Maaliskuun parhaat!

Pistettää taas jakkoo mitä loistokkaimmat keikat + muut häröt tapahtumat!

7.3. Tavastia räjähtää tanskalaisen The Raveonettesin sekä Black Lizardin voimin. Samaisena torstaina pohjosen hiihtolomalaiset voi nauttia Karri Koiran & Ruudolfin seurasta Levillä - menisin minäki!

Heti 8.päivä perjantaina suunnataan Jyväskylään tsekkailemmaa Big Wave Ridersin livekunto. Jälleen kerran suosittelen että te menettä paikalle minun puolesta, ja omastanne, koska voitte muistella noiden poikain alkutaivalta sitten kun soittavat Bonoa suuremmilla areenoilla.

Jos on hieman herkemmän musan ystävä, suosittelen lauantaille (9.3.) joko Samuli Putroa Levillä, Olavi Uusivirtaa Kuopiossa taikka Eva & Manua Helsingin Gloriassa. Mikään mainituista esiintyjistä ei jätä kylymäksi vaikka muutama fiiliskyynel saattaaki poskelle vierähtää. Onnekkaimmat löytävät ittensä Tavastian lauantaidiscon hulinoista niihin aikoihin kun ilta vaihtuu yöhön. Järkevimmät saattaa löytää Adamsista kunnon DJ-settien ääreltä - se on se mistä minut voisi löytää jos se vaan mahollista olis.

Harmi että sunnuntain Robinin Circuksen keikka on loppuunvarattu...

Seuraava viikko alakaa varsin lupaavasti kun tiistaina 12.3. Tavastian lavalta voi bongata niin Mirel Wagnerin kuin Swansin - taaskin näitä keikkoja joille ei itse pääse ja harmittaa niin pirun suuresti. Viikonlopun taas alottellee vanha suosikkini Disco Ensemble joka nähhään 15.päivä Kuopiossa ja Oulun lavoilla voit törmätä haukkuvaan Karri Koiraan. Samaisena perjantaina voit tulla kanssani Adamsiin kuuntelemmaa Discodromoa, Risto Gattoa ja Toni Haloa - jos siis haluat. Lauantaina me kaikki, sinäkin!, otetaan suunnaksi Beeffi ja siellä järkättävä kirppis. Sunnuntainaki herätää suhteellisen ajoissa iliman oloja ja matkataan iloisesti ratikalla Adamsiin, jossa meille tarjoillaan brunssikirppistä! Ruokaa ja löytöjä.

Ja koska elämä on todella epäreilu...juuri kun päätän matkani Helsinkiin, saapuu Tavastian lavalle Walk the Moon poijjat. Siis niimpä tietty! Mutta onneksi teillä muilla on mahollisuus rynnistää kattelemmaa noita ameriikkalaisia jätkiä torstaina, päivämäärä on 21.3. Kannattaa hakia liput.

Harmi myös että Adam Lambertin keikka on loppuunmyyty...mun lemppari! Mutta onneksi teillä 18 täyttäneillä faneilla on vielä mahollisuus mennä Tigeriin keikan jatkoille. Siis ehottomasti meette!

No nyt ko päästiin asiaan niin ne jotka ei Adamia pääse tsekkailee, suuntaa joko kommeitten Von Hertzenien keikalle Poriin tahi Tavastialle nauttimmaa Huoratronin seteistä. Von Hertzenin veljekset voi bongata myöskin lauantaina, mutta silloin täytynee matkustaa Seinäjoen suunnalle. Sammaa aikaa Matti Johannes Koivu ihastuttaa Korjaamolla ja tavalliseen tappaa Adamsista löytyy sitä kunnon tanssimusaa. Oululaisille tarjotaan maukasta ja harvinaista herkkua NEØVn muodossa nelivitosen yläkerrassa. Sunnuntaina voit maata krapulassa, tuntematon tyyppi vieressä ja ihimetellä eilisiä edesottamuksia. Toisaalta voit herätä ajoissa ja suunnata brunssille.

Loppukuusta Helsingin herroja hemmotellaan muun muassa Indian Trailsin voimin Siltasessa (tarkka päivämäärä on 26.3.) jonne suosittelen menemmää! Tai siis, tehän menette!  Jos joku on matkustelemassa Lontooseen päin 28.päivän hujakoilla niin lissää matkaasi Ja Ja Ja Clubilla esiintyvä Delay Trees. Täytynee muuten kirjotella kyseisestä clubista ja sen toiminnasta - tsekkaamisen ja hatun noston arvoinen mesta kyseessä! Myös täällä meijän pohjolassa tapahtuu keikkarintamalla ja 28.päivä tätä kyseistä kuuta voit suunnata Hertzenien keikalle Jykylään, Matti Johannes Koivun tunnelmiin nelivitoseen tahi Tigan sekä Jori Hulkkosen iltamiin Adamsiin. Ei pöllömpiä vaihtoehtoja nekkää.

Perjantaina voit maustaa elämää NEØVn johdolla Kuopiossa, Sami Suovan ja Teemu Fiilin kera Adamsissa tai maukkaan Samae Koskisen korvalääkkeen voimin Turus. Kuukauven viiminen mainitsemisen arvoinen keikka löytyy myös Turust - French Filmsin ja The Hearingin voi tsekata Klubilta. Lämpöä siis luvassa.

Livemäisin tunnelmin, AG

PS. Älkää suuttuko jos jottai unohtu! Mutta saa vinkkailla muista!

Suomen karvapääkuninkaat 1968, Mother & Sininen Kaappi / Liberte

Tiistaina koitti odotettu ilta - oululaiset poijjat tulivat ilostuttammaa pientä (tai suurta) koti-ikävää potevaa neitokaista. Onneksi tämän neitokaisen kainalossa keikkui ihanaaki ihanempi ystävä, joka oli yhtä kovasti odottanut Sinisen kaapin keikkaa Kallion linjoilla. Lähdimme siis hyvin muikein mielin viettelemmää viimeistä iltaa yhesä...

Liberte löytyi heleposti Kolomannelta linjalta ja lippukaan ei polttanu reikää lompakkoon - kalijaki oli suhteellisen edukasta! Saavuimme paikalle hieman liian ajoissa, mutta sehä ei lappilaisia naikkosia palijon hijasta. Puhuttiin paskaa ja juotiin kalijaa. Viimein pääkaupunkiseutulainen Suomen karvapääkuninkaat 1968 valtasi lavan aurinkolaseilla kyllästetyllä karismallaan. Nautin eniten rumpalin pulisongeista, vaikka eipä vokalistin rosoisen lapsellinen ja tumma ääni pahalta kuulostanu sekään. Itse pidin myös Karvapäiden Zen Cafe:tta ja 22-Pistepirkkoa muistuttavasta biisien rakenteesta sekä soundista, jota uskaltauvun kuvailemaan suomalaisittain soitetuksi indiemäisen meneväksi punkkirokiksi - mikä sanojen sekamelska! Samala ko ite lumouvuin yllätyksellisestä rakkausballadista, seuralaiseni veteli hirsiä vieressä... ehkä kaikkiin ei iskekkää mies, soitin ja herkät sanat. Myönnän että omissakin ajatuksissa vaivuin ensin epätoivoon: "Miksi tällaistä mussiikkia soittavat poijjat tahtovat herkistellä kesken kovan keikan?" mutta annoin anteeksi kuultuani sydäntä sulattavat lyriikat.

Yhtye villitsi (hehheh) yleisön huvittavilla sanoituksillaan ja loppuun mennessä kiihtyneellä meiningillään, vaikka tekniset ongelmat värittivätkin soitantaa. Pahala en poikia muistele! Taijampa jopa ilmestyä 4.7. Bar Looseen Karvapäiden seuraavalle keikalle. Siellä törmättää!

Seuraavana Karvapäiden lämmittämille lauteille asteli Heinolasta ponkaiseva Mother. Odotin ikävöissäni äitini hyppäävän lavalle keikistelemmää, mutta sinne kipusikin nelijä nuorta miestä. Olin hieman surukas poikien ulkoisessa habituksessa olleisiin puutteisiin - oikialla staililla bändistä kuoriutuisi ulos syötävää herkkua! Koska tämä on edelleen musiikkiblogi, voijaan siirtyä itse asiaan: ensimmäisestä biisistä lähtien tiesin että olin teheny hyvän päätöksen tullessani Liberteen. Motherista sädehti rempseys ja maanläheisyys, joita vahvisti moniulotteinen soundi. Kukapa ei lämpenis?

Samala ko seuralainen heräili horroksestaan, minä ajelehdin mielikuviin joissa juoksin paljain jaloin polttavalla asflatilla ja ajelehdin pitkin kaupungin unohdettuja katuja. Piakkoin vaihoin kuumat kadut eeppisiin kauhuelokuviin joista kiirehdin ikisuosikkini, The Crashin, keikalle. Biisien voimakas tempo ja kerroksellisuus veivät siis kirjaimellisesti mukanaan.. Vaikka vokalistin kuumottavat muuvit, toimivat kutsuhuudot sekä musiikilliset yllärit tarjosivatkin huimaa viihdettä, vei tekniset ongelmat tämänki yhtyeen tuoman ilosanoman miinuksen puolelle. Keikan koettuani ehdotan pojille että pitäytyvät omalla tontillaan, sen verta eräs heviörinän puolelle mennyt kipale aiheutti naurupyrähdyksiä tässä naisessa..

Päälimmäisenä mielessäni pyörii vokalistin mieletön ääni! Eppäilen että koin rakkauventuntoja sitä ääntä kohtaan ja olenki miettiny että onko laitonta mennä naimisiin äänen kanssa? Selvittelen faktat.. Kaiken kaikkiaan nautin olostani ja niin nautti soittajatkin, Motheria kehiin! KIITOS!!

Olin saanut jo toimivan lämmittelykierroksen joten aika odottavissa fiiliksissä olin Sinisen kaapin vallatessa Liberten lavan! Aika räjähdysmäisesti myös tulin alas pilvilinnoistani kun pojat vähäeleisesti aloittivat keikan ihanilla, korvia särkevillä soundeilla. Selkäpiissä kulkeva sähkö värisytti kroppaa ja mieli täyttyi Oulusta. Jälleen kerran lumouduin poikien keskittymisestä, käsin kosketeltavasta aitoudesta sekä kaikkensa antavuudesta. Vihdoin myös seuralaiseni hymyili kuin Naantalin aurinko, kiitos siitä!

Sinisen kaapin kohdallakin tekniset ongelmat häiritsivät sen verta että soundi ei ollut aivan kirkkaimmasta päästä, mutta kyllä amfetamiini-indie vaikuttaa ihmiseen maanjäristyksen tavoin eikä epäpuhtaus näin ollen menoa hidastanut. Omaan fiilikseeni vaikutti positiivisesti myös useat nautitut huurteiset, mitä viehättävin seura sekä lemppari-biisini Best-Seller Cutters. Kaiken tämän lisäksi pohojosen pojat heittivät kehiin uuven, rauhallisen biisin rakkauvesta - olin ällikällä lyöty.

Keikan loppuun Sininen kaappi veti rauhallisesta temmosta hurjaan vauhtiin kiirivän biisin, joka oli juuri täyvellinen yhistelmä yhtyeen parhaimpia puolia. Pistin merkille myös rummut!! Ah sitä ääntä! Nyt vain harmittelen etteivät pojat heitä useammin keikkaa pääkaupunkiseuvulla tai vaihtoehtoisesti veivaa lanteita 45:sen tanssilattialla joka perjantai että lauantai! Syksyltä odotan kumpaaki, tai no keikat voi pysyä pohjosessa. Joka tapauksessa, mielettömät kiitokset ja tsempit pojille, onneksi olette ehjinä Oulusa! Me nähhää vielä, halusitta tai ette!

Kaikella kunnioituksella nousevalle musiikille, AG

PS. Sininen kaappi: Koska teijän musiikki tuo mieleen raketti-ja ilotulituskuvioidut bokserit, olisko mahollista joskus kuulla vaaleanpunasten pitsipöksyjen soundeja?

 PSS. Loistavaaki hienommista kuvista voitte kiittää puhelintani...