Flip Hop by Sipulijaska

Ensi kohtaamisemme oli humoristinen. Olin viime kesänä tsekkailemassa levyvalikoimaa Stupidossa ja silmäni kohistui muutamaan järjettömään artistinimeen ja toinen niistä oli Sipulijaska. En kiinnittänyt levyyn muuten huomiota, mitä nyt naureskelin silloin tällöin löydölleni. Mutta tässä sitä ollaan - kirjoittamassa tuosta päättömän nimen valinneesta artistista, ja vieläpä hyvällä.

Uusi, kunnon hively, Sipulijaskan puoleen tapahtui yhtenä kesäkuun viikonloppuna. Kuulin Auta Muistamaan piisin eräältä musiikkia ymmärtävältä taholta ja koukkuun jäin! Kuuntelin sanoja tarkkaan ja ne jäi kummittelemmaa mieleeni - illala uskaltauduin kyselemään noiden sulosointujen perään ja yllätys oli nauruntäyteinen. Sipulijaska teki siis yhdellä lorutuksellaan järisyttävän vaikutuksen tämän tytön musakorvaan - siksipä levy onki viihtyny viime viikot top vitosessa. Jokaisena, kesäisenä aamuna korvani halajavat tätä hunajaa.

Koska albuumi on kuunneltu läpi kymmeniä kertoja, osaan poimia joukosta helmet ja vähemmän helmet. Kaiken kaikkiaan yksi pala suuresta sydämestäni on sipulisen Jaskan käsissä. Silti mietin että olenko seonnut, kuolemaisillani vai täysissä sielun ja ruumiin voimissa, minä kun en ole räpätyksen suuri ystävä enkä aiemmin (viimeisiä kuukausia lukuunottamatta) ole lämmennyt elektrobiiteillekkää. Ehkäpä kyseessä onki aikuistuminen ja maun muokkautuminen uuteen aikakauteen - toivon kuitenki että se pieni teini pyssyy sisälläni, koska punaviintä tai sinihomejuustoa en aio kaappiini ihan vielä kelpuuttaa. Loisto musa on kuitenki aina tervetullutta.

Kiitos Sipulijaska että olet teheny omanlaista, psykepileisiin sopivaa räppiä. Kiitos että uskot itseesi. Meikäki uskoo sen verta että käyn hakemassa sen kannellisen kappaleen hyllyyni. Se on paljon se.

Auta mut kotimatkan alkuun, en jaksa enää juosta karkuun, AG

Kuvat täältä ja täältä.

Burning Hearts & Shine 2009 / Tavastia

Tavastian tummat seinät toivottivat torstaina tervetulleeksi. Olikin kulunut tavattoman pitkä aika sitten viime näkemän, mutta sitäkin iloisempi oli yhdentyminen. Kaikin puolin ja kaikkien toimesta.

Burning Hearts oli yhtä kihelmöivä kuin edelliskesänäki. Kuultiin aluksi uutta matskua, joka oli juuri sitä mitä odotinkin - loistavvaa. Ihastuttavvaa oli myös kuulla uusia sovituksia vanhoista biiseistä - yllättävyys ja ne uudet ulottuvuudet tuovat sitä lämmintä tuulta vanhoihin risuihinkin. Ei sillä että Burning Heartsin tuotanto olisi risukasaa nähänykkää.. Muutenkin lavalta huokuva fiilis sai omanki kropan mukaan ja olisi teheny mieli reivata nurkasta nurkkaan ja keskelle. Olinkin kirjottanu ylemmissä fiilareissa muistiinpanoihini että "Muistaha ostoa levyit" Kirjotusvirheet johtuivat kalijan aiheuttamasta tilasta. Keikka oli siis hieno, ihana ja kaiken kaikkiaan rahojeni arvoinen - mutta viimisen biisin valintaa olisin itse miettinyt kahdesti. Tällä kertaa se surukkuus ja hitaus sai aikaan kylymiä väreitä ja muutamia kyyneliä takin kauluksessa, joka ei loistokkaan keikan päätteeksi ole se tunnetila jonka toivoisin jäävän päälle.

Shine 2009 oli mieletön. Siis MIELETÖN. Tajuton. Kyllähän sitä keikkaa olikin odotettu sillä irveellä että jumantsuukka. Jotain siitä hienoudesta kertoo se, että ainoa asia muistiinpanoissani on "Se viiminen Like a Jean oli kovissss" - en siis keskittynyt kirjoittamiseen vaan musaan, tanssimiseen ja kalijaani. Eli kaikkeen tärkeimpään. Miekkosten musa on jotain ylimaallista, jotain mitä ei voi kuvailla, jotain mikä pitää kuulla ja kokea. Jostain syystä jopa se keikalle rakennettu fiilis oli jollain tappaa tärkeämpää kuin ne sanoitukset tai soinnut - niitä voi tsekkailla lähemmin kotona. Olen iloinen että pääsin reilun vuojen kestäneen odotuksen jäläkee Shine 2009:n keikalle ja nautin siitä. Iloa on mukaansa vievä musa ja huumori.

Kiitos. Tack så mycket. Thank you. Help God.

Pusuin, AG

Exile by Hurts

Huh, kylläpä tämä on täällä ootellu julkaisuaan..mut pistetäämpä nyt ulos! Puhe ihan vanahasta jutusta, mutta yrittäkää ymmärtää. Ja eikös se ole niin että parempi myöhään kun ei milloinkaa!

Muutama päivä takaperin Hurtsin toinen pitkäsoitto näki päivänvaloa ja tietty minäkin tartuin samantien syöttiin, kylläkin hieman skeptisin mielin. Pakko myös myöntää että omalla tavallani jännitin mitä tuleman pittää, koska en ollut aivan täysin tyytyväinen sinkkulohkaisuun ja koska omalla tavallani olin täysin rakastunut Happinessin antamaan fiilikseen sekä loistokkuuteen. Kaikesta huolimatta otin Exilen vastaan ja pistin koetukselle muutaman päivän mittaisella tehokuuntelulla.

No, Exile ei vienyt jalkoja alta kuten edeltäjänsä. Pettymykseltä ei vältytty eikä kyllä satunnaisilta kyyneliltäkään - jälkimmäiset nyt onneksi johtuivat musiikin koskettavuudesta, ei pettymyksestä. Omaan korvaani soundi oli hitusen löyhempi ja laahaavampi kuin Happinessissa ja oikiastaan siksi en oikein saanu mistää kiinni. Toisaalta taas nautiskelin siitä että toinen levy tarjoaa hieman "kasvanutta" Hurtsia - harvoinha debyyttialbumi on juuri sitä sammaa kammaa millä yhtye tahkoaa myöhemmin. Hyvänä (ja harmittavana) esimerkkinä Sigurin Rosin kehitys tai oikiammin muuttuminen popimpaan soundiin. Hurtsin kohdalla muutos oli kuitenkin hieman parempaan päin, vaikken levystä kokonaisuuvessaan nauttinu yhtä kovasti kuin ensimmäisestä.

Kaikesta huolimatta suosittelen levyn tsekkaamista - uskon että Hurtsin poikain karisma ja rakkauven täyteinen lyriikka iskee moneen suoneen, eikä sadat tuhannet fanit ole näin ollen yhtä tylyjä kuin minä. Ja pakkohan niitä pisteitä on antaa niistä levyn kannesta löytyvistä suomen sanoista. Kuvaa aika lailla Suomea tuo Onnellisuus maanpaossa.

Kipein terkuin, AG

Kuvat täältä ja täältä.

Old Space by Clouds

Yksi elämän hienoimpia asioita on ystävät. Vielä paremmaksi ystävän tekkee sen loistava musiikkimaku ja öitä lämmittävät vinkit. Eilen illala sain vinkkauksen Helsingistä ponnistavasta elektro duosta, Cloudsista, eikä olisi voinut enempää mennä oikiaan osotteeseen. Meleko päheetä kammaa.

Kuuntelin Cloudsin poikia pitkälle yöhön enkä kyennyt lopettamaan - siis onko musta tulossa elektroa rakastava matami?! Oonko tosissani nousemassa yli vanahasta indie-rakastaja minästä?! Mitä helekuttia sanon minä. Aikamoista. Mutta Clouds. Loisto kamaa. Suosittelen. Täydellä sydämellä. En pilaa nautintoanne turhilla läpinöillä, vaan rakastukaa itse! Olkaa hyvä,  Clouds. Tässä lemppari, s'il vous plaît.

Ja arvatkaa mitä - joku omistaa lipun Flow'ta aurinkoisempaan taivaaseen!

Suurella sydämellä, AG

New baby boy - I'm on fire!

Uusi vauva löysi tiensä helliin käsiini ja täsä muutaman päivän kyhnäämisen jäläkee ollaa kuin yhtä. Sen kunniaksi mussiikkia! JES! JES! JES! Nauttikaa näistä, palataan pian langoille!

Lööv is in the air. Luojan kiitos vain musiikin saralla.

Aurinkoisin kevät terkuin, AG