Vaikka edelleenki jaksan hämmästellä eteläisen Suomen kansalaisten vähäistä oman maan sisäistä matkailua, kykenen tarkastelemmaa poikien mukiinmenevää suoritusta avarakatseisesti. Olin kuullut bändistä jo aiemmin ja tutustunut fiksuna tyttönä ennen liveä tuotantoon.. pidin, mutten rakastunut. Pakonomaisesta mielenkiinnosta uutta yhtyettä kohtaan kävelin Nukeen katsastammaa urosten keikka-energiat enkä pettynyt!
Aiemmin on tullut puheeksi rakkauteni rumpuja, erikoisia lauluääniä ja indie-genreä kohtaan, mutta Indian Trailsin soundista löytyi eräs hieno asia josta kaiken muun lisäksi jaksan paasata itselleni - ponnekkuus! Varsin mahtava asia mussiikissa. Sillä jos millä saa aikaan miellyttäviä ja tanssittavia aaltoja. Nautin kovasti myös poikien näkyvästä ilosta, huonoista vitseistä, hipsterimäisestä ulkoisesta habituksesta että tiukasta temposta. Jatkoa ja uusia keikkoja odotellessa!
Yhtye elelee tosiaan alkutaipalettaan, joten omien raitojen kokoelma ei ole päätä huimaava. Ennustan kuitenki kovvaa nostetta ja rutkasti mahtipontista mussiikkia!
Tsekatkaa tämä ja hiljentykkää tanssahtelemmaa.
PS. Jos vain sytyit yhtyeestä, tykkää facessa! Autetaa uroksia tähtitieteellisellä matkallaan kohti Helsinki Art Sceneä.
Kuva täältä!
Kaikella rakkaudella, AG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti