Oh Landin toinen pitkäsoitto kantaa perinteisesti artistin ommaa nimeä. Levyä ei ole pilattu pitkillä biisien nimillä, vaan päätetty että lyhyet ja ytimekkäät sanat tai mini-lauseet vievät pitemmän korren..kiittelen päätöksestä. Se saa pitkäsoiton näyttämään innostavalta ja mielenkiintoiselta, eikä odotukset raitojen sisällöstä nouse tiettyihin kuumottaviin pisteisiin vaan pysyvät minimissään. Pienien odotusten takia yllättyy iloisesti joka biisin kohdalla ja janoaa vain lissää melodista soitantaa, jonka Nannan ihastuttava laulanta herättää henkiin.
Biisien moniulotteisuudessa on jonkinlainen kutkuttava taika, jota jaksan ihimetellä levyä kuunnellessani. Tavallisuudesta poikkeavat soittimet ja erikoiset äänet..AH! Itse mykistyn heleposti musiikin avulla koska en kykene ymmärtämmää ihmisten lahjakkuutta ja mielikuvitusta tämän taiteenlajin saralla. Se on vain hienoa ja kestävää! Vaikka Nannan ääni onkin kantava voima niin voiko kauniimpia melodioita ja yhtä jännittäviä biisien osioita ollakkaa?
Koska asia alakaa junnaamaan, lopetan tähän. Pakko vain myöntää että Oh Land on loistokas nainen. Taikaa!
PS. Olisi muuten aika mahtava kokemus nähä livenä, sen verta panostettu esiintymiskostyymeihin ja muuhun! JEE! Pakko myös myöntää tässä vaiheessa että puhelimeni soittoäänenä soi Sun Of a Gun enkä aio vaihtaa. <:
Tässäpä hieman ihimettelemisen aihetta kahden loistokkaan live-videon muodossa: Wolf & I ja White Nights. Enjoy!
Kuvat täältä!
Stratosfääreissä oleileva AG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti