Alusta alkaen ihimettelet miehen nerokkuutta musiikin tekijänä, albumin syvää sanomaa ja sitä suurta kysymystä: tietääköhän se nainen, jolle Twin Shadow tunnustaa kaiken, kuinka onnekas hän on? En voi kuvitella näiden lyriikoiden jäläkee mittää hienompaa tapaa kertua rakastetulleen tunteistaan, vaikka ne eivät olis yksiselitteiset - pointsit tanssibiiteistä, kuunnellessa voi itkemisen sijaan reivata. Jostain syystä olen jumiutunut siihen nerokkuuteen näiden tahtien takana - kyllä on niin huima kehitys esikoisalbumista!
En tiijä mikä, huhujen mukaan onnettomuus, on saanut Georgen innostumaan selkeistä perusrytmeistä höystettynä hivelevillä nykybiiteillä. Kaikuefekti vie hunajaista ääntä koko tilaan ja levottomat jalat huutaa tanssilattia alleen. Odotan innolla että pääsen luukuttamaan levyä auton stereoista; miellyttävät matkat kruunaa mukana hoilaaminen! Levyn olenki hankkinut jo aika päiviä sitten Stupidosta ja kovasti pelekään sen kuluvan puhki.. Onneksi autossa odottelee myös kasa muita loistavia kiekkoja!
Harmillisesti missasin Twin Shadow:n taannoisin Tavastian keikan, mutta ehkä miekkonen nähtäisiin ensi kesän Flow-festareilla?
Nauttikaa aloitusraidaksi päättyneestä Golden Lightistä ja hemmetin kovasta Five Seconds -rallista!
Kauniita hetkiä Georgen parissa, AG
PS. Kattokaa ny tuota miestä - onko täyvellisempää?
Kuvat täältä, täältä ja täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti