Reetta / 45 Special

Vielä yksi kertomus live-meiningeistä ja sitten palataan pikkasen levyjen pariin.

Reetta. Ollaan melekee kaimoja, mutta hyvin kaukana toisistamme jos musiikillisia lahjoja verrataa. Reetta on oululaislähtöinen kokoonpano jonka mussiikissa kuulee herkkiä hetkiä ja rajuja mietteitä. Koska en ole kovinkaan hellyyttävän tarinoinnin ystävä, olen jättänyt yhtyeen omaan pieneen lokeroonsa sen enempää ajattelematta tai siihen perehyttämättä. Perjantain keikka kuitenkin osoitti herkkyyven pelon vääräksi ja näin tunteikkaan soundin takana jotain uutta.



Oulun musiikkiskene on nykyään loistokas ja haluankin tukea pienempiä yhtyeitä heidän kivikkoisella tiellään - oikiastaan siitä syystä lähin mukkaa perjantain rientoihin. En katunut hetkeäkään antamaani minimaalista tukia, vaan hymyilin ja nautin koko showsta täysin rinnoin muiden lukuisten kuuntelijoiden seassa. Lasin kaltainen, helposti rikkimenevä soundi oli liian surumielistä minulle mutta voih, pidin suuresti tanssittavista kipaleista siellä rauhallisempien keskellä. Vaihtelevuuen vuoksi ilta oli miellyttävä kokonaisuus kuunnella enkä sen vuoksi paheksu rakkauvesta laulamista. Saatampa löytää itseni bändin keikalta toistenki.

Toivottavasti bändi saa hiottua biiseistään vielä timanttisempia, jotta saamme nauttia ihanista hetkistä myöhemminki!

Kuva täältä!

Kiittäen, AG

Indian Trails / Nuclear Nightclub

Torstaina pärähti käyntiin Oulun ensimmäinen indieklubi WAVES, jonka takana hyörii oululaislähtöinen (taas!!) yhtye nimeltä Satellite Stories. Meidän pienen, mutta sitäkin innokkaamman vierailijakunnan iloksi iltaa oli vauhdittamassa lahtelainen Indian Trails. Päällimmäinen muistikuva kyseisen kokoonpanon live-vedosta on laulajan kommentti "Oulu on Suomen pohjoisin paikka jossa oon vieraillu." REALLY??

Vaikka edelleenki jaksan hämmästellä eteläisen Suomen kansalaisten vähäistä oman maan sisäistä matkailua, kykenen tarkastelemmaa poikien mukiinmenevää suoritusta avarakatseisesti. Olin kuullut bändistä jo aiemmin ja tutustunut fiksuna tyttönä ennen liveä tuotantoon.. pidin, mutten rakastunut. Pakonomaisesta mielenkiinnosta uutta yhtyettä kohtaan kävelin Nukeen katsastammaa urosten keikka-energiat enkä pettynyt!



Aiemmin on tullut puheeksi rakkauteni rumpuja, erikoisia lauluääniä ja indie-genreä kohtaan, mutta Indian Trailsin soundista löytyi eräs hieno asia josta kaiken muun lisäksi jaksan paasata itselleni - ponnekkuus! Varsin mahtava asia mussiikissa. Sillä jos millä saa aikaan miellyttäviä ja tanssittavia aaltoja. Nautin kovasti myös poikien näkyvästä ilosta, huonoista vitseistä, hipsterimäisestä ulkoisesta habituksesta että tiukasta temposta. Jatkoa ja uusia keikkoja odotellessa!

Yhtye elelee tosiaan alkutaipalettaan, joten omien raitojen kokoelma ei ole päätä huimaava. Ennustan kuitenki kovvaa nostetta ja rutkasti mahtipontista mussiikkia!

Tsekatkaa tämä ja hiljentykkää tanssahtelemmaa.

PS. Jos vain sytyit yhtyeestä, tykkää facessa! Autetaa uroksia tähtitieteellisellä matkallaan kohti Helsinki Art Sceneä.

Kuva täältä!

Kaikella rakkaudella, AG

Year Gone / 45 Special

Aika rientää ja niimpä kirjottelen vähän liian myöhässä.. Joka tapauksessa tällä kertaa on aiheena oululaislähtöinen kokoonpano, jonka päämajana toimii tätä nykyä kaunis pääkaupunkimme Helsinki. Onneksemme tai yllätykseksemme löysimme itsemme viikko sitten 45:sta kyseisen bändin keikalta. Parin epäonnistuneen yllätyskeikan vuoksi olimme hieman kauhuissamme..varsinkin lämppäribändin muistuttaneen suuresti noita edellisiä näkemiämme livevetoja kyseisessä juottolassa, mutta kerranki koimme iloisia hetkiä! Vaikka yhtye ei kitaroikkaa ommaa lempparityyliä, nautin silti hienosta live-mussiikista ja jännästä tunnelmasta. Ja tällä kertaa keski-ikäisetkin osasivat käyttäytyä!



Yhtye kertoo sivuillaan soittavansa energistä, englanninkielistä rock-mussiikkia ja yhdyn täysin tietoon. Itselle mieleen nousi heti Foo Fighters - taitaapa poijjat kerätä vaikutteita muun muassa juuri kyseisen kokoonpanon suunnalta. Kivan soundin lisäksi (muutamien) soittajien tanssillinen tausta sekä oululaisuus innosti tutustumaan poikiin hieman enemmänki.

Itse live-veto ja siinä kuullut biisit lämmittivät alkuiltaa varsin kivasti, eikä energinen poppoo voinut jättää kylymäksi vaikkei varsinaisesti fanittanutkaan tuotantoa. Itse sytyin myös hienoista kitaroista (!!), aivan kuin siis tietäisin niistä kapineista mittää..juuri ja juuri ulukonäkö merkkaa. Bändin ulkoisessa habituksessakaan ei ollut suurempia aukkoja, joka tietty parantaa yhteneväisyyden tunnetta ja parantaa sanoman purettavuutta.

Odottelen mielenkiinnolla uusia törmäyskursseja tapahtuvaksi. Voisin tsekata miesenergiaa uudemman kerran! Fania pojat ei minusta kuitenkaan saanee, eivätkä sitä koskaa tule saamaankaan. Tärkeintä on lämmittävä musiikillinen ilosanoma!

Kuva lainattu täältä!

AG

Sininen kaappi / Nuclear Nightclub

Keikasta on kulunut jo viikko. Tiedän, toimin hittaasti. No, joka tapauksessa halusin ehottomasti jakkaa tämän kyseisen yhtyeen levyjulkkarikeikan fiilarit ja sen aiheuttamat ilonväreet. Bändi on oululainen (yllätys yllätys!) ja jäseniä yhtyeessä on kuusi kipaletta. Nuoresta iästään huolimatta poikien soundi on ennaltanäkemättömän ärsyttävää, mielenkiintoista ja korvia kirvelevää, joka ei yhtään ole huono juttu vaikka siltä voisi kuulostaa.

Viikko sitten yhtye järjesti oululaisessa juottolassa levynjulkkarikeikkansa liittyen ihka ensimmäiseen pitkäsoittoon nimeltä Foliotracks. Meno oli rajua ja kokonaisuus kauniisti mietitty. Tunnelma keikalla oli käsinkosketeltavan riemastunutta ja yleisö nautti täysin rinnoin täyvellisesti mietitystä showsta. Pojat soittivat koko levyn tuotannon illan aikana ja varmaan siitä johtuen ilta olikin hallittua kaaosta, josta ei voinut perääntyä. Kaikista ihaninta oli yleisön mukaansatempaavuus, ei vain voinut seiso tikkusuorana naama mutkilla!



Oli kivvaa huomata että itse soittajatki olivat hieman rentoutuneet vanhaan verraten ja näyttivät nauttivan omasta pienestä suosiokliimaksistaan. Mikäpä sen mukavempaa kuin onnelliset soittajat ja sekasortoinen musiikki.

En tiedä kuinka saisin iskostettua kaikkien otsalohkoon että jos joskus on mahollista mennä ja nähhä bändi livenä, suosittelen sitä äärettömän lämpimästi! Suosittelen sitä myös niille, jotka eivät välttämättä mussiikista syty koska yhtyeen livevedot on vaan niin intensiivisiä, ettei niitä kannata skipata!

Iloa ja onnea pojille! Toivotaa rikasta keikkavuotta!

Tässäpä hieman haastatteluvideota LestaTV:n toimesta!

Kuva täältä!

AG

Oh Land by Oh Land

Olen tohottanut monta kertaa pitäväni omalaatuisista äänistä ja hivelevän kauniista mussiikista. Olen myös tykästynyt moniin naislaulajiin, joiden musiikki tuntuu rauhoittavan mieltäni ja tekevän positiivisuudestani vielä käsinkosketeltavampaa - jos se voi olla mahdollista. Oh Land nimellä tunnettu tanskalainen Nanna tekkee kaikkea edellämainittua ihanan erikoisella äänellään. Pystytkö itse olla ihastumatta?



Oh Landin toinen pitkäsoitto kantaa perinteisesti artistin ommaa nimeä. Levyä ei ole pilattu pitkillä biisien nimillä, vaan päätetty että lyhyet ja ytimekkäät sanat tai mini-lauseet vievät pitemmän korren..kiittelen päätöksestä. Se saa pitkäsoiton näyttämään innostavalta ja mielenkiintoiselta, eikä odotukset raitojen sisällöstä nouse tiettyihin kuumottaviin pisteisiin vaan pysyvät minimissään. Pienien odotusten takia yllättyy iloisesti joka biisin kohdalla ja janoaa vain lissää melodista soitantaa, jonka Nannan ihastuttava laulanta herättää henkiin.

Biisien moniulotteisuudessa on jonkinlainen kutkuttava taika, jota jaksan ihimetellä levyä kuunnellessani. Tavallisuudesta poikkeavat soittimet ja erikoiset äänet..AH! Itse mykistyn heleposti musiikin avulla koska en kykene ymmärtämmää ihmisten lahjakkuutta ja mielikuvitusta tämän taiteenlajin saralla. Se on vain hienoa ja kestävää! Vaikka Nannan ääni onkin kantava voima niin voiko kauniimpia melodioita ja yhtä jännittäviä biisien osioita ollakkaa?



Koska asia alakaa junnaamaan, lopetan tähän. Pakko vain myöntää että Oh Land on loistokas nainen. Taikaa!

PS. Olisi muuten aika mahtava kokemus nähä livenä, sen verta panostettu esiintymiskostyymeihin ja muuhun! JEE! Pakko myös myöntää tässä vaiheessa että puhelimeni soittoäänenä soi Sun Of a Gun enkä aio vaihtaa. <:

Tässäpä hieman ihimettelemisen aihetta kahden loistokkaan live-videon muodossa: Wolf & I ja White Nights. Enjoy!

Kuvat täältä!

Stratosfääreissä oleileva AG