Prince of Assyria / Olohuoneklubi+, Galleria Hippolyte

WAU, WAU, WAU! Olen aivan sanaton.

Yhden ihanan viikon alkajaisiksi kävin nauttimassa ruotsalais-irakilaisen Prince of Assyrianin säkenöivästä äänestä sekä loistavista soittotaidoista Galleria Hippolytessa. Tunnelma oli hyvinhyvin intiimi ja kotoisa - illan takana olikin tänä keväänä aloittanut, uutuuttaan kiiltelevä, Olohuoneklubi (josta  myöhemmin tulossa muutama oma juttunsa.)

Olen kuunnellut Prince of Assyriania Missing Note -levyn tultua ulos vuonna 2009. Jo tuolloin miehen pehmeääkin pehmeämpi ääni teki sanattoman vaikutuksen, kuten myös muutamat maailman kauneimmat sanoitukset! Ei itkuilta voitukkaa välttyä, kun herra esitti ultimaattisia lemppareitani, Another love songin sekä Tears of joyn. Uudemmaltakin levyltä kuultiin monia tähdekkäitä kipaleita ja kaikeksi onneksemme saimme kokea aivan mieletöntä laulantaa! Siis voi luoja kuinka kroppa värisee ajatuksestaki. Jos herran ääni vaikuttaa jo levyllä, en tiedä mitä se tekkee livenä - kenties värisyttää, kihelmöi ja polttaa? Ainaki vakuuttaa, jos ei muuta.

Näin viikkojenki jälkeen olen onnellinen ja kiitollinen. Ilta oli ihana, sellainen taianomainen ja rempseä. Ympärillä valkoisia seiniä, kauniita tauluja sekä kupissa lämmin tee. Gotta love this kind of things!

PS. Juuri tämmöisille tilaisuuksille olisi kysyntää! Olispa palkitsevaa päästä itse toteuttamaan musiikkiin ja taiteeseen liittyviä tapahtumia, jotka tuovat yleisölleen iloa sekä lämpimiä fiiliksiä.

Samae Koskinen / Ateneum-klubi

Oi, tästäkin on jo vierähtäny tovi jos toinenki, mutta Samae ja Ateneum ovat ansainneet tulla mainituiksi ja peukutetuiksi.

Oli pimeä ilta, lasi kuohuvaa, ystävä ja Samae. Loistavan illan menu? Ehkäpä. Kaiken kruunasi kuitenki korvapuusti - pieni makea hoikkana pittää. Ihan oma juttunsa oli eturivi ja loppuunmyyty ilta - aivan super kiva että Ateneum-klubi oli vetäny heti ekana iltanaan kahvion täyteen populaa!

Noh, Samae tuli, soitti ja lauloi. Kerto siinä sivussa muutaman paskan jutun, joille me tietty täydellä sydämellä naurettiin. Nautittiin nallekarhun loistavista sanoituksista, vaikka herran muisti tekikin välissä tepposia - sanat meinasi jäähä unholaan! Ymmärretään, oltiinha me kuumat kissat siinä eturivissä häiritsemässä. Onneksi Samae piti päänsä kylymänä ja jaksoi heittää lissää huonoa läppää.

Vaikka Samaen muisti tökki, ei se iltaa pilannut. Oikeastaan teki siitä rennomman ja lämpimämmän. Ja voi ne laulut ja ne salakavalat sanat! Niitä nyt ikävöin. Onneksi pian taas nautitaan ja nauretaan!

Kiitos Samae, kiitos Ateneum-klubi. I'll be back.

PS. Toinen Ateneum-klubin iltama järjestetään 29.4. klo 20. Siellä Ateneum-salin hurmaa Mirel Wagner. Suosittelen!

Kuvasta kiitos!

Youth Lagoon / Tavastia

Olettekos kuulleet sanonnan 'paremmin myöhään kun ei milloinkaan', no nyt on täydellinen hetki lausua nuo maagiset sanat. Tässä kerta tulee lyhkäinen ylistyslaulu jo aikaa sitten olleesta keikasta. En voinut jättää julkaisematta.

I know, tämä on jo luultavasti sadas kerta kun sanon tämän. Kävin elämäni (yhdellä) parhaimmalla keikalla. Maanantaina. Ja minulle esiintyi amerikkalainen rakkaus, Youth Lagoon. Tuo kaikkien indieartistien hienoin ja kirkkain tähti. En ehkä itkeny, mutta kaukana ei kyyneleet ollut.

Varmasti jokainen teistä tietää miltä tuntuu kun seisoo yleisössä ja lavalla esiintyvän artistin mahtavuuden vuoksi unohdat missä olet? Maanantaina koin jälleen tuon tunteen. Kun kaikki ympäriltä katoaa ja kehoa värisyttää. Katsoin ihaillen niitä tummia kiharoita ja kuuntelin korvat lääpällään. Aivan ihana keikka, kaikessa surullisuudessaan - me kun emme taida enää Youth Lagoonia nähdä livenä. Toisaalta, juurikin sen vuoksi ilta tuntui entistä maagisemmalta ja tärkeämmältä.

Jotain hienoa kuitenkin koin ja siitä olen ikuisesti onnellinen. Viime aikoina onkin tuntunut että kaikki musiikkiin liitettävät muistot ovat kirkkaampia kuin muut - jotenki niissä muistoissa on enemmän sisältöä ja enemmän tunteen paloa.

Kiitos Youth Lagoon, kiitos Live Nation ja kiitos Radio Helsinki. Ilman teitä ei olis meitä, tai siis..

Ja ah, tyyppi soitti bändeineen juuri ne kaikki hyvät! Ei kyllä jättäny kylymäksi.

Kuva täältä.