Uusi, kunnon hively, Sipulijaskan puoleen tapahtui yhtenä kesäkuun viikonloppuna. Kuulin Auta Muistamaan piisin eräältä musiikkia ymmärtävältä taholta ja koukkuun jäin! Kuuntelin sanoja tarkkaan ja ne jäi kummittelemmaa mieleeni - illala uskaltauduin kyselemään noiden sulosointujen perään ja yllätys oli nauruntäyteinen. Sipulijaska teki siis yhdellä lorutuksellaan järisyttävän vaikutuksen tämän tytön musakorvaan - siksipä levy onki viihtyny viime viikot top vitosessa. Jokaisena, kesäisenä aamuna korvani halajavat tätä hunajaa.
Koska albuumi on kuunneltu läpi kymmeniä kertoja, osaan poimia joukosta helmet ja vähemmän helmet. Kaiken kaikkiaan yksi pala suuresta sydämestäni on sipulisen Jaskan käsissä. Silti mietin että olenko seonnut, kuolemaisillani vai täysissä sielun ja ruumiin voimissa, minä kun en ole räpätyksen suuri ystävä enkä aiemmin (viimeisiä kuukausia lukuunottamatta) ole lämmennyt elektrobiiteillekkää. Ehkäpä kyseessä onki aikuistuminen ja maun muokkautuminen uuteen aikakauteen - toivon kuitenki että se pieni teini pyssyy sisälläni, koska punaviintä tai sinihomejuustoa en aio kaappiini ihan vielä kelpuuttaa. Loisto musa on kuitenki aina tervetullutta.
Kiitos Sipulijaska että olet teheny omanlaista, psykepileisiin sopivaa räppiä. Kiitos että uskot itseesi. Meikäki uskoo sen verta että käyn hakemassa sen kannellisen kappaleen hyllyyni. Se on paljon se.
Auta mut kotimatkan alkuun, en jaksa enää juosta karkuun, AG
Kuvat täältä ja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti