Feist oli ehdottomasti yksi tärkeimpiä tärppejäni Flow festivaaleilla.. Siispä kadotin itseni jonnekki eturivin hulinaan ja annoin palaa. Ihastelin niitä hemmetin kuumia kitaroita, joita naisella oli mukanaan kolmin kappalein, ja hymyilin ympärillä oleville ihmisille, jotka muuten nekin nauttivat naikkosen lavakarsimasta. Nauroin keikan aikana jopa Leslien vitseille, vaikka inhoanki välispiikkejä yli kaiken. Saatoin jopa laulaa mukana, vaikka sitä en kyllä myönnä jos joku kyssyy...
Pidän kovasti Feistin monipuolisuudesta musiikin saralla. On hitaita balladeja ja indierokkimaista poppia, on sähköskittaa ja akustista, on hymyjä ja surumielisyyttä..on kaikkea todella hyvässä suhteessa. Livenä joukkio kuulosti huomattavasti menevämmältä kuin levyllä, vaikka ei ne silläkään pahalta kuulosta.. Joka tapauksessa löysin uuven säkenöivän kipinän yhtyeen kuluttamiselle eikä se ole laantumaan päin. Tällä hetkellä toivon vain että voisin palata tuon keikan tunnelmiin ja kokea kaiken uusiksi, sen verta vaikuttava esiintyminen oli kanadalaisilla. Sen verta kyllä on pahhaa sanottava etten ymmärtäny taustalaulajien epämääräistä ja epävarmaa liikehdintää...
Feistmäisissä tunnelmissa, AG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti