Samae Koskinen / Ateneum-klubi

Oi, tästäkin on jo vierähtäny tovi jos toinenki, mutta Samae ja Ateneum ovat ansainneet tulla mainituiksi ja peukutetuiksi.

Oli pimeä ilta, lasi kuohuvaa, ystävä ja Samae. Loistavan illan menu? Ehkäpä. Kaiken kruunasi kuitenki korvapuusti - pieni makea hoikkana pittää. Ihan oma juttunsa oli eturivi ja loppuunmyyty ilta - aivan super kiva että Ateneum-klubi oli vetäny heti ekana iltanaan kahvion täyteen populaa!

Noh, Samae tuli, soitti ja lauloi. Kerto siinä sivussa muutaman paskan jutun, joille me tietty täydellä sydämellä naurettiin. Nautittiin nallekarhun loistavista sanoituksista, vaikka herran muisti tekikin välissä tepposia - sanat meinasi jäähä unholaan! Ymmärretään, oltiinha me kuumat kissat siinä eturivissä häiritsemässä. Onneksi Samae piti päänsä kylymänä ja jaksoi heittää lissää huonoa läppää.

Vaikka Samaen muisti tökki, ei se iltaa pilannut. Oikeastaan teki siitä rennomman ja lämpimämmän. Ja voi ne laulut ja ne salakavalat sanat! Niitä nyt ikävöin. Onneksi pian taas nautitaan ja nauretaan!

Kiitos Samae, kiitos Ateneum-klubi. I'll be back.

PS. Toinen Ateneum-klubin iltama järjestetään 29.4. klo 20. Siellä Ateneum-salin hurmaa Mirel Wagner. Suosittelen!

Kuvasta kiitos!

Youth Lagoon / Tavastia

Olettekos kuulleet sanonnan 'paremmin myöhään kun ei milloinkaan', no nyt on täydellinen hetki lausua nuo maagiset sanat. Tässä kerta tulee lyhkäinen ylistyslaulu jo aikaa sitten olleesta keikasta. En voinut jättää julkaisematta.

I know, tämä on jo luultavasti sadas kerta kun sanon tämän. Kävin elämäni (yhdellä) parhaimmalla keikalla. Maanantaina. Ja minulle esiintyi amerikkalainen rakkaus, Youth Lagoon. Tuo kaikkien indieartistien hienoin ja kirkkain tähti. En ehkä itkeny, mutta kaukana ei kyyneleet ollut.

Varmasti jokainen teistä tietää miltä tuntuu kun seisoo yleisössä ja lavalla esiintyvän artistin mahtavuuden vuoksi unohdat missä olet? Maanantaina koin jälleen tuon tunteen. Kun kaikki ympäriltä katoaa ja kehoa värisyttää. Katsoin ihaillen niitä tummia kiharoita ja kuuntelin korvat lääpällään. Aivan ihana keikka, kaikessa surullisuudessaan - me kun emme taida enää Youth Lagoonia nähdä livenä. Toisaalta, juurikin sen vuoksi ilta tuntui entistä maagisemmalta ja tärkeämmältä.

Jotain hienoa kuitenkin koin ja siitä olen ikuisesti onnellinen. Viime aikoina onkin tuntunut että kaikki musiikkiin liitettävät muistot ovat kirkkaampia kuin muut - jotenki niissä muistoissa on enemmän sisältöä ja enemmän tunteen paloa.

Kiitos Youth Lagoon, kiitos Live Nation ja kiitos Radio Helsinki. Ilman teitä ei olis meitä, tai siis..

Ja ah, tyyppi soitti bändeineen juuri ne kaikki hyvät! Ei kyllä jättäny kylymäksi.

Kuva täältä.

LCMDF / Sport It

Huh. Kävin beben kanssa mummoloimassa Oulusa ja tietysti jo ennen lentolippujen ostoa tsekkasin kaupungin (rupsahtaneen) keikkatarjonnan. Nettiä selatessa huomasin että samalle perjantaiselle illalle oli buukattu kaksi (!!) pääkaupunkiseudun vahvistusta, niin Reino Nordin kuin ihastuttavaakin ihanempi LCMDF - ja jostain kummallisesta syystä päädyin itse nauttimaan jälkimmäisestä.

Olen nähäny LCMDF:n aiemmin vain kerran livenä ja siitä onki vierähtäny jo tovi jos toinenki.. Mutta jo silloin tyttöjen esiintymisessä oli sitä jotain, ja niin oli tälläkin kertaa! Vaikka olin keikalle lähtiessä vielä pienoisen influenssan kourissa eikä juhlafiilareitakaan ollu havaittavissa, sai duon elektroninen poppi heti pään pyörryksiin. Kukapa nyt voisi vastustaa tuon parivaljakon menoa ja melskettä? Pylly heilui kuin heinät tuulessa - taisi se illan alussa nautittu gintonic antaa hitusen vauhtia pyöritykseen. Sain joka tapauksessa loistavat reenit perjantaina, kiitos Emma ja Mia.

Oli muuten superia aloittaa ilta vanhoilla kappaleilla! Niiden avulla porukka pääsi hyvin meininkiin mukkaan ja tanssijalat lämpeni iisisti. Hemmoteltiin meitä tietty myös uudella tuotannolla ja luonnollisesti rakastuin päättömästi kappaleeseen nimeltään Idiot. Luoja mitkä fläsärit vanhoista säädöistä. Story of my life - tällä kertaa kyseinen sanonta tosiaan osu ja uppos. Terkkuja vaan eräälle samalla keikalla keinuneelle. Noh, toivottavasti tytöt joka tapauksessa kyseisen rallin levyttää, meikäläinen ainaki vois sitä vielä muutaman kerran kuunnella..

Kaiken kaikkiaan ilta oli mieletön. Seura oli mainiota, juoma virkistytti ja tuulettuminen teki varsin hyvää tälle vässähtäneelle mamalle. Illan alussa väsytti ja värisytti, mutta yöllä kotiin kammetessa tanssitti ja laulatti (aamulla taas ei ääntä irronnut, ehkä hyvä niin.) Peukut myös illan 'isännälle' eli uudelle indiemusaan keskittyvälle Restless Indie Clubille - Oulussa on (tai ainaki PITÄIS olla) kysyntää juuri sellaiselle. Tuen ja tykkään. VinkVink, 12.3. kyseisellä klubilla esiintyy Joosua.

Kiitos. Ja anteeksi. Oli I-H-A-N-A-A. Vieläki värisyttää.

Kuvat täältä ja täältä.

Iisa / Pressa

Moi. Pitkästä aikaa täällä. Ja tätä on kaivattu. Nyt onneksi elämä tasoittuu ja keikkatahti kiihtyy, eli bäk in da bisness! woop woop!

Eilen kävin ystävän kanssa kurkkaamassa Iisan nykyistä keikkakuntoa ja pakko myöntää että tuo suloinen nainen on I-H-A-N-I-N - tuo vahvasti mieleen pienen, vaaleanpunaisen, bebe-leivoksen. Vaikka keikka oli juuri niin hyvä kuin odottaa voi, oli paikka kuitenki Iisan kaltaiselle artistille aika erikoinen.. Pressan asiakaskunta kun näyttää muodostuvan suurelta osin hotellin keski-ikäisistä asiakkaista, oli tunnelmassa hieman hakemista. Mutta sekin löytyi hakematta - kiitos Iisan taianomaisten lyriikoiden, tanssittavien rytmien ja eteeristäkin eteerisemmän olemuksen!

Keikka oli täydellinen esimerkki siitä, kuinka ajatuksella laadittu biisilista on kuin nerokas taideteos. Balladien ja tanssijalkaa vipattavien kappaleiden oikein asettelu tekkee keikasta moniulotteisemman, pitää mielenkiinnon yllä sekä antaa kuuntelijoiden ajatuksille ja tunteille tilaa. Eilen saiki taas kokea koko tunteiden värikkään kirjon - välillä meinasi kyynel vierähtää poskelle, välillä taas ei meinannut pylly pysyä paikallaan. Iloa tietenkin toi myös omien lemppareiden kuuleminen ja niiden mukanaan tuomat muistot. Voi rakkaus.

Mutta kiitos jälleen ihanasta keikasta. Olet Iisa mahtava!

AG

Kuva täältä.

6 Feet Beneath the Moon by King Krule

Tiedättekö niitä paikkoja, hetkiä tai tyyppejä, joiden alkuperäinen tarkoitus muuttuu yllättäen ja tarjoaa sen ansiosta parempia viboja? Noh, kävin mielelläni jo aiemmin ottamassa mustetta ihoon Legacy Tattoossa työskentelevältä Beniltä, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun miekkonen pisti kerta kerran jäläkee vaa parempaa taustamusaa soimaan, niin tajusin kuinka hyvän diilin olinkaa löytäny. Siinä mustetta ottaessa, paskaa puhuessa, sain mukaani myös uusia musa-tuttavuuksia. Tällä kertaa pureudutaan viimeisimpään ihastukseeni, King Kruleen, jota hyräilin mielipuolisesti Benin hakatessa sirokaulaista flamingoa käteni täytteeksi.

King Krule räjäytti tajuntani äänellään. Siis helekutti, kuunnelkaapa, mikä soundi siltä äijältä lähtee! WOW. Paitsi että se ei ole äijä vaan pieni poikanen, vielä untuvassa ajelehtiva. Ikää jätkälä on vaivaiset 19, jota ei ole uskoa todeksi levyä kuunnellessa. Eikä uskoisi että kyseessä on esikoisalbumi. Ei sitten millään. Sen verta on pontta ja ajan patinoimaa ääntä 6 Feet Beneath the Moon -levyllä että aivan värisyttää. Jotkut vaan handlaa musiikin teon ja sepä vasta onki mahti taito osata. Arvostan.

Mutta siis, tarkotus oli vaan kertoa että järetöntä tykitystä!! Teksti on itseasiassa vanaha - siitä huolimatta oon edelleen yhtä vakuuttunu nuoren miehen lahjoista. Toivottavasti sinäki.

AH!

Kuva lainattu täältä!