Pony Ride by The Crash

Muistatteko vielä Teemu Brunilan luotsaaman The Crashin? Minä ainaki muistan kovin kirkkaasti! Autoilen päivittäin noin 100 kilometriä, joskus vähemmän ja joskus enemmän, jonka vuoksi olen haalinut hienoja pitkäsoittoja pitämään matkaseuraa. Yksi ehdoton suosikkini on The Crashin neljäs plättä, Pony Ride. Jopa Brunila taannoin (vuonna 2006) mainitsi että "Tästä näyttäisi tulevan meidän paras levy!" Ja niinhän siitä tuli..



Koska rakastan erikoisia lauluääniä, pidän kovasti Brunilan lapsekkaasta soundista, joka tuo mieleen lapsuuden kesät ja Sega-pelikoneen. Mielikuvassani soi levyn nimikkoraita Pony Ride ja minä puhaltelen Segan pelikonsolin sisään..sitähän tehtiin rutkasti niihin aikoihin. Tämäkin saa siis hymyn huulille ja onnelliset hetket mieleen, ihan kuin iloisen popin pitääkin tehdä.

Vaikka sanoitukset kertovat rankasta rakkaudesta ja särkyneistä sydämistä, en itse jää junnaamaan surulliseen fiilikseen. Jokin surkuhupaisissa melodioissa saa haluamaan lisää; jano vain kasvaa juodessa! Luukutin levyä juuri tännää ajellessa ja mietin kuinka kauniisti pojat ilmaisevat kaiken polttavan tunteen? Yleensä, niinkuin tänäänki, huomaan laulavani mukana ja toivovani että poijjat tekisivät comebackin, jotta pääsisin keikoille fiilistelemään! (Nythän on mahiksia kun Ultra Brakin teki mokoman) Harmikseni en siis koskaan päässyt noita maailman meininkejä kokemmaa!



Ehdoton ykkönen levyllä on Thorn In My Side. Olen jopa joskus ajatellut laulavani sen häissäni. Ihan kuin siis osaisin laulaa. Ja ihan kuin siellä kannattaisi luikauttaa jotain näinkin tunteikasta. Mutta minun onnekseni nautin niistä automatkoista yleensä yksinäni, jolloin saan laulaa biisiä playbackina ja tirauttaa yhden kyyneleenkin sen kymmenennen kerran kohdalla. On minulla muuten toinenkin laulu häitä varten..siitä kuulette myöhemmin!

Kiitos Teemu Brunila ja The Crash, mieletöntä!

Fiilistele levyn nimikkopiisiä!

Kuvat: Täältä ja täältä!

AG