Vaikka Seaponyn rytmikkäät melodiat saavat tanssijalan vipattamaan, soppii musiikki enemmänkin joko kotona haaveiluun tai kuumassa auringon paisteessa ajeluun. Unimaisemat vilisee silmissä ja kummasti mieliki rauhottuu tyyneyteen. Kitarat kuulostaa vahvoilta ja herkullisilta. Vokalistin utuinen ääni tuo hyvin esille kauniit sanoitukset eikä biisien rakenteissa ole suurempia vikoja. Tullee itselle taas se palo perustaa ihastuttava bändi, jossa kaikki on eteeristä soittajista riffeihin. Luojan kiitos tiedän etten ole musikaalinen ja ymmärrän että on parempi nauttia näistä oikeista osaajista.
Kakkoslevy sai minut vakuuttuneeksi yhtyeen osaamisesta ja halusta tehdä hattaramaista dreampoppia. Nyt vain odottelemaan Seaponyn tulemista Suomen kamaralle - ehkäpä se on aivan mahdollista, sillä eilen korviini kantautui tieto toisen mahtavan dreampoppia soittavan yhtyeen, Wild Nothingin tulo Kutoseen. Ei tarvinnu kauaa miettiä mitäs tekisin marraskuisena sunnuntaina.
Nyt kuunnelkaa Seaponya ja pistetään peukut pystyyn tulevia keikkakiinnityksiä varten!
Unenomaista aamua, AG
Kuvat täältä ja täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti