Pistettää taas jakkoo mitä loistokkaimmat keikat + muut häröt tapahtumat!
7.3. Tavastia räjähtää tanskalaisen The Raveonettesin sekä Black Lizardin voimin. Samaisena torstaina pohjosen hiihtolomalaiset voi nauttia Karri Koiran & Ruudolfin seurasta Levillä - menisin minäki!
Heti 8.päivä perjantaina suunnataan Jyväskylään tsekkailemmaa Big Wave Ridersin livekunto. Jälleen kerran suosittelen että te menettä paikalle minun puolesta, ja omastanne, koska voitte muistella noiden poikain alkutaivalta sitten kun soittavat Bonoa suuremmilla areenoilla.
Jos on hieman herkemmän musan ystävä, suosittelen lauantaille (9.3.) joko Samuli Putroa Levillä, Olavi Uusivirtaa Kuopiossa taikka Eva & Manua Helsingin Gloriassa. Mikään mainituista esiintyjistä ei jätä kylymäksi vaikka muutama fiiliskyynel saattaaki poskelle vierähtää. Onnekkaimmat löytävät ittensä Tavastian lauantaidiscon hulinoista niihin aikoihin kun ilta vaihtuu yöhön. Järkevimmät saattaa löytää Adamsista kunnon DJ-settien ääreltä - se on se mistä minut voisi löytää jos se vaan mahollista olis.
Harmi että sunnuntain Robinin Circuksen keikka on loppuunvarattu...
Seuraava viikko alakaa varsin lupaavasti kun tiistaina 12.3. Tavastian lavalta voi bongata niin Mirel Wagnerin kuin Swansin - taaskin näitä keikkoja joille ei itse pääse ja harmittaa niin pirun suuresti. Viikonlopun taas alottellee vanha suosikkini Disco Ensemble joka nähhään 15.päivä Kuopiossa ja Oulun lavoilla voit törmätä haukkuvaan Karri Koiraan. Samaisena perjantaina voit tulla kanssani Adamsiin kuuntelemmaa Discodromoa, Risto Gattoa ja Toni Haloa - jos siis haluat. Lauantaina me kaikki, sinäkin!, otetaan suunnaksi Beeffi ja siellä järkättävä kirppis. Sunnuntainaki herätää suhteellisen ajoissa iliman oloja ja matkataan iloisesti ratikalla Adamsiin, jossa meille tarjoillaan brunssikirppistä! Ruokaa ja löytöjä.
Ja koska elämä on todella epäreilu...juuri kun päätän matkani Helsinkiin, saapuu Tavastian lavalle Walk the Moon poijjat. Siis niimpä tietty! Mutta onneksi teillä muilla on mahollisuus rynnistää kattelemmaa noita ameriikkalaisia jätkiä torstaina, päivämäärä on 21.3. Kannattaa hakia liput.
Harmi myös että Adam Lambertin keikka on loppuunmyyty...mun lemppari! Mutta onneksi teillä 18 täyttäneillä faneilla on vielä mahollisuus mennä Tigeriin keikan jatkoille. Siis ehottomasti meette!
No nyt ko päästiin asiaan niin ne jotka ei Adamia pääse tsekkailee, suuntaa joko kommeitten Von Hertzenien keikalle Poriin tahi Tavastialle nauttimmaa Huoratronin seteistä. Von Hertzenin veljekset voi bongata myöskin lauantaina, mutta silloin täytynee matkustaa Seinäjoen suunnalle. Sammaa aikaa Matti Johannes Koivu ihastuttaa Korjaamolla ja tavalliseen tappaa Adamsista löytyy sitä kunnon tanssimusaa. Oululaisille tarjotaan maukasta ja harvinaista herkkua NEØVn muodossa nelivitosen yläkerrassa. Sunnuntaina voit maata krapulassa, tuntematon tyyppi vieressä ja ihimetellä eilisiä edesottamuksia. Toisaalta voit herätä ajoissa ja suunnata brunssille.
Loppukuusta Helsingin herroja hemmotellaan muun muassa Indian Trailsin voimin Siltasessa (tarkka päivämäärä on 26.3.) jonne suosittelen menemmää! Tai siis, tehän menette! Jos joku on matkustelemassa Lontooseen päin 28.päivän hujakoilla niin lissää matkaasi Ja Ja Ja Clubilla esiintyvä Delay Trees. Täytynee muuten kirjotella kyseisestä clubista ja sen toiminnasta - tsekkaamisen ja hatun noston arvoinen mesta kyseessä! Myös täällä meijän pohjolassa tapahtuu keikkarintamalla ja 28.päivä tätä kyseistä kuuta voit suunnata Hertzenien keikalle Jykylään, Matti Johannes Koivun tunnelmiin nelivitoseen tahi Tigan sekä Jori Hulkkosen iltamiin Adamsiin. Ei pöllömpiä vaihtoehtoja nekkää.
Perjantaina voit maustaa elämää NEØVn johdolla Kuopiossa, Sami Suovan ja Teemu Fiilin kera Adamsissa tai maukkaan Samae Koskisen korvalääkkeen voimin Turus. Kuukauven viiminen mainitsemisen arvoinen keikka löytyy myös Turust - French Filmsin ja The Hearingin voi tsekata Klubilta. Lämpöä siis luvassa.
Livemäisin tunnelmin, AG
PS. Älkää suuttuko jos jottai unohtu! Mutta saa vinkkailla muista!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 45 Special. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 45 Special. Näytä kaikki tekstit
7. maaliskuuta 2013
7. joulukuuta 2012
Anna Puu / 45 Special
En ole, tai ainakaan ollut, Anna Puu -fani enkä tuntenut tyttösen tuotannosta kuin muutaman hassun laulun ennen eilistä. Eilen illalla kuitenkin tunsin palavaa halua päästä keikalle - niimpä kuuntelin sisäistä ääntäni ja suunnistin pitkähkön tauon jäläkee 45:sen tuttuun sekä turvalliseen lämpöön. Siellä myönnyin pehmoiseen kohtalooni - söpöläinen Anna otti itselleen palan toisen Annan sydäntä.
Muistan pienen ja särkyväisen Annan niin Idolsin lavoilta kuin YleX:n soittolistoilta, mutta en osannut odottaa saavani mittää sellaista kuin eilen sain. En kykene edes muistammaa milloin viimeiksi joku on koskettanut samalla intiimillä tavalla kuin tuo ihanainen laululintu 45:sen Vintillä. Vaikka suurin syy tuolle koskettavuudelle löytyy omaan elämään samaistuttavista lyriikoista, ei yhtyeen keskinäinen kemia (joka muuten oli aivan tajuttoman upea!) tai Anna Puun karisma vähennä purevuutta - voisin jopa väittää että lavalla nähty soittajien välinen yhteys teki keikkakokemuksesta niin maagisen kuin se oli. Ihastuin myös ikihyviksi niin Annan ulkoiseen kuin sisäiseenkin olemukseen. Nainen näytti tajuttoman hyvältä pliseeratuissa housuissaan, suloisessa hymyssään ja kauniissa oranssissa tukassaan! Keikan jäläkee sisälläni myllersi ilon ja surun tunteet, eikä se ollut yhtään huono juttu - olin jopa onnellinen siitä että kaikki surulliset fiilikset pääsi purkautumaan mielestä noiden tutulta tuntuvien lyriikoiden mukana. Nostan muuten bändille sekä Annalle hattua siitä että soittivat tunnin keikan jäläkee vielä 4 encore kipaletta! Annan ääniki tuntui olevan parhaassa vedossa ja sointi oli mieletön! Ainoa miinus keikalla oli kitaristin suussa pyörinyt purukumi ;>
Tämän aamun olenkin tehokuunnellut Puun Annan uusinta, Antaudun -levyä ja tämä on ehottomasti henkilökohtainen lempparini noista kolomesta julkaisusta albumista. Vaikka levy pureutuu kovin tarkasti omaan sielunmaisemaani ja tunteisiini, on oma suosikkibiisini edelleen Sahara -levyltä löytyvä Riko minut. Sainkin kuulla hartaimmin odotetun laulun keikan aikana enkä enää kykene kiistämään biisin lyriikoiden todellisuutta. Hienoa Anna, ja sydämelliset kiitokset siitä että sanot päässäni kiertävät ajatukset ääneen.
Kiitos loistavasta keikasta kuuluu myös seuralle! Pus!
Kuvat täältä ja täältä!
Mykistynyt AG
Muistan pienen ja särkyväisen Annan niin Idolsin lavoilta kuin YleX:n soittolistoilta, mutta en osannut odottaa saavani mittää sellaista kuin eilen sain. En kykene edes muistammaa milloin viimeiksi joku on koskettanut samalla intiimillä tavalla kuin tuo ihanainen laululintu 45:sen Vintillä. Vaikka suurin syy tuolle koskettavuudelle löytyy omaan elämään samaistuttavista lyriikoista, ei yhtyeen keskinäinen kemia (joka muuten oli aivan tajuttoman upea!) tai Anna Puun karisma vähennä purevuutta - voisin jopa väittää että lavalla nähty soittajien välinen yhteys teki keikkakokemuksesta niin maagisen kuin se oli. Ihastuin myös ikihyviksi niin Annan ulkoiseen kuin sisäiseenkin olemukseen. Nainen näytti tajuttoman hyvältä pliseeratuissa housuissaan, suloisessa hymyssään ja kauniissa oranssissa tukassaan! Keikan jäläkee sisälläni myllersi ilon ja surun tunteet, eikä se ollut yhtään huono juttu - olin jopa onnellinen siitä että kaikki surulliset fiilikset pääsi purkautumaan mielestä noiden tutulta tuntuvien lyriikoiden mukana. Nostan muuten bändille sekä Annalle hattua siitä että soittivat tunnin keikan jäläkee vielä 4 encore kipaletta! Annan ääniki tuntui olevan parhaassa vedossa ja sointi oli mieletön! Ainoa miinus keikalla oli kitaristin suussa pyörinyt purukumi ;>
Tämän aamun olenkin tehokuunnellut Puun Annan uusinta, Antaudun -levyä ja tämä on ehottomasti henkilökohtainen lempparini noista kolomesta julkaisusta albumista. Vaikka levy pureutuu kovin tarkasti omaan sielunmaisemaani ja tunteisiini, on oma suosikkibiisini edelleen Sahara -levyltä löytyvä Riko minut. Sainkin kuulla hartaimmin odotetun laulun keikan aikana enkä enää kykene kiistämään biisin lyriikoiden todellisuutta. Hienoa Anna, ja sydämelliset kiitokset siitä että sanot päässäni kiertävät ajatukset ääneen.
Kiitos loistavasta keikasta kuuluu myös seuralle! Pus!
Kuvat täältä ja täältä!
Mykistynyt AG
9. toukokuuta 2012
Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi / 45 Special
Vietin viimeiset Oulu-iltani kantakapan riennoissa. Lauantaina meitä oli vastassa loistava Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, joka riemastuttaa, kummastuttaa että järkyttää yhtaikaa. Miekkosten meno muistuttaa teatterista karanneiden näyttelijöiden sairaita illanistujaisia. Niissä illoissa ei säästellä puvustuksessa tai soundeissa. Meikitki on äijillä kohillaa! Loistavvaa!
Sain rutkasti kiksejä keikalta, vaikkakin joku Herra Idiootti kaatoi juomansa päälleni - nesteen runsauven vuoksi eppäilen että halusi päästä pesemmää selekääni.. Harmillista ettei oltu saunassa ;> Tämä episodi hieman lannisti tunnelmaan, mutta onneksi se palautui THJKB:n äijien vetäessä tummia, glitterillä höystettyjä biisejään. Yhtyettä ei pysty lukittemmaa mihinkää lokeroon, koska se suorastaan kattaa kaikenlaiset musiikkigenret - jopa herkät rakkausballadit! Uskomatonta mutta totta, olen menettänyt pienen palan sydämestäni näile Oulusta tuleville puolihulluille persoonille. Jos käyttäisin hattuja, nostaisin sen salkoon merkiksi omasta arvostuksesta näitä miehiä kohtaan!
Odottelen Oulun homoja uuvelle Helsinki-visiitille kesän aikana, jotta saisin nauttia tästä mainiosta kokoonpanosta muutenkin kuin Spotifyn kautta. Levy mettästetää hyllyä täyttämmää!
Kuvat täältä!
PS. Olisin läntännyt kuvia mielin määrin, mutta tyyvyin sitten näihin! Tsekatkaa yhtyeen facebook!
PSS. Kiitos hanipuppelille kun veit mukanasi!
Rakkaudella AG
9. huhtikuuta 2012
Morley / 45 Special
Jos saisin musiikkiorgasmeja, olisin nauttinut pienistä sellaisista eilen illalla kuunnellessani Morleyn 10-vuotis keikkaa 45:sessa. Hävettää myöntää etten ollu kuullu kokoonpanosta koskaan aiemmin ja oikiastaan hyvä niin, koska nyt vilpittömästi nautin poikien svengaavasta rokkisoundista ja miellyttävästä lavakarismasta iliman minkäänlaisia odotuksia tai taustatietoja.
Morleysta ei saa kaivettua isoa kassaa tietua esille, mutta mihimpä me sitä tarvittaa? Tärkeintähä on vipattava tanssijalaka ja loistava mussiikki, mitäpä sitä enempiä kyselemmää. No, sen verran tein salapolliisityötä että uskallan väittää bändin koostuvan viidestä jäsenestä ja juhulivan tänä vuonna kymmenen vuotta kestänyttä taivaltaan, muu jääköön hyvin säilötyksi salaisuuveksi tai ehkä kymmenen vuojen päästä käyn kysäisenässä pojilta lisäinfoa!
Palataampa hikiseen eiliseen.. Bändi oli hieno, musiikki oli hienoa ja ilta oli varsin hieno - aika kokonaisvaltainen paketti! Bändin "pojat" soittivat ylpeyttä hehkuvilla taidoillaan ja vokalistin I-H-A-N-A ääni vei milloin länkkäreitten hiekkaisiin maisemiin kuin romanttisille kävelyille pimeillä kujilla. Tykästyin kovasti county-viboihin vaikken Dolly Parton -fani olekkaa..jokin siinä yhtyeen omalaatuisessa soundien että genrejen yhdistelemisessä veti puoleensa kuin kuuma kolli.
Mussiikki oli mukaansa vetävää - harmi vain että rikoin poloveni muutama päivä sitten ja sen vuoksi jouvuin jättämmää tanssimisen siihen kykenevien kuuntelijoiden kontolle. Harmitti ja harmittaa edelleen, mutta aina ei mee niiko Strömsössä eikä nallekarkitkaa aina mene tasan. Vaikka lanteitten vetkutus jäi, ei minulle jääny huonoa purtavvaa keikasta..nautin iloisista ihmisistä ympärillä ja loistavista muusikoista lavalla. Vaikka kitara oli epävireessä ja pieniä teknisiä ongelmia oli muutenki havaittavissa, kykenin keskittymään itse biisien purevuuteen. Tänä aamuna kotiin kömpiessä aukaisin Spotifyn ja lisäsin sieltä löytyneen Morleyn tuotannon oman lempparilistani jatkeeksi.
Rutkasti pojoja pojille ja isot kiitokset mussiikkielämyksestä! Jatkakaa samalla ajattoman laadukkaalla soundilla vielä seuraavat kymmenvuojet!
Kuvat täältä!
Rakkaudella, AG
Morleysta ei saa kaivettua isoa kassaa tietua esille, mutta mihimpä me sitä tarvittaa? Tärkeintähä on vipattava tanssijalaka ja loistava mussiikki, mitäpä sitä enempiä kyselemmää. No, sen verran tein salapolliisityötä että uskallan väittää bändin koostuvan viidestä jäsenestä ja juhulivan tänä vuonna kymmenen vuotta kestänyttä taivaltaan, muu jääköön hyvin säilötyksi salaisuuveksi tai ehkä kymmenen vuojen päästä käyn kysäisenässä pojilta lisäinfoa!
Palataampa hikiseen eiliseen.. Bändi oli hieno, musiikki oli hienoa ja ilta oli varsin hieno - aika kokonaisvaltainen paketti! Bändin "pojat" soittivat ylpeyttä hehkuvilla taidoillaan ja vokalistin I-H-A-N-A ääni vei milloin länkkäreitten hiekkaisiin maisemiin kuin romanttisille kävelyille pimeillä kujilla. Tykästyin kovasti county-viboihin vaikken Dolly Parton -fani olekkaa..jokin siinä yhtyeen omalaatuisessa soundien että genrejen yhdistelemisessä veti puoleensa kuin kuuma kolli.
Mussiikki oli mukaansa vetävää - harmi vain että rikoin poloveni muutama päivä sitten ja sen vuoksi jouvuin jättämmää tanssimisen siihen kykenevien kuuntelijoiden kontolle. Harmitti ja harmittaa edelleen, mutta aina ei mee niiko Strömsössä eikä nallekarkitkaa aina mene tasan. Vaikka lanteitten vetkutus jäi, ei minulle jääny huonoa purtavvaa keikasta..nautin iloisista ihmisistä ympärillä ja loistavista muusikoista lavalla. Vaikka kitara oli epävireessä ja pieniä teknisiä ongelmia oli muutenki havaittavissa, kykenin keskittymään itse biisien purevuuteen. Tänä aamuna kotiin kömpiessä aukaisin Spotifyn ja lisäsin sieltä löytyneen Morleyn tuotannon oman lempparilistani jatkeeksi.
Rutkasti pojoja pojille ja isot kiitokset mussiikkielämyksestä! Jatkakaa samalla ajattoman laadukkaalla soundilla vielä seuraavat kymmenvuojet!
Kuvat täältä!
Rakkaudella, AG
25. maaliskuuta 2012
Alexander in Paris / Afrikka12, Kuusisaaren paviljonki
Eilen oli niin surun ku ilon ilta. Lauantaille oli tarjolla Musixinen klubia 45:sessa, jossa lavalle nousi ihanempaaki ihanempi Burning Hearts mutta sammaa aikaa edessäni siinsi Kuusisaaren paviljongissa järjestetty AFRIKKA12 -tapahtuma, jota oli siivittämässä useat hienot artistit. Valkkasin sydän verellä Kuusisaaren hyväntekeväisyysmenot enkä pettynyt kovin suuresti..ainakkaa ko en kuvittele mimmoset setit Burning Heartsilla oli tarjolla. Joka tapauksessa ajattelin jakkaa lyhyelti ajatuksiani näkemistäni live-vedoista! Jokainen tullee omana juttunaan, joten elekääpä turhaa pyörikö rallia housuissanne jos otan rauhallisesti kirjottelussani.
Saavuttiin Kuusisaareen heti kuuen maissa ja saimme heti nautinnollisen hetken Massi Ahtisen herkkää laulu-kitarointia. Itselle jäi jostain syystä mieleen biisi joka käsitteli yksinäisyyttä. Onneksi en ole itkijätyyppiä, joten jäi ne kyyneleet vierimättä. Mies veti kuitenki melekee täyven kympin suorituksen, pojot!
Kesken kaiken herkkiä nautintohetkiä siirryimme yläkertaan tsekkaamaa raahelaisen Alexander in Paris:n tämänkertaisen kunnon. Ei ollee pojat hankkinee salilta entistä näkyvämpiä lihaksia, mutta mussiikki lämmitti mieltä yhtä kovasti ko ennenki. Tanssijalakaaki vipatti vaan ujous astui voimaan eikä kantti kestäny suuren suurta lattiaa. Hieman nyt harmittaa!
Poikien tunnin mittainen setti oli toimiva eikä Arctic Monkeysin coveri yhtään vähentäny tunnelmaa tai kokoonpanon hienoutta. Bändin soitossa on jottai helppouden tunnetta eikä asiaan varmaankaan vaikuta soittotaidot tai vilpitön halu ilostuttaa yleisöä. Pistin silimälle myös toisen laulaja-kitaristin mielettömät kitarat ja toisen täyvelliset Chelsea-bootsit! AH, pienestä voi katsojaki ilonsa irti saaha.
Kolomas kertahan se toden sannoo ja tällä kertaa se taisi meinata sitä että jatkan poikien keikoilla käyntiä. Kyllä oli raahelaiset hipsteripojat taas niin räiskylieskoissa!
Tässäpä pienoinen maistiainen poikien studio livenä!
PS. Pojat on muuten pistänee EP:n ulos viime elokuussa. Hankkikaa se!
Kuvat täältä ja täältä!
Illasta vielä väsynyt AG
Saavuttiin Kuusisaareen heti kuuen maissa ja saimme heti nautinnollisen hetken Massi Ahtisen herkkää laulu-kitarointia. Itselle jäi jostain syystä mieleen biisi joka käsitteli yksinäisyyttä. Onneksi en ole itkijätyyppiä, joten jäi ne kyyneleet vierimättä. Mies veti kuitenki melekee täyven kympin suorituksen, pojot!
Kesken kaiken herkkiä nautintohetkiä siirryimme yläkertaan tsekkaamaa raahelaisen Alexander in Paris:n tämänkertaisen kunnon. Ei ollee pojat hankkinee salilta entistä näkyvämpiä lihaksia, mutta mussiikki lämmitti mieltä yhtä kovasti ko ennenki. Tanssijalakaaki vipatti vaan ujous astui voimaan eikä kantti kestäny suuren suurta lattiaa. Hieman nyt harmittaa!
Poikien tunnin mittainen setti oli toimiva eikä Arctic Monkeysin coveri yhtään vähentäny tunnelmaa tai kokoonpanon hienoutta. Bändin soitossa on jottai helppouden tunnetta eikä asiaan varmaankaan vaikuta soittotaidot tai vilpitön halu ilostuttaa yleisöä. Pistin silimälle myös toisen laulaja-kitaristin mielettömät kitarat ja toisen täyvelliset Chelsea-bootsit! AH, pienestä voi katsojaki ilonsa irti saaha.
Kolomas kertahan se toden sannoo ja tällä kertaa se taisi meinata sitä että jatkan poikien keikoilla käyntiä. Kyllä oli raahelaiset hipsteripojat taas niin räiskylieskoissa!
Tässäpä pienoinen maistiainen poikien studio livenä!
PS. Pojat on muuten pistänee EP:n ulos viime elokuussa. Hankkikaa se!
Kuvat täältä ja täältä!
Illasta vielä väsynyt AG
18. maaliskuuta 2012
Reetta / 45 Special
Vielä yksi kertomus live-meiningeistä ja sitten palataan pikkasen levyjen pariin.
Reetta. Ollaan melekee kaimoja, mutta hyvin kaukana toisistamme jos musiikillisia lahjoja verrataa. Reetta on oululaislähtöinen kokoonpano jonka mussiikissa kuulee herkkiä hetkiä ja rajuja mietteitä. Koska en ole kovinkaan hellyyttävän tarinoinnin ystävä, olen jättänyt yhtyeen omaan pieneen lokeroonsa sen enempää ajattelematta tai siihen perehyttämättä. Perjantain keikka kuitenkin osoitti herkkyyven pelon vääräksi ja näin tunteikkaan soundin takana jotain uutta.
Oulun musiikkiskene on nykyään loistokas ja haluankin tukea pienempiä yhtyeitä heidän kivikkoisella tiellään - oikiastaan siitä syystä lähin mukkaa perjantain rientoihin. En katunut hetkeäkään antamaani minimaalista tukia, vaan hymyilin ja nautin koko showsta täysin rinnoin muiden lukuisten kuuntelijoiden seassa. Lasin kaltainen, helposti rikkimenevä soundi oli liian surumielistä minulle mutta voih, pidin suuresti tanssittavista kipaleista siellä rauhallisempien keskellä. Vaihtelevuuen vuoksi ilta oli miellyttävä kokonaisuus kuunnella enkä sen vuoksi paheksu rakkauvesta laulamista. Saatampa löytää itseni bändin keikalta toistenki.
Toivottavasti bändi saa hiottua biiseistään vielä timanttisempia, jotta saamme nauttia ihanista hetkistä myöhemminki!
Kuva täältä!
Kiittäen, AG
Reetta. Ollaan melekee kaimoja, mutta hyvin kaukana toisistamme jos musiikillisia lahjoja verrataa. Reetta on oululaislähtöinen kokoonpano jonka mussiikissa kuulee herkkiä hetkiä ja rajuja mietteitä. Koska en ole kovinkaan hellyyttävän tarinoinnin ystävä, olen jättänyt yhtyeen omaan pieneen lokeroonsa sen enempää ajattelematta tai siihen perehyttämättä. Perjantain keikka kuitenkin osoitti herkkyyven pelon vääräksi ja näin tunteikkaan soundin takana jotain uutta.
Oulun musiikkiskene on nykyään loistokas ja haluankin tukea pienempiä yhtyeitä heidän kivikkoisella tiellään - oikiastaan siitä syystä lähin mukkaa perjantain rientoihin. En katunut hetkeäkään antamaani minimaalista tukia, vaan hymyilin ja nautin koko showsta täysin rinnoin muiden lukuisten kuuntelijoiden seassa. Lasin kaltainen, helposti rikkimenevä soundi oli liian surumielistä minulle mutta voih, pidin suuresti tanssittavista kipaleista siellä rauhallisempien keskellä. Vaihtelevuuen vuoksi ilta oli miellyttävä kokonaisuus kuunnella enkä sen vuoksi paheksu rakkauvesta laulamista. Saatampa löytää itseni bändin keikalta toistenki.
Toivottavasti bändi saa hiottua biiseistään vielä timanttisempia, jotta saamme nauttia ihanista hetkistä myöhemminki!
Kuva täältä!
Kiittäen, AG
13. maaliskuuta 2012
Year Gone / 45 Special
Aika rientää ja niimpä kirjottelen vähän liian myöhässä.. Joka tapauksessa tällä kertaa on aiheena oululaislähtöinen kokoonpano, jonka päämajana toimii tätä nykyä kaunis pääkaupunkimme Helsinki. Onneksemme tai yllätykseksemme löysimme itsemme viikko sitten 45:sta kyseisen bändin keikalta. Parin epäonnistuneen yllätyskeikan vuoksi olimme hieman kauhuissamme..varsinkin lämppäribändin muistuttaneen suuresti noita edellisiä näkemiämme livevetoja kyseisessä juottolassa, mutta kerranki koimme iloisia hetkiä! Vaikka yhtye ei kitaroikkaa ommaa lempparityyliä, nautin silti hienosta live-mussiikista ja jännästä tunnelmasta. Ja tällä kertaa keski-ikäisetkin osasivat käyttäytyä!
Yhtye kertoo sivuillaan soittavansa energistä, englanninkielistä rock-mussiikkia ja yhdyn täysin tietoon. Itselle mieleen nousi heti Foo Fighters - taitaapa poijjat kerätä vaikutteita muun muassa juuri kyseisen kokoonpanon suunnalta. Kivan soundin lisäksi (muutamien) soittajien tanssillinen tausta sekä oululaisuus innosti tutustumaan poikiin hieman enemmänki.
Itse live-veto ja siinä kuullut biisit lämmittivät alkuiltaa varsin kivasti, eikä energinen poppoo voinut jättää kylymäksi vaikkei varsinaisesti fanittanutkaan tuotantoa. Itse sytyin myös hienoista kitaroista (!!), aivan kuin siis tietäisin niistä kapineista mittää..juuri ja juuri ulukonäkö merkkaa. Bändin ulkoisessa habituksessakaan ei ollut suurempia aukkoja, joka tietty parantaa yhteneväisyyden tunnetta ja parantaa sanoman purettavuutta.
Odottelen mielenkiinnolla uusia törmäyskursseja tapahtuvaksi. Voisin tsekata miesenergiaa uudemman kerran! Fania pojat ei minusta kuitenkaan saanee, eivätkä sitä koskaa tule saamaankaan. Tärkeintä on lämmittävä musiikillinen ilosanoma!
Kuva lainattu täältä!
AG
Yhtye kertoo sivuillaan soittavansa energistä, englanninkielistä rock-mussiikkia ja yhdyn täysin tietoon. Itselle mieleen nousi heti Foo Fighters - taitaapa poijjat kerätä vaikutteita muun muassa juuri kyseisen kokoonpanon suunnalta. Kivan soundin lisäksi (muutamien) soittajien tanssillinen tausta sekä oululaisuus innosti tutustumaan poikiin hieman enemmänki.
Itse live-veto ja siinä kuullut biisit lämmittivät alkuiltaa varsin kivasti, eikä energinen poppoo voinut jättää kylymäksi vaikkei varsinaisesti fanittanutkaan tuotantoa. Itse sytyin myös hienoista kitaroista (!!), aivan kuin siis tietäisin niistä kapineista mittää..juuri ja juuri ulukonäkö merkkaa. Bändin ulkoisessa habituksessakaan ei ollut suurempia aukkoja, joka tietty parantaa yhteneväisyyden tunnetta ja parantaa sanoman purettavuutta.
Odottelen mielenkiinnolla uusia törmäyskursseja tapahtuvaksi. Voisin tsekata miesenergiaa uudemman kerran! Fania pojat ei minusta kuitenkaan saanee, eivätkä sitä koskaa tule saamaankaan. Tärkeintä on lämmittävä musiikillinen ilosanoma!
Kuva lainattu täältä!
AG
19. helmikuuta 2012
B.F. Clinic / 45 Special
Mietin edelleen onko tämä viikonloppu totta vai unta? Toivon että unta..tai ainaki jotai sieltä rajamailta. Perjantaina meijän silmiä sekä korvia raavittiin Vulture Clubin voimin, lauantaina taas kärsimme oululaisen B.F. Clinicin toimesta. Vaikka bändien musiikillinen sanoma ja ulukonen habitus ei kohannu meitä, voin myöntää saaneeni hykerryttävät naurut seuratessani noiden muusikkojen taivalta lavalla.
Tiedän että rock'n'roll elämä pittää sisällänsä huumeita, viinaa ja naisia, mutta silti jaksan ihimetellä mitä hemmettiä noilla keikoilla tapahtuu. Kovana live-musiikin ystävänä en paheksu pienissä kaljoissa soittamista, jos musiikki viihdyttää ja yhtyeen jäsenet pysyvät pystyssä. B.F. Clinic veti täysillä ja ukot pysyivät pystyssäki, mutta vokalistin Love Machine -paita sekä kokoonpanon humalan värittämä habitus ei iskeny tähän sydämeen. Koko sen 40 minuuttisen ajan mitä bändiä tuijotettii, toivoin kidutuksen loppuvan.. Mutta ei, eihän ne halunnee lopettaa sitten millään. Teurastusmeininki. Yleisöstä lyhyesti näin: häätyyköhän muuttaa keikkakäyttäytymistä hieman erikoisempaan suuntaan?? Tai oikeastaan antavampaan?
Viikonlopun jäljiltä mielessä pyörii kysymys siitä, että käykö kaikille bändeille jossain vaiheessa näin; ollaan vanhoja muusikkoja kaatokännissä, Love Machine -asenteella ja yleisössä kymmenisen yli-ikäistä humalaista ihmistä, joista suurin osa teini-ikään juuttuneita naikkosia, jotka uskovat tanssivansa sensuellin viettelevästi vaikka todellisuus on aivan toista. Onko siinä yhtyeiden tulevaisuus? Irvikuva vanhenemisesta. Jostain syystä toivoin vain ettei minusta tule se tukevassa kunnossa oleva +40 naikkonen, joka hinkkaa itseään lavanreunaa vasten. Ainahan saa toivoa..
Kuva täältä!
Järkytyksessään AG
Tiedän että rock'n'roll elämä pittää sisällänsä huumeita, viinaa ja naisia, mutta silti jaksan ihimetellä mitä hemmettiä noilla keikoilla tapahtuu. Kovana live-musiikin ystävänä en paheksu pienissä kaljoissa soittamista, jos musiikki viihdyttää ja yhtyeen jäsenet pysyvät pystyssä. B.F. Clinic veti täysillä ja ukot pysyivät pystyssäki, mutta vokalistin Love Machine -paita sekä kokoonpanon humalan värittämä habitus ei iskeny tähän sydämeen. Koko sen 40 minuuttisen ajan mitä bändiä tuijotettii, toivoin kidutuksen loppuvan.. Mutta ei, eihän ne halunnee lopettaa sitten millään. Teurastusmeininki. Yleisöstä lyhyesti näin: häätyyköhän muuttaa keikkakäyttäytymistä hieman erikoisempaan suuntaan?? Tai oikeastaan antavampaan?
Viikonlopun jäljiltä mielessä pyörii kysymys siitä, että käykö kaikille bändeille jossain vaiheessa näin; ollaan vanhoja muusikkoja kaatokännissä, Love Machine -asenteella ja yleisössä kymmenisen yli-ikäistä humalaista ihmistä, joista suurin osa teini-ikään juuttuneita naikkosia, jotka uskovat tanssivansa sensuellin viettelevästi vaikka todellisuus on aivan toista. Onko siinä yhtyeiden tulevaisuus? Irvikuva vanhenemisesta. Jostain syystä toivoin vain ettei minusta tule se tukevassa kunnossa oleva +40 naikkonen, joka hinkkaa itseään lavanreunaa vasten. Ainahan saa toivoa..
Kuva täältä!
Järkytyksessään AG
18. helmikuuta 2012
Vulture Club / 45 Special
Nyt on sisällä sellainen tuhannen palo että pakko jakkaa kokemus teijän kanssa. Eilen tämä tamperelainen psychobilly yhtye nimeltä Vulture Club viihdytti yleisöä Oulun hienoimmassa juottolassa, 45 Specialissa. Viihdytyksestä voijaan olla montaa mieltä..
Näin alustuksena kerrottakoon, että nautin keikoista eniten vesilinjalla tai parin kalijan voimin. Pidän mukana tanssimisesta, en riehumisesta ja haluan että muutki katsojat ympärilläni nauttivat. Olen kokenu monenmoista livevetoa (ette uskoiskaan) ja näin ollen päätyny noihin yllä oleviin päätelmiin. No, eilen olimme menossa viettämmää paari-iltaa, eli tanssilattia houkutteli. Yllätykseksi meijän tullessa Vulture Club oli edelleen lavalla vetämässä loputtomalta tuntuvaa settiään.. Ennakkoluulottomina tyttöinä kaarsimme tiemme tanssilattialle fiftarityylisten tyyppien sekaan. Näin hipsteriksi titeerattu tunsi olonsa ulukopuoliseksi.
Kuuntelimme, liikuimme ja järkytyimme. En oo ikinä kokenu mittää vastaavaa. Toisaalta hieno kokemus, suurimmaksi osaksi karmeinta mitä voi näillä silmillä nähhä. Yleisön ikä vaihteli 25 ja 50 väliltä ja promillelukemat oli varmasti yli 3 tai 4. Naisten fiftarihameen helemat liiteli korvien liepeillä ja jopa yhtyeen laulaja oli liian tukevassa humalassa seisoakseen lavalla. Ihimettelen jossei vokalisti sammunut takahuoneen sohvalle.. Kaikessa karmeudessaan ymmärrän kuitenki miksi ihmiset kuuntelevat yhtyeen tuotantoa ja käyvät keikoilla.
Tällä hetkellä kärsin keikan jälkeisestä shokista, josta toivottavasti parantelen itseni piakkoin. Pakko myöntää että olen silti onnellinen että koin tämän, eipä tarvi toista kertaa lähtiä kokeilemmaa.
Kuva täältä!
Kaikella ihmetyksellä, AG
Näin alustuksena kerrottakoon, että nautin keikoista eniten vesilinjalla tai parin kalijan voimin. Pidän mukana tanssimisesta, en riehumisesta ja haluan että muutki katsojat ympärilläni nauttivat. Olen kokenu monenmoista livevetoa (ette uskoiskaan) ja näin ollen päätyny noihin yllä oleviin päätelmiin. No, eilen olimme menossa viettämmää paari-iltaa, eli tanssilattia houkutteli. Yllätykseksi meijän tullessa Vulture Club oli edelleen lavalla vetämässä loputtomalta tuntuvaa settiään.. Ennakkoluulottomina tyttöinä kaarsimme tiemme tanssilattialle fiftarityylisten tyyppien sekaan. Näin hipsteriksi titeerattu tunsi olonsa ulukopuoliseksi.
Kuuntelimme, liikuimme ja järkytyimme. En oo ikinä kokenu mittää vastaavaa. Toisaalta hieno kokemus, suurimmaksi osaksi karmeinta mitä voi näillä silmillä nähhä. Yleisön ikä vaihteli 25 ja 50 väliltä ja promillelukemat oli varmasti yli 3 tai 4. Naisten fiftarihameen helemat liiteli korvien liepeillä ja jopa yhtyeen laulaja oli liian tukevassa humalassa seisoakseen lavalla. Ihimettelen jossei vokalisti sammunut takahuoneen sohvalle.. Kaikessa karmeudessaan ymmärrän kuitenki miksi ihmiset kuuntelevat yhtyeen tuotantoa ja käyvät keikoilla.
Tällä hetkellä kärsin keikan jälkeisestä shokista, josta toivottavasti parantelen itseni piakkoin. Pakko myöntää että olen silti onnellinen että koin tämän, eipä tarvi toista kertaa lähtiä kokeilemmaa.
Kuva täältä!
Kaikella ihmetyksellä, AG
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)