Morleysta ei saa kaivettua isoa kassaa tietua esille, mutta mihimpä me sitä tarvittaa? Tärkeintähä on vipattava tanssijalaka ja loistava mussiikki, mitäpä sitä enempiä kyselemmää. No, sen verran tein salapolliisityötä että uskallan väittää bändin koostuvan viidestä jäsenestä ja juhulivan tänä vuonna kymmenen vuotta kestänyttä taivaltaan, muu jääköön hyvin säilötyksi salaisuuveksi tai ehkä kymmenen vuojen päästä käyn kysäisenässä pojilta lisäinfoa!
Palataampa hikiseen eiliseen.. Bändi oli hieno, musiikki oli hienoa ja ilta oli varsin hieno - aika kokonaisvaltainen paketti! Bändin "pojat" soittivat ylpeyttä hehkuvilla taidoillaan ja vokalistin I-H-A-N-A ääni vei milloin länkkäreitten hiekkaisiin maisemiin kuin romanttisille kävelyille pimeillä kujilla. Tykästyin kovasti county-viboihin vaikken Dolly Parton -fani olekkaa..jokin siinä yhtyeen omalaatuisessa soundien että genrejen yhdistelemisessä veti puoleensa kuin kuuma kolli.
Mussiikki oli mukaansa vetävää - harmi vain että rikoin poloveni muutama päivä sitten ja sen vuoksi jouvuin jättämmää tanssimisen siihen kykenevien kuuntelijoiden kontolle. Harmitti ja harmittaa edelleen, mutta aina ei mee niiko Strömsössä eikä nallekarkitkaa aina mene tasan. Vaikka lanteitten vetkutus jäi, ei minulle jääny huonoa purtavvaa keikasta..nautin iloisista ihmisistä ympärillä ja loistavista muusikoista lavalla. Vaikka kitara oli epävireessä ja pieniä teknisiä ongelmia oli muutenki havaittavissa, kykenin keskittymään itse biisien purevuuteen. Tänä aamuna kotiin kömpiessä aukaisin Spotifyn ja lisäsin sieltä löytyneen Morleyn tuotannon oman lempparilistani jatkeeksi.
Rutkasti pojoja pojille ja isot kiitokset mussiikkielämyksestä! Jatkakaa samalla ajattoman laadukkaalla soundilla vielä seuraavat kymmenvuojet!
Kuvat täältä!
Rakkaudella, AG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti