No, saavutaan höpinöitten jäläkee taas musiikkimaailman pinnale. Eilen otin itseni ja lippuni ja ratsastin mustalla ratsullani Teatrialle. Pidän kyllä ystävieni seurasta keikoilla käydessäni, mutta yksin menemisessä on ihan omat vibansa - se tuntuu aluksi yksinäiseltä ja surkialta, mutta on loppujen lopuksi hyvin hyvin voimaannuttavvaa!
Saavuin ennen kaheksaa aika tyhjään Teatriaan ja olin hieman pettynyt..eikö ihmisiä oikiasti innosta tämmönen! Meinasi vettää sanattomaksi. Luojan kiitos Indian Trailsin kavutessa lavalle kasin jälestä, paikalla oli jo sen verta laaja joukkio ettei tarvinnu jälleen hävetä silmiään päästä. Muistan kyllä lahtelaisten poikien ensimmäisen keikan täälläpäin. No, täytynee paljastaa että oululaisten piheys ei vaikuta vain mussiikin maailmassa..
Olin iloinen. Hyvin iloinen. Ette tiedäkkään kuinka lämpöisiä kiksejä saan kun kuulen sekä näen aiemmin tsekattua yhtyettä uudelleen livenä ja huomaan heti kuinka soundit on parantunu! Siis luoja miten Indian Trails on tsempannu melkein vuojen takaisesta keikasta - hienoa! Käykäähän jätkät hakemassa kakkua palkinnoksi. Soundi oli siis hioitunu ja vokalistin ääni oli edelleen rakastettavan tummanpuhuva - saa lähetellä sähköpostia, ite en kehtaa! Pus! Oli joka tapauksessa mahtia nähhä poijjat uuvestaan Oulussa ja onneksi tällä kertaa yleisöki oli löytäny paikalle ja oli kovasti mukana menossa. Jess! Näitä poikia alan myymää ulukomaile - palataan siihen tulevaisuuven toimeenkuvaan myöhemmin!
Koska olin jo yhtä hymyä lahtelaisten jäläkee, ei hymy voinut enää nousta korvia korkeammalle kun villit palmut astuivat lavalle. Nyt on kyllä myönnettävä että Wild Palmsin keikka oli kaikkea sitä mitä en ollut osannu odottaa. Esiintyminen oli vähäeleistä, mutta vokalistin äänen soundi sekä epätodellinen liikkuminen oli tajuttoman upeaa. Olin aivan ällikällä lyöty äänen kuultuani - se jää levyllä aivan tuhkan peittoon! En kyllä siltikkää ossaa päättää onko levytetty vai livetetty (:-D) parempaa.
Oli muuten miekkosilla maseet valot keikalla. Vaikka en ufo-tarinoista välitäkkää, niin kyllähä sellanen tietty fiilis vaan toimii. Ja kyllä tämän pienehkön unelman toteutuminen sai aikaan tonnettain mielihyvvää, ai että. Nytki hymyilyttää.
Wild Palmsin ukkojen jäläkee olin jo ihan finaalissa ja sekasi mussiikin aiheuttamasta mielihyvästä, että oululaisen vahvistuksen meno jäi vähä pliisuksi. Huomasin että oma keskittyminen alako lipsummaa heti ensimmäisen biisin jäläkee ja olin jo luovuttamassa. Mutta koska Satellite Stories on täyttä party indie -tulitusta, nousi se meno loppujen lopuksi toisiin stratosfääreihin! Huhhuh! Olen myös aiemmin maininnu että poikain keikoista kyllä hienoimmat ovat juuri kotikentällä tapahtuvat ja jälleen voin sanua sammaa. Jokin oma polte siinä vain on. Vaikka fiilis oli vähän hiipuvan puoleinen, oli mukavvaa kuulla muutama uusi biisi - joka kyllä antoi puhtia toisen albumin odotteluun. Go Scandinavian girls, ups, boys!
Keikan jälkeisin krapuloin, AG
PS. Kiitos koko konkkaronkalle hyvästä illasta! Teijän takia en nukahtanu vaikka sitä pelkäsin. Terkuin mummo.
PSS. Isot pojot Indian Trailsin pojille itsepainetuista kasseista! Kankaanpainanta on aika kivvaa!
PSSS. Wild Palms, big thanks to you guys! You were more than awesome. Hopefully you will have great time in Lapland and meet our Santa. Remember to be nice and sit on his knee! Luck for that!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti