Heti ensimmäisestä raidasta lähtien uskoo olevansa jossain hämyisessä mestassa kuuntelemassa surullista soitantaa, joka ei paljasta onnellisuuden irvikuvia. Mieli tyhjenee sävelen luikerrellessa rauhallisuudesta räjähtävään ja takaisin. Näiden combosta luulisi syntyvän yllätyksellinen paketti hittipiisejä - no, hittibiisejä kylläkin, yllätyksiä ei niinkään. Happiness on kuitenkin varmasti kerännyt pojille melekoiset paineet uuven levyn suhteen. Vaikea on pistää paremmaksi.
Hurtsin parivaljakko laulaa hallitusti oikeista asioista ja aidoista fiiliksistä. Niistä, joista laulavat miljoonat muutkin, mutta joita tuntee miljardit erilaiset ihmiset ympäri maailmaa. Rakkaus ja sen menettäminen on jokaisessa illallispöyvässä sekä kadunkulmassa, se yhdistää, erottaa ja luo fantastisia tarinoita. Sanotaankin että: Art never comes from happiness. Sydänsurut taitaa olla se suurin syy kauniiseen ja uskottavaan taiteeseen - mikäpä sattuisi ja puhuttaisi sitä enemmän?
Sanoituksissa pureudutaan koskettaviin eron hetkiin, riipaiseviin tunteisiin eron jäläkeen ja miehen sisimmässä piileksivään epätietoisuuteen. Joidenkin levyn raitojen aikana kuvittelee miehen sanojen takana, sen jonka sisimmässä nuo tunteet syntyvät ja kuolevat. Välillä herää miettimään sitä, miksei maailma voisi olla mustavalkoinen ja ihmiset nauttia Happinessistä.
Kaiken kaikkiaan loistava kerronta, mielettömät tempovaihtelut sekä ilmava fiilis koukuttavat. Levyn surumielisen soundin jäläkene yllättyy todenteolla siitä, että biisien loputtua käteen jääkin kummallinen onnellisuuden tunne. Sellainen herkeämätön hymynpoikainen suupielessä nousen autosta ja hengitän sisään raikasta pakkasilmaa. Ja mielelläänhän sitä kuuntelee kommeita miehiä laulamassa herkistä hetkistä.
Kiitos pojat! Suurimmat kiitokset piiloraidasta, toimii!
Tsekkaa Blood, Tears & Gold -video!
Kuvat: Hurts
AG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti