Pitkän keikkatauon jäläkee päräytin itteni Tavastialle tsekkaamaan minkälaista tarjontaa perjantaisin järjestettävällä Kesäklubilla on - luonnollisesti olin haltioissani huomattuani että kesän rientoihin on kiinnitetty kovia nimiä, kuten ikilempparini Regina sekä Burning Hearts. Eilen koti-ikävääni kuitenki lievitteli oululainen Satellite Stories, jonka keikalle olenkin hinkunut koko kevään...mutta ennenkuin nautin kotikontujen poikien musisoinnista, sain tutustua levylautasella soineeseen Black Twigiin livenä!
Black Twig on soinut omalla koneellani jo jonkin aikaa.. Olin onnessani että juuri Black Twigin poijjat soittavat ennen Oulun vahvistusta! Saisin iskettyä kaksi pulleaa kärpästä yhelä iskulla. Kävin hakemassa hyvissä ajoin lippuni Stupidosta ja aloitin tehokuuntelun jotta osaisin verrata nauhoitetun materiaalin ja livenä soitettujen biisien meininkejä. Koska nauhoitettu musiikki kuulosti korvaani hyvältä, en lähtenyt liikkeelle minkäänlaisien ennakkokäsitysten tai-odotusten siivittämänä ja koin eeppisiä hetkiä seistessäni yleisössä. Jokin poikien välittömässä ja vähäeleisessä esiintymisessä sai minut ihmetykseen, jonka seurauksena seisoin kuvitteellisesti varpaillani liikuttaen aivonystyröitä. Olin häkeltynyt hiljaisesta vaikutusvaltaisuudesta jolla bändi toi itsensä esille, hienoa pojat! Tunsin katselevani yhtyettä lasin takkaa, joka vain lisäsi hurmostilaani. Se mitä ei voi koskea, kiinnostaa eniten.
Black Twigiltä tuli alkuvuojesta levykin ulos ja muutaman kerran sitä kuunneltuani voin todella lämpimästi suositella kaikille! Vaikka tyyli onkin hieman popahtavampaa kuin olisin toivonut, ei sillä silti kylymäksi jää!
Black Twigin jättämän odottavan fiiliksen tuli nostattamaan party indietä soittava Satellite Stories. Oulun poijjat ovat heittännee rundia pitkin Saksaa ja Ranskaa, vallannee niin supisuomalaisten kuin keski-eurooppalaisten tyttöjen sydämet ja lähtevät piakkoin tanssittammaa Japanin indie-diggareita. Itse olen nähäny poijjat usiampaan otteeseen ja kerta kerralta meno vain tuntuu yltyvän - vaikkakin Oulussa koetut keikat ovat ehottomasti parhaimmistoa. Minulta löytyy myös uskomaton tarina Satelliteista ja Saksasta, mutta jätetään se hautomaan...
Perjantain Tavastian keikka oli miellyttävä muttei omasta mielestäni lämmittänyt tarpeeksi. Kyllä sielä tytöt tälläkin kertaa syttyivät ja lanteita veivattiin, mutta tunnelma (ainoa kerta kun en saanut nyrkistä Satelliten keikalla) ja poikien soundi ei yltänyt joihinki aikaisempiin vetoihin. Huomasin kuitenki erään varsin toimivan uutuuden - sutjakaksi hiottu keikkasetti! Niinki jännittävä asia sai sukat pyörimään jaloissa ja hymyilemään nerokkuudelle. Itse ainaki fiilistelen nivoutunutta jatkuvuutta! Ah! Vaikka poikien live jätti tällä kertaa vähän kylymäksi, tiedän että tällä vauhdilla ja esiintymisen innokkuudella Japani ei jää kauimmaksi keikkapaikaksi bändin pitkässä elämässä. Kunhan urosten mielenkiinto alaa kohtaan sekä hyvin antava lauluarkku pysyvät plussan puolella, ei tällä nelikolla ole hättää! Innoa ja onnea sinne!
Ensimmäinen Tavastian kesäklubi-ilta korkattu eikä jää viimeiseksi! Kiitokset kuumista kiinnityksistä.
PS. Mihin on kaonnut Satelliten basisti Jyrin lakki? :O Olikohan pesussa...
Kuvat nappasin täältä, täältä ja täältä.
AG
10. kesäkuuta 2012
9. kesäkuuta 2012
Foliotracks by Sininen Kaappi
Olen kärsiny pahasta inspiksen puutteesta viime aikoina.. Hurjasti uutta mussiikkia, mutta vireystilassa on ollu muutamia puutteita. Tämä ihastuttava vappaapäivä oli tarkotus viettää rennosti pienten askareiden parissa, mutta suunnitelmat muuttuivat sillä hetkellä kun naamakirja ilmoitti että Sinisen Kaapin ensimmäinen pitkäsoitto Foliotracks löytyy nyt Spotifysta! Kävimpä samalla sekunnilla siirtämässä sen omalle pitkälle listalle ja painamassa play:ta. Saatoin sisälläni tuntea hykerryttävää kuplintaa.
Olen kirjoitellut oululaisesta Sinisestä Kaapista aiemminki - myöskin tämän kyseisen levyn julkkareista, mutta kotona kuunnellessa fiilikset ovat hieman erilaiset kuin hämyisessä baarissa. Ikkunasta porottaa aurinko ja levy soi kolomatta kierrostaan. Olen löytäny jo omat suosikkini kummastuttavien soundien seasta ja nauttinut niistä silimät kiinni liimautuneena, pään keinuessa puolelta toiselle. Tämä saattaa kuulostaa hullunkuriselta - levyä kuunnellessa tunnen siirtyväni hallittuun hiljaiseen tilaan, jossa voi rentoutua mutta toisaalta samaan aikaan aivot tuntuu käsittelevän enemmän asioita kuin ikinä aiemmin. Vaikka samala puuhaa ties mitä, keskittyminen ei herpaannu soivasta musiikista hetkeksikään. Minusta kaikista hassuinta on se, että nautin suunnattomasti tämän sekasortoisen ja mieltä ärsyttävän soundin kuuntelemisesta - se antaa puhtia päivään.
Valitettavasti juttu jää lyhyeen, mutta ilolla ilimoitan että Sininen Kaappi soittaa Helsingissä piakkoin! Ehkä sitten tarkastellaan mikä on bändin livekunto edellisiin vetoihin verrattuna.
Tsekatkaa Big Bass Inside Me-lista Spotifysta ja voitte nautiskella sieltä käsin muun muassa tämän yhtyeen parhaimmistoa.
Musiikkin huuruisesta kodista, AG
HUOM, kirjoitettu 28.5. Puhe siitä vireystilan puutteista oli aivan totta... Ja kuvan nappasin poikien Myspace-sivustolta!
19. toukokuuta 2012
Takk... by Sigur Rós
Kun muutin kolomen nyssykän voimin elämäni tänne "suureen" kaupunkiin, jouvuin ihimeelliseen tilanteeseen. Kärvistelin kaksi viikkua iliman intternettiä. Tuon tavallisen hienouven puuttuessa elin myös ne viikot iliman mussiikkia - opin ettei Spotifyn olemassaoloon kannata luottaa, se kun ei näköjään aina ole saavutettavissa.. No, kiitos erään herran, löysin Stupidon ja kasan levyjä. Kiitos myös erään ystävän, joka kantoi luokseni mankan! Nyt hymyillään ja tanssitaan niin että naapuritki tykkää!
Mutta aiheeseen.. Hankin Stupidosta viime visiitillä Sigurin neljännen pitkäsoiton Takk...:n ja olen nauttinut siitä suunnattomasti! Omistan yhtyeeltä muitakin levyjä, mutta tämä on se oma suuri suosikkini. Naapurien onneksi (uskon että neki tykkää) olen kuunnellut kyseistä albumia jo viisi päivää putkeen - tälläkin hetkellä se tuo mukavaa tunnelmaa muuten niin tyhjään huoneeseen.
Sigurissa arvostan omalaatuisuutta ja heleppoa rauhallisuutta. Näiden tahtien liukuessa ei voi kokea ahistavia hiljaisia hetkiä, vaan ilon pulpahduksia. Voisin jopa kehottaa soittammaa tätä reffeillä, jos se vain on mahollista! Minulle tämä islantilainen musiikki merkittee kuulasta soitantaa, ilosta itkemistä ja patjalla makaamista - juuri niitä yksinkertaisesti parhaita asioita maailmassa. En tiedä teistä, mutta minua tämä koskettaa oikealla tavalla, oikeasta kohtaa. Tekkee mieli vuodattaa kyynel jos toisenki oman sisäisen rauhan ja onnellisuuven vuoksi - vieläkin puristaisi jonkun kättä sammaa tahtiin kuin Jónsi laulaa ja muu poppoo soittaa sulavia säveliä.
Jotta maailma ei hukkuisi miljoonien kyyneleittemme takia, leijutaan hymy suin kun kuunnellaan ja katsellaan tätä! Ja jotta hymy nousisi korviin saakka! Kyllä jäätävän loistava post-rokki toimii.
Kuvat täältä ja täältä!
AG
Mutta aiheeseen.. Hankin Stupidosta viime visiitillä Sigurin neljännen pitkäsoiton Takk...:n ja olen nauttinut siitä suunnattomasti! Omistan yhtyeeltä muitakin levyjä, mutta tämä on se oma suuri suosikkini. Naapurien onneksi (uskon että neki tykkää) olen kuunnellut kyseistä albumia jo viisi päivää putkeen - tälläkin hetkellä se tuo mukavaa tunnelmaa muuten niin tyhjään huoneeseen.
Sigurissa arvostan omalaatuisuutta ja heleppoa rauhallisuutta. Näiden tahtien liukuessa ei voi kokea ahistavia hiljaisia hetkiä, vaan ilon pulpahduksia. Voisin jopa kehottaa soittammaa tätä reffeillä, jos se vain on mahollista! Minulle tämä islantilainen musiikki merkittee kuulasta soitantaa, ilosta itkemistä ja patjalla makaamista - juuri niitä yksinkertaisesti parhaita asioita maailmassa. En tiedä teistä, mutta minua tämä koskettaa oikealla tavalla, oikeasta kohtaa. Tekkee mieli vuodattaa kyynel jos toisenki oman sisäisen rauhan ja onnellisuuven vuoksi - vieläkin puristaisi jonkun kättä sammaa tahtiin kuin Jónsi laulaa ja muu poppoo soittaa sulavia säveliä.
Jotta maailma ei hukkuisi miljoonien kyyneleittemme takia, leijutaan hymy suin kun kuunnellaan ja katsellaan tätä! Ja jotta hymy nousisi korviin saakka! Kyllä jäätävän loistava post-rokki toimii.
Kuvat täältä ja täältä!
AG
13. toukokuuta 2012
Onko tässä maailman seksikkäin levynkansi?
9. toukokuuta 2012
Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi / 45 Special
Vietin viimeiset Oulu-iltani kantakapan riennoissa. Lauantaina meitä oli vastassa loistava Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, joka riemastuttaa, kummastuttaa että järkyttää yhtaikaa. Miekkosten meno muistuttaa teatterista karanneiden näyttelijöiden sairaita illanistujaisia. Niissä illoissa ei säästellä puvustuksessa tai soundeissa. Meikitki on äijillä kohillaa! Loistavvaa!
Sain rutkasti kiksejä keikalta, vaikkakin joku Herra Idiootti kaatoi juomansa päälleni - nesteen runsauven vuoksi eppäilen että halusi päästä pesemmää selekääni.. Harmillista ettei oltu saunassa ;> Tämä episodi hieman lannisti tunnelmaan, mutta onneksi se palautui THJKB:n äijien vetäessä tummia, glitterillä höystettyjä biisejään. Yhtyettä ei pysty lukittemmaa mihinkää lokeroon, koska se suorastaan kattaa kaikenlaiset musiikkigenret - jopa herkät rakkausballadit! Uskomatonta mutta totta, olen menettänyt pienen palan sydämestäni näile Oulusta tuleville puolihulluille persoonille. Jos käyttäisin hattuja, nostaisin sen salkoon merkiksi omasta arvostuksesta näitä miehiä kohtaan!
Odottelen Oulun homoja uuvelle Helsinki-visiitille kesän aikana, jotta saisin nauttia tästä mainiosta kokoonpanosta muutenkin kuin Spotifyn kautta. Levy mettästetää hyllyä täyttämmää!
Kuvat täältä!
PS. Olisin läntännyt kuvia mielin määrin, mutta tyyvyin sitten näihin! Tsekatkaa yhtyeen facebook!
PSS. Kiitos hanipuppelille kun veit mukanasi!
Rakkaudella AG
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








