A Sleep and A Forgetting by Islands

Kummallista etten ole aiemmin kirjoittanu tästä kanadalaislähtöisestä indierock-yhtyeestä, jonka musiikki on letkeää olematta pitkästyttävää. Nyt kuitenkin päätin ottaa vahingon takaisin ja paljastaa omat hellät tuntoni kokoonpanoa kohtaan. Kaikki tämän ystävänpäivänä ilimestyneen uuven albumin vuoksi.



A Sleep & A Forgetting nimeä kantava pitkäösoitto julkaistiin kuluneella viikolla ja itse kuuntelin sen heti ilmestymisuutisen luettuani Spotifyn puolelta. (Luojalle kiitos hienosta musiikkimediasta!!) Ensimmäisten tahtien täyttäessä hiljaisen talon, ymmärsin etten voi lopettaa ennen viimeisen biisin jättämää hiljaisuutta..vaikka eihän sitäkään tullut Spotifyn jatkaessa seuraavaan artistiin. Noh, mielessäni eräs tarina loppui sen lyhyen hiljaisuuden tullessa. Tarina joka kitetytettiin noihin 14 raitaan, noihin surumielisiin novelleihin särkyneistä unelmista ja kipeistä rakkauksista.

Islands. Voin kuvitella että nimi kertoo yhdestä saaresta, jossa on monta osaa, tekijää. Yhtyeen musiikki on surumielisen tanssittavaa, joka ei kaikessa melankoliassaan jätä kuuntelijaa tyhjäksi. Oma mieleni harhailee uutta plättää kuunneltaessa omaan mieleeni, omiin kokemuksiini. Ehkä se johtuu ystävänpäivästä. Samalla toivoisin kuulevani laulajan miellyttävän äänen korvani juuressa. Loistavalla keikalla. Rakastaisin kuunnella vaihtelevaa rumputempoa ja kauniita kosketinsointuja. Kuvitelmissani liikkuisin silimät kiinni fiilistellen sitä hetkeä, mielessäni kuohuvat meret.



Thorburn on paljastanut albumin syntyneen pahan eron jälkimainingeissa ja sen kyllä kuulee näilläkin korvilla. Se loistaa äänestä, soundista ja särkevistä tempoista. Thorburn on kertonut että aloitti kirjoittamisen ystävänpäivänä ja siinä onkin syy noille 14 raidalle ja levyn julkaisuajankohdalle.
Vaikka aina puhunkin surumielisyydestä, niin tässäkin tapauksessa levy jättää hymyn huulille. Syyksi veikkaisin ihania kappaleita ja hienoa kokonaisuutta, joka kertoo tarinan ihmisistä. Niihin ihmisiin voisi jopa sanua samaistuvansa. Ja eihän kaikki kappaleet edes olleet hidastempoista indiehömppää, vaan joukossa oli hyvinkin tanssittavia kipaleita, joiden ansiosta jalat huutavat tanssilattiaa löytyväksi.

Vaikka levy tulikin ulos kuluvalla viikolla ja on näin ollen uusinta uutta, odotan malttamattomasti jo seuraavaa. Ja se kertoo siitä että yhtye on onnistunut. Kiitos!

PS. Huomasitteko levyn läpisoitettuanne erästä kivvaa asiaa? Biisit on kirjoitettu lähinnä pianolle ja se kyllä kulukee läpi plätän. Olen asiasta hyvinkin iloinen, jopa mielissäni!

Tässäpä hykerryttävän haikea This Is Not A Song -video!

Kuvat täältä ja täältä!

Rakkaudella, AG