29. kesäkuuta 2012

Suomen karvapääkuninkaat 1968, Mother & Sininen Kaappi / Liberte

Tiistaina koitti odotettu ilta - oululaiset poijjat tulivat ilostuttammaa pientä (tai suurta) koti-ikävää potevaa neitokaista. Onneksi tämän neitokaisen kainalossa keikkui ihanaaki ihanempi ystävä, joka oli yhtä kovasti odottanut Sinisen kaapin keikkaa Kallion linjoilla. Lähdimme siis hyvin muikein mielin viettelemmää viimeistä iltaa yhesä...

Liberte löytyi heleposti Kolomannelta linjalta ja lippukaan ei polttanu reikää lompakkoon - kalijaki oli suhteellisen edukasta! Saavuimme paikalle hieman liian ajoissa, mutta sehä ei lappilaisia naikkosia palijon hijasta. Puhuttiin paskaa ja juotiin kalijaa. Viimein pääkaupunkiseutulainen Suomen karvapääkuninkaat 1968 valtasi lavan aurinkolaseilla kyllästetyllä karismallaan. Nautin eniten rumpalin pulisongeista, vaikka eipä vokalistin rosoisen lapsellinen ja tumma ääni pahalta kuulostanu sekään. Itse pidin myös Karvapäiden Zen Cafe:tta ja 22-Pistepirkkoa muistuttavasta biisien rakenteesta sekä soundista, jota uskaltauvun kuvailemaan suomalaisittain soitetuksi indiemäisen meneväksi punkkirokiksi - mikä sanojen sekamelska! Samala ko ite lumouvuin yllätyksellisestä rakkausballadista, seuralaiseni veteli hirsiä vieressä... ehkä kaikkiin ei iskekkää mies, soitin ja herkät sanat. Myönnän että omissakin ajatuksissa vaivuin ensin epätoivoon: "Miksi tällaistä mussiikkia soittavat poijjat tahtovat herkistellä kesken kovan keikan?" mutta annoin anteeksi kuultuani sydäntä sulattavat lyriikat.


Yhtye villitsi (hehheh) yleisön huvittavilla sanoituksillaan ja loppuun mennessä kiihtyneellä meiningillään, vaikka tekniset ongelmat värittivätkin soitantaa. Pahala en poikia muistele! Taijampa jopa ilmestyä 4.7. Bar Looseen Karvapäiden seuraavalle keikalle. Siellä törmättää!

Seuraavana Karvapäiden lämmittämille lauteille asteli Heinolasta ponkaiseva Mother. Odotin ikävöissäni äitini hyppäävän lavalle keikistelemmää, mutta sinne kipusikin nelijä nuorta miestä. Olin hieman surukas poikien ulkoisessa habituksessa olleisiin puutteisiin - oikialla staililla bändistä kuoriutuisi ulos syötävää herkkua! Koska tämä on edelleen musiikkiblogi, voijaan siirtyä itse asiaan: ensimmäisestä biisistä lähtien tiesin että olin teheny hyvän päätöksen tullessani Liberteen. Motherista sädehti rempseys ja maanläheisyys, joita vahvisti moniulotteinen soundi. Kukapa ei lämpenis?


Samala ko seuralainen heräili horroksestaan, minä ajelehdin mielikuviin joissa juoksin paljain jaloin polttavalla asflatilla ja ajelehdin pitkin kaupungin unohdettuja katuja. Piakkoin vaihoin kuumat kadut eeppisiin kauhuelokuviin joista kiirehdin ikisuosikkini, The Crashin, keikalle. Biisien voimakas tempo ja kerroksellisuus veivät siis kirjaimellisesti mukanaan.. Vaikka vokalistin kuumottavat muuvit, toimivat kutsuhuudot sekä musiikilliset yllärit tarjosivatkin huimaa viihdettä, vei tekniset ongelmat tämänki yhtyeen tuoman ilosanoman miinuksen puolelle. Keikan koettuani ehdotan pojille että pitäytyvät omalla tontillaan, sen verta eräs heviörinän puolelle mennyt kipale aiheutti naurupyrähdyksiä tässä naisessa..

Päälimmäisenä mielessäni pyörii vokalistin mieletön ääni! Eppäilen että koin rakkauventuntoja sitä ääntä kohtaan ja olenki miettiny että onko laitonta mennä naimisiin äänen kanssa? Selvittelen faktat.. Kaiken kaikkiaan nautin olostani ja niin nautti soittajatkin, Motheria kehiin! KIITOS!!

Olin saanut jo toimivan lämmittelykierroksen joten aika odottavissa fiiliksissä olin Sinisen kaapin vallatessa Liberten lavan! Aika räjähdysmäisesti myös tulin alas pilvilinnoistani kun pojat vähäeleisesti aloittivat keikan ihanilla, korvia särkevillä soundeilla. Selkäpiissä kulkeva sähkö värisytti kroppaa ja mieli täyttyi Oulusta. Jälleen kerran lumouduin poikien keskittymisestä, käsin kosketeltavasta aitoudesta sekä kaikkensa antavuudesta. Vihdoin myös seuralaiseni hymyili kuin Naantalin aurinko, kiitos siitä!


Sinisen kaapin kohdallakin tekniset ongelmat häiritsivät sen verta että soundi ei ollut aivan kirkkaimmasta päästä, mutta kyllä amfetamiini-indie vaikuttaa ihmiseen maanjäristyksen tavoin eikä epäpuhtaus näin ollen menoa hidastanut. Omaan fiilikseeni vaikutti positiivisesti myös useat nautitut huurteiset, mitä viehättävin seura sekä lemppari-biisini Best-Seller Cutters. Kaiken tämän lisäksi pohojosen pojat heittivät kehiin uuven, rauhallisen biisin rakkauvesta - olin ällikällä lyöty.

Keikan loppuun Sininen kaappi veti rauhallisesta temmosta hurjaan vauhtiin kiirivän biisin, joka oli juuri täyvellinen yhistelmä yhtyeen parhaimpia puolia. Pistin merkille myös rummut!! Ah sitä ääntä! Nyt vain harmittelen etteivät pojat heitä useammin keikkaa pääkaupunkiseuvulla tai vaihtoehtoisesti veivaa lanteita 45:sen tanssilattialla joka perjantai että lauantai! Syksyltä odotan kumpaaki, tai no keikat voi pysyä pohjosessa. Joka tapauksessa, mielettömät kiitokset ja tsempit pojille, onneksi olette ehjinä Oulusa! Me nähhää vielä, halusitta tai ette!

Kaikella kunnioituksella nousevalle musiikille, AG

PS. Sininen kaappi: Koska teijän musiikki tuo mieleen raketti-ja ilotulituskuvioidut bokserit, olisko mahollista joskus kuulla vaaleanpunasten pitsipöksyjen soundeja?

 PSS. Loistavaaki hienommista kuvista voitte kiittää puhelintani...

24. kesäkuuta 2012

Elämäsi suloisin virhe by Heli Kajo

Odotin ko kuuta nousevaa Heli Kajon debyyttialbumia ja sain kokea karvaan pettymyksen sen ilmestyttyä.. Olin fiilistellyt Kajon euroviisukarsinnassa kuultua Annankadun kulmassa -biisiä sekä esikoisalbumin sinkkulohkaisuna tarjottua Jos mä kuolen nuorena -rallia ja luonnollisesti odotin levyltä sammaa kihelmöivää tunnetta, vaan se jäi haaveeksi. Elämäsi suloisin virhe -levy sisältää enemmänkin kornia tangomarkkinamatskua kuin koskettavan kaunista laulantaa.


Olen jo useaan otteeseen pähkäillyt pienessä päässäni että mikä Helillä meni vikkaan biisejä kirjottaessa? Levyllä kuultavien rallien sanat ovat aikalailla sammaa samastuttavvaa matskua kuin aiemmin kuulluissa lauluissa, mutta sävelissä on siirrytty väärällä puolelle.. Olisin toivonut soljuvaa ja rauhallista poppia, jota kuunnellessa kyyneleet ilmestyvät näköpiiriä häirittemmää. Olisin halunnut koukuttavia tarinoita, joiden mukaan itsekin lähtisin. Toivoin tempoa jota en saanut. Niistä pettymyksistä huolimatta olen suuri Heli-fani - tässä taannoin kaupungilla hänet bongatessani olisin tahtonut mennä halaamaan ja kiittämmää kaikesta. KIITOS! Pakko myös hehkuttaa naisen ihastuttavaa ääntä ja suloista ulkomuotoa - ei tämä debyytti kuitenkaan aivan floppi ollut!


Nyt odotan että näkisin Heli Kajon lavalla laulamassa rakkaudesta ja antavan kaikkensa yleisölle. Uskon etten pettyisi.

Nauttikaa lempparistani!
PS. Kattokaa nyt kuinka ihana!

Kuvat täältä!

AG


22. kesäkuuta 2012

Fantastic midsummer for everyone, be safe!

Tämä video kiteyttää omat tavoitteeni juhannukselle: rento fiilis, ihanat ihmiset ja loistava mussiikki.

Juhulikaa sievästi, äläkää hukkuko!

PUS PUS AG

20. kesäkuuta 2012

Kaikella rakkaudella basisteille!

Maailman kolome turhinta asiaa:
-Munkin munat, nunna nännit ja bassosoolo. 


Mitä yhteistä on Queenin basistilla ja lasikuituvenneelä?
-Kumpikin haluaa peräänsä nelikymppisen Mercuryn.

Miksi basisti ei voi olla joulupukkina?
-Hänellä ei ole tarpeeksi lahjoja. 


Kitaristi: On se kumma kun aamulla aina sojottaa pystyssä.
Basisti: Samanlainen se on minunki tukkani.

Basisti on ollu kymmene vuotta autiola saarela yksikseen, kun kerran rantaan ui kaunis alaston nainen, joka sanoi:
-Kultaseni, nyt saat mitä olet jo kauan kaivannut.
Siihen basisti: Älä perkele, onko sulla viinaa?
 

AG

10. kesäkuuta 2012

Black Twig & Satellite Stories / Tavastia

Pitkän keikkatauon jäläkee päräytin itteni Tavastialle tsekkaamaan minkälaista tarjontaa perjantaisin järjestettävällä Kesäklubilla on - luonnollisesti olin haltioissani huomattuani että kesän rientoihin on kiinnitetty kovia nimiä, kuten ikilempparini Regina sekä Burning Hearts. Eilen koti-ikävääni kuitenki lievitteli oululainen Satellite Stories, jonka keikalle olenkin hinkunut koko kevään...mutta ennenkuin nautin kotikontujen poikien musisoinnista, sain tutustua levylautasella soineeseen Black Twigiin livenä!


Black Twig on soinut omalla koneellani jo jonkin aikaa.. Olin onnessani että juuri Black Twigin poijjat soittavat ennen Oulun vahvistusta! Saisin iskettyä kaksi pulleaa kärpästä yhelä iskulla. Kävin hakemassa hyvissä ajoin lippuni Stupidosta ja aloitin tehokuuntelun jotta osaisin verrata nauhoitetun materiaalin ja livenä soitettujen biisien meininkejä. Koska nauhoitettu musiikki kuulosti korvaani hyvältä, en lähtenyt liikkeelle minkäänlaisien ennakkokäsitysten tai-odotusten siivittämänä ja koin eeppisiä hetkiä seistessäni yleisössä. Jokin poikien välittömässä ja vähäeleisessä esiintymisessä sai minut ihmetykseen, jonka seurauksena seisoin kuvitteellisesti varpaillani liikuttaen aivonystyröitä. Olin häkeltynyt hiljaisesta vaikutusvaltaisuudesta jolla bändi toi itsensä esille, hienoa pojat! Tunsin katselevani yhtyettä lasin takkaa, joka vain lisäsi hurmostilaani. Se mitä ei voi koskea, kiinnostaa eniten.

Black Twigiltä tuli alkuvuojesta levykin ulos ja muutaman kerran sitä kuunneltuani voin todella lämpimästi suositella kaikille! Vaikka tyyli onkin hieman popahtavampaa kuin olisin toivonut, ei sillä silti kylymäksi jää!


Black Twigin jättämän odottavan fiiliksen tuli nostattamaan party indietä soittava Satellite Stories. Oulun poijjat ovat heittännee rundia pitkin Saksaa ja Ranskaa, vallannee niin supisuomalaisten kuin keski-eurooppalaisten tyttöjen sydämet ja lähtevät piakkoin tanssittammaa Japanin indie-diggareita. Itse olen nähäny poijjat usiampaan otteeseen ja kerta kerralta meno vain tuntuu yltyvän - vaikkakin Oulussa koetut keikat ovat ehottomasti parhaimmistoa. Minulta löytyy myös uskomaton tarina Satelliteista ja Saksasta, mutta jätetään se hautomaan...


Perjantain Tavastian keikka oli miellyttävä muttei omasta mielestäni lämmittänyt tarpeeksi. Kyllä sielä tytöt tälläkin kertaa syttyivät ja lanteita veivattiin, mutta tunnelma (ainoa kerta kun en saanut nyrkistä Satelliten keikalla) ja poikien soundi ei yltänyt joihinki aikaisempiin vetoihin. Huomasin kuitenki erään varsin toimivan uutuuden - sutjakaksi hiottu keikkasetti! Niinki jännittävä asia sai sukat pyörimään jaloissa ja hymyilemään nerokkuudelle. Itse ainaki fiilistelen nivoutunutta jatkuvuutta! Ah! Vaikka poikien live jätti tällä kertaa vähän kylymäksi, tiedän että tällä vauhdilla ja esiintymisen innokkuudella Japani ei jää kauimmaksi keikkapaikaksi bändin pitkässä elämässä. Kunhan urosten mielenkiinto alaa kohtaan sekä hyvin antava lauluarkku pysyvät plussan puolella, ei tällä nelikolla ole hättää! Innoa ja onnea sinne!

Ensimmäinen Tavastian kesäklubi-ilta korkattu eikä jää viimeiseksi! Kiitokset kuumista kiinnityksistä.

PS. Mihin on kaonnut Satelliten basisti Jyrin lakki? :O Olikohan pesussa...

Kuvat nappasin täältä, täältä ja täältä.

AG

9. kesäkuuta 2012

Foliotracks by Sininen Kaappi

Olen kärsiny pahasta inspiksen puutteesta viime aikoina.. Hurjasti uutta mussiikkia, mutta vireystilassa on ollu muutamia puutteita. Tämä ihastuttava vappaapäivä oli tarkotus viettää rennosti pienten askareiden parissa, mutta suunnitelmat muuttuivat sillä hetkellä kun naamakirja ilmoitti että Sinisen Kaapin ensimmäinen pitkäsoitto Foliotracks löytyy nyt Spotifysta! Kävimpä samalla sekunnilla siirtämässä sen omalle pitkälle listalle ja painamassa play:ta. Saatoin sisälläni tuntea hykerryttävää kuplintaa.


Olen kirjoitellut oululaisesta Sinisestä Kaapista aiemminki - myöskin tämän kyseisen levyn julkkareista, mutta kotona kuunnellessa fiilikset ovat hieman erilaiset kuin hämyisessä baarissa. Ikkunasta porottaa aurinko ja levy soi kolomatta kierrostaan. Olen löytäny jo omat suosikkini kummastuttavien soundien seasta ja nauttinut niistä silimät kiinni liimautuneena, pään keinuessa puolelta toiselle. Tämä saattaa kuulostaa hullunkuriselta - levyä kuunnellessa tunnen siirtyväni hallittuun hiljaiseen tilaan, jossa voi rentoutua mutta toisaalta samaan aikaan aivot tuntuu käsittelevän enemmän asioita kuin ikinä aiemmin. Vaikka samala puuhaa ties mitä, keskittyminen ei herpaannu soivasta musiikista hetkeksikään. Minusta kaikista hassuinta on se, että nautin suunnattomasti tämän sekasortoisen ja mieltä ärsyttävän soundin kuuntelemisesta - se antaa puhtia päivään.

Valitettavasti juttu jää lyhyeen, mutta ilolla ilimoitan että Sininen Kaappi soittaa Helsingissä piakkoin! Ehkä sitten tarkastellaan mikä on bändin livekunto edellisiin vetoihin verrattuna.

Tsekatkaa Big Bass Inside Me-lista Spotifysta ja voitte nautiskella sieltä käsin muun muassa tämän yhtyeen parhaimmistoa.

Musiikkin huuruisesta kodista, AG

HUOM, kirjoitettu 28.5. Puhe siitä vireystilan puutteista oli aivan totta... Ja kuvan nappasin poikien Myspace-sivustolta!