäine tanssiliikkeineen kuumimpia naisia ikinä. Teltassa vallinnut fiilis sekä lavan näkymät jätti sanattomaksi - uskon matkanneeni keikan ajaksi jonkin tapaiseen transsiin koska pääni kävi tyhjäkäynnillä iliman ajatuksia tai sanoja, jäljelle jäi vain idioottimaisen iloinen hymy. Tai oikiastaan virnistys. Sen ilon voimin jaksoin pysyä jaloillani ja nauttia St. Vincentin taianomaisesta show'sta ja Annien kauniin käden kosketuksesta omassani. Eikä tuo ihanuus päättynyt siihen, vaan bändi kapusi yllätyksellisesti vielä kahen encore-biisin kanssa takasi lavan hämyyn. Kuulijoita hemmoteltiin!

Koska olen vielä kaksi viikkoa tapahtuneen jäläkee täysin sanaton, jaan teille muutaman biisin (Cruel & Cheerleader) ja ehotan kertomaan kuulemanne tuhannella sekä lisäämällä siihen viiden vuojen ilotulitteet - nyt voitte kuvitella miltä St. Vincent kuulostaa livenä. Jos ja kun huomaat mahdollisuuven talsia kyseisen kokoonpanon keikalle - TEE SE, mutisematta.

Syksyisin terkuin, AG

The Magic Gift Box by Iiris

Arvatkaa kuka on juoksemassa Flow'hun Björkin perässä? Myönnän että en kauhiasti välitä naisen musasta, mutta ääni on kihelmöivän erikoinen vaikka onki kuin lapsen suusta tulevaa. Tykkään hulena ja siksipä tykkään virolaisesta Iiriksestäki.



Iiriksen äänessä on Björkin tavoin kovin omantakeinen sointi ja se soi korvissani kauniimmin kuin jouluvirret kirkossa. Äänen lisäksi laulajattaret jakavat uskomattoman lapsenomaiset kasvot, joiden suloisuuteen voisi hukuttautua. Varmasti iskee markkinoilla! Onneksi yksi asia erottaa naikkoset toisistaan : musiikin laatu. Se tärkein. Jos Björk tyrii musallaan niin Iiris sen kuin painaa päälle vaivalla väännetyillä sovituksilla ja hehkuvalla taikapölyllä. Poppiprinsessa taikoo laulullaan ympärilleen pilvilinnoja ja valkoisia ratsuja. Ajoittain jopa uskoo ratsastavansa valkealla yksisarvisella utuisissa metsissä - vai olenko syöny liikaa sieniä?



Olisi mahtia nähhä Flow'ssa kuinka Iiris hurmaa yleisön heleällä äänellään, Björkin jäädessä itkemmää takahuoneeseen.. Unenomaisia kuviahan saa kehitellä niin pitkälle kuin mielikuvitus värittyy ja todellisuudentaju säilyy. Aina pittää muistaa "You never know what might happen" joten odotellaan elokuuta.

Joka tapauksessa heräsin juuri tähän hetkeen ja maailmaan kauheassa inspiraatiotulvassa jonka aiheuttajana on Iiris ja hieno The Magic Gift Box -albuumi. Kaikkea hyvvää ja toivottavasti kohdattaa piakkoin!

Suosittelen kuuntelemmaa levyn kokonaisuuvessaan, mutta tässäpä teile lempparini: Glimmering ja Melyse.

Kuvat täältä ja täältä!

Inspiraation kourissa hymyilevä AG

PS. Big Bass Inside Me löytyy Facebookista ja Spotify:sta alinomaa päivittyvänä listana!