Deptford Goth on brittiläisen monitoimimies, Daniel Woolhousen kokeilevainen prokkis, joka miehen omien sanojen mukaan on jotain aidon ja synteettisen välimaastosta. Samoin sanoin voisin itse kuvata näitä laahaavilla elekrtobiiteillä varustettuja, mutta herkullisen rauhallisia biisejä. Koko hommassa on aivan oma meininkinsä ja rytminsä. Ihastuin miekkosen tuotantoon jo 2011, jolloin Youth II EP tuli ulos, eikä tämä ensimmäinen pitkäsoitto sen huonompi ole - ehkä jopa parempaa kuin odotin.
Suosittelen lämmöllä levyn nimikkobiisiä, Life After Defoa, jonka mietteliäällä sielunmaisemalla on monia tarinoita kerrottavanaan - ainakin jokaisen kuuntelijan mielissä. Mutta albumin ehkä hienoin ralli on Years. Rummut siinä on mielettömät ja koko olemuksesta vain huokuu se sanaton taikuus. Suosittelen tsekkaamaan muutki kipaleet aivan yhtälailla - onhan jokaisen korva erilainen.
Kyseessä on kuitenkin varsin oivaa ja toimivaa musaa. Kyllä pörisee.
Goottimaisin terkuin, AG
PS. Älkää odotelko kirjoituksia lähiaikoina - ensin ajattelin juhulia, sitten lomailla, käyvä koulusa, lomaila, käyvä töisä, muuttaa ja järjestää häät. No, pitäisi myös hankkia tietokone, tästä väliaikaisesta kun pitää luopua huomena. Onneksi kaikki aina järjestyy, eiks vaa!
Kuvan lainasin täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti