Iisan äänen sointi on taivaallista. Jostain syystä se aiheuttaa suuren tunteiden ryöpyn, joka ei yhtään ole huono asia. Pidän myös tästä Reginan kolomannesta pitkästäsoitosta sen erikoisen soinnin ja mielenkiintoisten sanoitusten vuoksi. Biisien tempo vie mukanaan ja huomaamattaan laulaa mukana, vaikkei musikaalisesti olekkaa lahjakasta sorttia. Jokin siinä vain vetää puoleensa.
Eihän plättä olisi näinkään himoittava iliman Iisan vierellä olevia rautaisen taidokkaita Mikkoja. Biisejä säveltävä Mikko Pykäri on pistänyt parastaan näihin tadunhohtoisina soiviin kappaleisiin, jotka muistuttavat kaikesta elektrorimputuksesta huoliamtta hieman iskelmää. Eikä se minusta yhtään vähennä levyn mahtavuutta, se itseasiassa tekkee siitä palijon mielenkiintoisemman sekä monipouolisemman.
Levyn alkaessa ensimmäisestä biisistä alan odottamaan kahta raitaa, jotka nousevat yli muiden keskeltä. Itselleni suurimman vaikutuksen on tehenyt iskelmävibainen Tango merellä sekä heti perään raikaava Olen häviöllä, Pauli. Näiden aikana saa jo pidätellä niin surun kuin onnen kyyneleitä. Varsinkin jälkimmäinen Paulista kertova kipale saa lujimmankin epäilijän herkistymään jopa niin paljon että hankkii kauniin rannerenkaan tekstillä: "Tartutko käteeni, vai saanko taas katua?" Käyttäisin sitä aina, jos vain kehtaisin.
Olen ylypiä suomalaisesta hienouvesta ja kiitollinen triolle näin antavasta levystä.
Tsekkaa Saanko jäädä yöksi? -video!
Kuvat: Täältä ja täältä.
AG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti