St. Vincent ei ole koskaan ollut minulle se lempparein vaan jäänyt enemmänki mukiinmenevien artistien kastiin.. Kuitenkin Flow'n esiintyjiä tsekkaillessa tiesin heti että keikalle menisin - eturiviin tietenki! Jätin Björkin sunnuntaina oman onnensa nojaan päälavan tungokseen ja lähdin määrätietoisesti kohti Nokia Blue Tenttiä, jossa toisen kiharatukkaisen jumalattaren oli tarkoitus villitä yleisö sähköisillä kitarasoundeillaan. Eturivipaikka - check! Hurmioitunut yleisö - check! Loistava seura - check! Ja voi sitä tunnetta kun Annie asteli lavalle..
Koko keikka oli kuin täyvellinen (ilo)tulitus kovia sointuja vielä kovempien sointujen perään. Annie ja skitta sai jopa minut miettimään seksuaalista suuntautumistani uuvestaan..sammaa päätökseen tulin kuin ennenki, vaikka Annie olikin terävine soundeineen, melodisine äänineen sekä seksikkäine tanssiliikkeineen kuumimpia naisia ikinä. Teltassa vallinnut fiilis sekä lavan näkymät jätti sanattomaksi - uskon matkanneeni keikan ajaksi jonkin tapaiseen transsiin koska pääni kävi tyhjäkäynnillä iliman ajatuksia tai sanoja, jäljelle jäi vain idioottimaisen iloinen hymy. Tai oikiastaan virnistys. Sen ilon voimin jaksoin pysyä jaloillani ja nauttia St. Vincentin taianomaisesta show'sta ja Annien kauniin käden kosketuksesta omassani. Eikä tuo ihanuus päättynyt siihen, vaan bändi kapusi yllätyksellisesti vielä kahen encore-biisin kanssa takasi lavan hämyyn. Kuulijoita hemmoteltiin!
Koska olen vielä kaksi viikkoa tapahtuneen jäläkee täysin sanaton, jaan teille muutaman biisin (Cruel & Cheerleader) ja ehotan kertomaan kuulemanne tuhannella sekä lisäämällä siihen viiden vuojen ilotulitteet - nyt voitte kuvitella miltä St. Vincent kuulostaa livenä. Jos ja kun huomaat mahdollisuuven talsia kyseisen kokoonpanon keikalle - TEE SE, mutisematta.
Syksyisin terkuin, AG
